Bostonilainen talvi on kuin kuihtunut pihlajanmarja; punertavan ruskea. Eli ei niin paha kuin miltä kuulostaa?
Keskinkertainen samettinen vaahto jättää korkean ja harvan pitsin. Tuoksu on hyvin miellyttävän maltaisen toffeinen, mutta ei liian makea. Taitaa sinne olla lorautettu nekallinen kermaakin joukkoon.
Maussa on runsaasti viljaa ja siirappia.
Ei kyllä uskoisi bockiksi. Alkoholi ei maistu lainkaan.
Jälkimaku on aavistuksen diasetyylinen.
Olisiko tässä nyt ripaus myös sitä karvasmantelia?
Joulupöytään vaan!
83
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti