Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pils 4,7% SEINÄJOKI

Mallaskosken Panimon perinteet vievät 1920-luvulle asti, mutta jo ammoisina aikoina alkanut ruususen uni pysäytti tuotannon. 1998 perinnehiiva laitettiin uudestaan käymään. Aikaisemmin tuotannossa olleet Kuohut eivät ole sytyttäneet, mutta uudet Valioluokkapioneerit raivaavat tietä huipulle. Nimikään ei ole turhan vaatimaton. Olutmestari Ojaluoman lamppu leimahti tuleen Hallertaun humalankorjuussa Saksassa ja Valioluokka sai alkunsa.
(Faktalähde: Pienpanimoliiton "Suomen Pienpanimot" prösyyri)
Ulkoisesti Pils ei herätä tunteita. Kirkkaan ja puhtaan oljenkeltainen olut lyhyehköllä valkoisella vaahdolla, jonka pitsi muistuttaa peruslagerin aallokkomaista samettia. Ruohoisen yrttinen ja diasetyylisen maltainen tuoksu sen sijaan antaa jo odotuksia. Edellä mainitut iskevät myös maussa ja saavat lisäkseen makeaa hedelmää ja pölyistä heinälatoa. Humalapuoli on hoidettu Perlellä ja Saphirilla. Lopuksi suuhun jää voinen kesän maku.
80

Lammin Pöllö 4,5% LAMMI

Lammin Sahtiakin tehdään kuntaliitoksen jälkeiseen aikaan paperien mukaan Hämeenlinnassa. Keikyblogiin kirjoitettakoon  ainaisesti Lammi. Pöllö on kyseisen panimon 25-juhlavuoden kunniaksi painettu olut. Ensimmäisen kerran tapasin Pöllön Porvoon Sadonkorjuujuhlilla, jolloin juomanlaskijoiden asiantuntemus ei häikäissyt. Oluen saantitiedoista ei ollut minkäänlaista hujumenttia, eikä liioin panimon muistakaan tuotteista. Sahtia osasivat suositella. Pöllöä on mytologiassa pidetty sekä viisauden, että tyhmyyden symbolina.
Se mitä tuopissa on: Kauniin vaalea ale, hyvin pienellä vaahdolla. Pitsi katoaa sekunneissa. Tuoksusta tulisi löytää katajaa, mutta itse en tätä aisti. Kiukaalle heitettynä kapsahtaa siihen suuntaan. Lähinnä tuoksussa päällimmäisenä on hedelmäinen mallas. Kotikaljauutteinen maku on osaltaan vetinen, mutta samalla puisen paahtunut. Aavistuksen ristiriitainen olut, eikä mitenkään mieleenpainuva, mutta ei kuitenkaan pöllömpi. Muistuu mieleen Pellavarock ja Klamydia ilman basistia.
75

Bryggeri Helsinki Aleksanteri Brown Ale 4,5% HELSINKI

Etiketissä neuvotaan nauttimaan oluesta "laadukkaan ruuan kumppanina, 12-asteisena".  Molemmat ehdot näyttäisivät täyttyvän. Oikean lämpötilan lisäksi lautaselta löytyy Bosgårdin Charolaista pihvin muodossa Bistro Sinnen omatekoisella Bar-B-Que grillikastikkeella marinoituna, lankkuperunoita, rucolaa jne, jne. Myös paljaaltaan kyseistä olutta nauttineena voin sanoa, että ruoka nostaa Aleksanterin uudelle levelille. Syömällä ei vaahtoa kuitenkaan saa kasvatettua, joten se jää joka tapauksessa olemattomaksi. Pitsiä jostain tuntuu siitä huolimatta puskevan läpi. Tuoksu, kuten makukin, on toffeisen limppuinen. Mustaherukkainen jälkimaku päättää kaiken ja aiheuttaa samalla janon tunteen.
80

Lervig Lucky Jack/Hoppy Joe/Betty Brown 4,7% NORJA

Juuri pääsin kehumasta Norjan vuonoilla reissaavalle klubilaiselle maan panimoita, niin johan löytyy yksi kokematon lisää. Lervig panostaa nimeen ja ulkonäköön, eivätkä itse nautintoaineetkaan hassumpia ole. Korkin aukaisun jälkeen järjestyksessä kaksi ensimmäistä aloittaa matkan kohti kuuta. Kaadon saa siis suorittaa ripeällä tahdilla. Kaikkien kolmen värikartta ja vaahto puhuvat omaa kieltään, joka selvenee kuvasta paremmin kuin rivitekstistä. Myös pitsi on jokaisessa tapauksessa samankaltainen, eli pysyvä ja röpelöinen. Betty verhoaa itsensä aavistuksen peittävämpään samettiin, kuin urosmerkkiset lajitoverinsa. Tuoksu ja makupuoli seuraavat vankasti juuri sitä mitä etiketissä lukee. American Pale Ale, American Red Ale, Brown Ale. Maitokauppavahvuisina tuotteina en voi kuvitella edellä mainittuja tyylejä juurikaan parempina. Yksityiskohtaiset analyysit jäävat tällä kertaa jokaisen omiksi kokemuksiksi. Nyt otan Bettyn kainaloon ja lähden saunaan.
Lucky Jack 85
Hoppy Joe 84
Betty Brown 82

Caffrey's 3,8% ENGLANTI

UK:n oma kopio Kilkennystä. Kyllä, tölkistä löytyy typpipatruuna ja kaikki, joten vaahto on edellä mainitun ansiosta konemaisen vankka. Sävy on ehkä hieman Kilkennyä vaaleampi, mutta muutoin eroa ei esikuvaan juurikaan löydy. Ainakaan näin muistikuvien pohjalta.
Jos jotain, niin äärimmäisen liukkaita ovat nämä irkku tyyliset oluet. Eivät vanhene lasissa.
50

Nils Oscar Ctrl Alt Delete 4,5% RUOTSI

Alunperin Düsseldorfissa kehitetty altbier ei ole shampanjan lailla suojattu nimike, joten sitä on alettu valmistaa monissa maissa, kuten Itävallassa, Sveitsissä, Hollannissa, USA:ssa ja Nyköpingissa.
Ainakin ulkoisesti ruotsalaispanimo on suoriutunut altista kiitettävästi. Kuparinen väri on lähes yhtä kaunis kuin pysyvä ja samettinen beige vaahto, joka jättää ylleen erittäin tiivistä pitsiä. Tuoksu on leipäisen hedelmäinen ja rukiin maltainen. Havuinen maku on loppua kohden liiankin kuiva, mutta niin kauan kuin olutta riittää kurkku saadaan kostutettua aina uudelleen. Ei ainut kyseisen panimon tutustumisen arvoinen tuote.
80

Ferdinand Dark Lager 4,5% TZEKKI

Perus tumma Tzekki. Ei mitään muuta mainittavan arvoista.
Keskivertoa keskinkertaisempi.
Lämpöisenä limonadisen keinotekoinen ja yli siirappinen.
65

Hartwall Foster's Radler 2,0% LAHTI

Aikaisemmin totesin fosters arvostelussa, että lemon twist versiota ei Suomen markkinoilla ole. Nyt on.
Radleri sisältää 60% limonaadia ja 40% olutta. Hyvin on 40 pinnaa piilotettu. Kuuteenkymppiin mahtuu sitruuna-, appelsiini-, lime- ja acerolamehutiivistettä, joten mehupuoli ainakin on hallinnassa.
Oluesta ko. tuote on erittäin kaukana, eikä sellaisena voitane arvostella.
Lähinnä limsa muistuttaa Schweppesin tuotteista.
Riippuu tilanteesta, mutta jossain voin kuvitella Rädin peittoavan perinteisen Foster´sin raikkaudellaan ja virkistävyydellään. Tall ships races tapahtumassa Helsingissä ko. tuotetta yritettiin tyrkyttää kuluttajille ilmaisina maistijaisina. Kävelimme ohi.
Ei olut.
25

Lisäys (10.08.13):
Allaolevien kommenttien pakottamana olihan sitä pakko ottaa ja alkaa tekemään raumalais-saksalaisia sekoituksia. Kuvassa valööriasteikko etenee seuraavasti vasemmalta oikealle: 100% Radler, 2/3 Radler, 1/3 Radler ja 100% Foster´s III. Paroalhon Paronin neuvot eivät kuitenkaan saa mieltäni, saati makunystyröitäni kääntämään vakkaa. Jo heti 1/3 Radlerissa alkaa tuntumaan, että ruokatorvessa olisi sitruunanviipale poikittain, joka sinänsä aihettaa jopa nesteen nielemisen vaikeaksi. 2/3 Radlerissa kiljuisuus maistuu jo liikaa läpi ja olut jää näkymättömäksi.

Hartwall Urho 4,6% LAHTI

Suomalaisista viljoista tähän on otettu perusraaka-aineeksi kornia elikkäs ohraa. Perinteinen ohrapirtelö siis kyseessä.  Kuva valehtelee vaahdon suhteen, koska suljin käy turhan nopeasti kaadon jälkeen. Todellisuuudessa tyrsky pitää neljän millin korkuista linjaa yllä, mutta jättää taakseen säkenöivää pitsiä, joka muistuttaa, ei pelkästää paikoin, vaan koko ajan, supersankarin kasvoja. Kerää koko sarja ei ole vaikea tehtävä.
Tuoksun perusteella ei kuuhun mennä. Makeaa mallasta. Makeaus jatkuu maussa metallisena epämiellyttävyytenä.  Juotavuus helpottuu lämpötilan noustessa.
41

Sinebrychoff Koff Lite III ROCK 4,4% 4,5% 4,7%

Olen blogiurani uhkarohkeimman teon äärellä. Soittakaa ambulanssi, jos minusta ei kuulu seuraavan vuorokauden sisällä. Edessäni on 1,5 litraa Koffia. Olo on jo ennen maisteja, näiden hevosenpäiden keskellä, kuin Jack Woltzilla Kummisedässä. 
Värisuora on selkeä. Valööriasteikko 4,4:stä 4,7:ään. Liten ja perus K:n vaahto ei juurikaan toisistaan poikkea, mutta Hynysen skullia kantavan rockaleen huntu pesee selvästi aikaisemmin mainitut. Myös tuoksussa Rock antaa kevyen maltaisen vivahteen. Kahdessa ensimmäisessä tuoksua ei ole. Maussa esiintyy pyhä kolminaisuus: vesi (Lite), kusi (III) ja metallica (Rock). Metallica siis ainoastaan epämiellyttävänä teräksisenä jälkimakuna, joka pistelee poskien sisäpinnoissa. Clint Eastwood on otettu humala pohjalla mukaan rockaamaan, mutta siihen se ilosaarittelu loppuukin. Koffi on aina Koffi. Jos johonkin tilanteeseen, niin alkoholisoituneisuutta tuntevalle olutharrastajalle kyseinen straight flush on omiaan, koska enemmän kuin todennäköistä, juominen loppuu ennen aikojaan. Pahvia, prkl.
Lite 20
III 25
ROCK 31

Fuller’s London Pride 4,7% ENGLANTI

Pohjanmaalla ei selvästi osata arvostaa Suomibulkkien karusellin ulkopuolisia jäseniä, saati pintahiivaa missään muodossa. Isonkyrön S-marketissa myytiin punaisin hintalapuin puoleenhintaan alea kuin alea. London Pride irtosi hintaan 1,55€. Tämä etiketin layoutista huolimatta: "Outstanding ale" "Rich, malty & satisfying".
Luulisi ko. myyntipuheilla lähtevän.
Kuparisen oluen ylle muodostuu samettisen pehmyt vaahto. Tuoksu on kuin makea Oululainen hapankorppu uitettuna auringon sulattamaan vaaleaan toffeeseen. Maussa paahteinen hedelmäisyys sovittelee kermaista toffeisuutta, eikä ruohoisuus pääse painamaan yli maltaan ja hunajan. Fullers-esbin pikkuveli osoittaa olevansa sukunsa mittainen, mutta Alkon kautta menisin silti (paitsi näillä Österbottenin hinnoilla).
88

MILF (Man, I Love Fishing) 4,5% UUSIKAUPUNKI

Vakka-Suomen panimolta on mahdollista tilata omaa nimikko-olutta VASPin valikoimasta. Minimitilauksen laajuus on 500 pulloa. Näitäkin on tullut blogiin otettua arvosteltavaksi, vaikka kyseessä onkin tutut oluet jännissä etiketeissä. Pullotaide tekee kuitenkin aina viimeisen silauksen ja saattaa johdattaa makunystyröitä uusiin suuntiin.
En yhtään ihmettele, että MILFit on viety käsistä. Kalamiehen tilaama olut on sisällöltään schwarzia, mutta ansaitsee brändäyksellään kymmenen extra pistettä.
80

Tuntematon Sotilas 4,5% IISALMI

Väinö Linnan perikuntakin on päässyt oluen makuun.
Sven Tuuva on jo, mitä seuraavaksi? Akseli (olut) ja Elina (siideri)?
Perus Olvia ehkä turhakkeen maltaisempi ja katkerompi, mutta muutoin samanmoinen suomibulkki.
Tuoksu on viljainen ja maku ruohoisen makea, sekä aavistuksen epämiellyttävä. Jälkimaku on kuiva (nippanappa katkera) ja maltainen.
Olen jo niin paljon jauhanut tästä Olvin brändäyksestä, että saa luvan riittää. Pitäisi melkein blokata pois blogista.
"Usot sie jot myö hävitää tää sota?" -Rokka
40