Kirkasta kultaa ja yllä runsas valkoinen peite.
Tuoksussa mäntyistä Miller´s Crossingia, vaikka samalla ruotsalaisuus paistaakin jo läpi. Maku se onkin sitten jo niin rapsakkaa saazia. Syksy on edennyt jo siihen pisteeseen, että vaahteran lehdet rapisevat kuivuuttaan. Tie on pitkä ja viimeinen.
Pitsi ympäröi tuopin reunoja tiiviisti ja jättää nauhan jokaisen siemaisun merkiksi.
Jälkimaku on sitruunainen ja pilsnerinen.
83
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti