BrewDog Jack Hammer 7,4% SKOTLANTI

"For freaks, craft beer junkies and stamp collectors only."
Aikaisemmin kyseinen humalahallusinaatio kävi maistissani Helsinkikierroksella Angleterressä, jolloin tykästyin tuotteeseen etiketin varoituksista huolimatta tai niistä johtuen. EOS, pohjalla oli poikkeuksellisen aurinkoinen ja nestepainoitteinen päivä. Tällä kertaa, kuten yleensä, aloitetaan puhtaalta pöydältä. Baaritiskillä havaitsemiani humalahöttösiä ei lasissa esiinny. Olut on oljenkeltainen ja samean orankinen. Vaahto on silkkii ja samettii samaan aikaan ja pitsi piirtää geometrisia kuvioita ilmaan kuin pallonivel tanssilattialla. Trooppisen hedelmäinen tuoksu on samaan aikaan mäntymetsäisen havuinen ja voikukkaisen ruohoinen. Tuoksu ei vielä iske humalaporaan, mutta asia korjaantuu maussa. Katkerot ovat tosiaan sitä luokkaa, että asfalttiin saattaisi saada hiushalkeaman pelkästään kaatamaalla nestettä pintaan, mutta siihen ei sentään lähdetä. Liian arvokasta lientä ja hyvääkin vielä. Jälkimaku on humaloinnista humaltuneen tunkkainen ja raikkaus huutaa hotellin ikkunoista ulospääsyä. Ei aivan edellisen maistin legendaarisuuden arvoinen, mutta selkeästi erinomainen.
90

Jack’s Original Chili Beer 4,7% LAITILA

Lidlin olutvalikoimaan on sihahtanut chilikalja. Pullo kertoo oitis kyseessä olevan myyntivaltti. Kaikki mihin tungetaan chiliä tai savua myy. Itsekin lukeudun kumpaisenkin edellä mainitun maun likettäjäksi, joten uhrauduin kokeilemaan Jack´siä, vaikka odotukset eivät kovin korkealla riippuneetkaan. Mukana valmistuksessa chiliaromi.

Halvan oloinen etiketti lupaa kahden paprikan verran hottia makuelämystä. Ei taida olla aivan samat tulisuusluokitukset kuin Poppamiehellä. Haalea ja vetisen kellertävä olutvaahtoilee sormen verran, mutta laskee ohueksi harsoksi räps. Tuoksu on tunkkaisen viljasiiloinen ja hernekeittoisen porkkanainen. Metallisen carboninen suutuntuma ei humalalla hehku ja jälkimaussa chili antaa pientä nostetta maalin suulle. Paitsio vihelletään kuitenkin jo miltei ennen koko tilanteen syntymistä. Kokonaisuudeksi jää laimea lager chili jälkimainingilla, joka muistuttaa sitruunatwistattuja hirvityksiä. 

34

BrewDog Watt Dickie 35% SKOTLANTI

Lääkepullossa lepäävä olut on niin ikään lääkepulloisen punertavan ruskeaa ja tahmean oloista lietettä. Tahmaisuus johtuu selkeästi nesteen alhaisesta lämpötilasta ja notkeutuu nopeasti huoneenlämmössä. Tuoksu on vahvasti etanolisen marjainen ja fenolisen oksettava. Luumuinen lääkärileikki kuvottaa joka saralla. Suussa makaa siemaus moottoriöljyssä marinoitua sulaa toffeeta. James Watt ja Martin Dickie kehaisevat kokeilemaan olutta myös "On the Rocks" tai cocktailin osana, mutta empä taida taipua pilaamaan iltaani enempää. Venäjä - Suomi MM14-finaalikin näyttää karkaavan käsistä Keuruun Kovaltshukin hakatessa kiekkoa ylärimaan.
11

Kuninkaankartanon Pehtoori 4,5% MUSTIALA

Kävin uuden auton hakureissulla Forssassa a.k.a. Vorssasa. Kyseisen kaupungin osuessa matkakarttaan on luontevinta ottaa pieni levähdystauko Autokeitaalla, vaikka sitä pausea ei välttämättä tarvitsisikaan. Henkilökohtaisesti Auto-oasis merkitsee minulle nostalgista throwbackiä 90-luvun loppuun, jolloin kyseiselle huoltoasemalle saatettiin polkaista silloin tällöin Raumalta käsin ihan vaan keskiyökahville, jos ei muutakaan tekemistä keksitty (toim. huom. itse en juo edelleenkään kahvia, joten toimin silloinkin lähinnä vain huonona seuramiehenä). Nyttemmin keitaalle on noussut upea olutkellari, jossa myynnissä on muutamia tavallisissa maitokaupoissa hieman harvinaisempia tuttavuuksia.
Yhtenä erikoisuutena on lähioluet Kuninkaankartanon Panimosta. Tällä kertaa hyllystä löytyi Pehtooria, johon en ole festareita lukuunottamatta vielä törmännyt. Pari pulloa mukaan, luonnollisesti.
Pehtoori on väriltään kuparisen simainen ja vaahtoa ei käytännössä ole lainkaan. Hedelmätoffeinen tuoksu on selkeästi voimakkaampi ja miellyttävämpi kuin kuravetinen ja hiivaisen hapan maku. Kyseisen pullon bbf kahden viikon päässä, joten olisiko paras balanssi bygones? Ainakaan tämä yksilö ei sytyttänyt. Erittäin tyylikäs ulosanti kuitenkin etikettipuolella.
65

Tour de Sinebrychoff

Pohjoismaiden vanhin toiminnassa oleva olutpanimo löytyy Keravalta. Nykyään kokonaan Carlsbergin omistuksessa oleva bulkkitykki tuottaa vuosittain 200 miljoonaa litraa olutta, sekä saman verran virvoitusjuomia. Vaikka yhtiö on Tanskalaisten omistama, niin samalla se on Keravan toiseksi suurin työllistäjä. Tänään palkkalistoilla oli 856 työntekijää, joiden lisäksi kuumimpina kuukausina halleissa pyörii yksi jos toinenkin kesätyöntekijä.

"Suomi on ohramaa"

Kaikista Suomen pelloista jopa joka viidennellä viljellään ohraa ja niistä puolet mallastetaan olutpanimoiden käyttöön. Koffille mallasta ajetaan Lahden Viking-maltaalta vähintään kaksi rekkakuormaa päivässä. Säilytystilaa löytyy kahden siilon verran.

Nykyään Keravalla oluen valmistukseen käytetään Tuusulan seudun kuntavettä, jota kuluu yhtä olutlitraa kohden 2,4 litraa. Tämä on verrattaen hyvin pieni luku. Vielä 1990-luvulla panimon toimiessa Helsingin Hietalahdessa määrä huiteli kymmenen litran tietämillä.

"Joka toinen Suomessa nautittu juoma tulee Koffilta"

200 miljoonan litran olutvuosituotanto rakentuu 70 000:n litran keittoeristä. Yhden keiton valmistuksessa pääkäyminen kestää seitsemän vuorokautta ja varastokäyminen viikosta kahteen. Käytännössä olut on siis noin 20:ssä päivässä pellolta pullossa (nykyään enempi tölkissä, mutta pullo rimmasi paremmin). Jotenkin tulee mieleen bulkin rinnalle drive-in tyyppinen termi pikakalja eli fastbeer.

Lääniä löytyy

Pienistä tiloista ei puhuta. Oman pub Karhupanimon ja henkilökunnan puodin lisäksi halleja löytyy isossa mittakaavassa. Esimerkiksi tölkityshallilla pituutta on hulppeat 296 metriä. Kierto on valmistuksen ohella nopeaa. Parhaimmassa tapauksessa maanantaina purkitetut tölkit ovat jo saman viikon perjantaina juotu, palautettu ja vastaanotettu kierrätykseen.








There is no such thing as a Huono Panimokierros

Panimokierroksena Sinebrychoff tarjosi mielenkiintoista faktaa, asiantuntevaa informaatiota ja erinomaista evästä. Saaristolaisleipien ja vuohenjuustoleivosten lisäksi maisteltiin luonnollisesti panimon oluita, joissa panostus omalla kohdallani painottui selkeästi tuontitavaraan. Yhtään uutta tuttavuutta ei olutpuolelta löytynyt, mutta sen sijaan Crowmoorin hiilihapoton Country Cider Still maistui huomattavasti paremmalta kuin normi versio. En silti lähtisi tätäkään ostamaan, koska en vain ole siideri-ihmisiä, mutta vierasvaraksi kenties.

Pääsin myös kokeilemaan oluen laskemista hanasta tuoppiin, joka ei todellakaan ole niin yksinkertainen toimenpide miltä vaikuttaa. Ensimmäiseen testituoppiin sain aikaiseksi lähinnä vaahtoa, mutta pitsistä ainakin tuli komeaa. Panimon edustajana Jukka Kahri näytti miten homma tehdään näyttelykelpoisesti.

Omin kätösin hanasta laskettuja tuoppeja

BrewDog Prototype 2013 Interstellar 6,5% SKOTLANTI

80-luvulla Esson-baarissa, siinä pajatson vieressä, tuoksui kutakuinkin samalta kuin BrewDogin prototyyppioluen tulppaanilasin reunamilla. Tunkkaisen tupakkainen ja aavistuksen hikinen duunarihaalari yhdistyvät bensa-aseman Kaurismäki tyyppiseen yösydämeen. Tunnelma on jokseenkin suomalainen. Maussa on ruista, ruohoa ja reippiä, jotka päättyvät kotikaljamaiseen makean maltaiseen ja ruskeaan sokerihiivaan. Humalat Magnum, Willamette ja Amarillo puhuvat.
78

Brupond Sweet Bee Honey'd Wheat 4,5% ENGLANTI

Ales By Mailin alelaarista kaivettu olut lähti rahtiin lähinnä mielenkiinnosta yhdistelmää hunaja+vehnä kohtaan. Suuria odotuksia ei sen paremmin ollut ja jostakin syystähän sitä sinne halpakoriin joudutaan.
Ulkoisesti persikan kuparinen ja tattimaisesti vaahtova olut tuoksuu hiivaisen viinikumiselta. Suutuntuma on hapokkaan makea, hyvin limonadimainen. Maussa kaikki hunajaisuus ja vehnäisyys on lähinnä pilaantuneen homeista ja muistuttaa useammalla viikolla ylikäytettyä simaa. En uskalla riskeerata desiä enempää terveyttäni ja kaadan loput viemäriin.
30

BrewDog Libertine Black Ale 7,2% SKOTLANTI

BrewDogin black IPA taisi tulla Alkoihin vähän Panimo Hiiden Pläkin jälkeen. Oluen väri on kaadettaessa ruskea, mutta suureen maljaan päästyään brownin erottaa bläkistä ainoastaan ohuen lasin reunapinnoilla uumoileva siirappinen suklaisuus. Runsaan vaahdon pitsi on kauniin epäsymmetrista ja nauhamaisen ohutta. Savuisen siirappinen tuoksu jatkuu maussa greippisenä Röllimetsänä, jossa jälkimaku nuolee suklaakakkuvispilää sikari toisessa kädessä puoliksi poltettuna. Jossain keskivaiheilla tunnelma on sekunnin ajan hyvin lakritsainen. Huomaan tykästyväni yhä enemmän näihin BIPA:ihin, enkä pysty sanomaan onko tässä esim. edellä mainitulle Hiisin Pläkille missä suhteessa huonompi tahi parempi öljy. Ainakin yhtä liukkaasti kulkee molemmat eli loppuvat ennen aikojaan :(
86