CO2-pitoisuudesta varoitetaan samassa etiketissä, jossa neuvotaan tarjoilemaan kyseessä oleva olut jääkaappilämpötiloja reilusti kylmempänä, vain kolme asteisena. Puoli tuntia pakkasessa ilman sen kummempia mittauksia riittänee.
Hapokkuus ja kylmyys pistelevät molemmat suussa. Ensipuraisu tuo mieleen sen hetken, kun kieli juuttuu matontamppaustelineeseen kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Påskesta kieli irtoaa kuitenkin helpommin ja lämmin aalto täyttää alkoholin saattelemana koko kitalaen, vaikka spiritus ei maistukaan, joka johtunee ainakin osittain kylmyydestä.
Metsähallitus vastaan tuoksuun vuonojen kanssa käsi kädessä. Maku on liimainen, aromaattinen ja yrttinen.
Jälkimaussa on jopa pieni häivähdys diasetyyliä.
Sen verran liukas, että en ehtinyt maistaa lämmennyttä tuopin pohjaa.
88
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti