Oljenkeltainen Hoegaardenin GC on jonkin verran perusversiota tummempi, mutta vain vähän. Saman tuloksen saattaisi saada aikaan riipaisemalla sekaan neljäsosan petroolia. Vaahto on teatraalisen tyyni. Alkoholimäärä näin helposti juotavassa oluessa alkaa pelottaa. Pullokoko sentään tyynnyttää mieltä. Ei. Et joudu humalaan tästä, kuiskaa pullonhenki.
Korianteri, hiiva, vehnä, ananaksinen banaanisuus - kaikki hiipivät sieraimiin lempein ottein. Hyvin tuttua kaavaa panimon myydyimmän tuotteen kautta. Makeutta toki on jo tuoksussa genren mukaisesti tarpeeksi. Ehkä pullokoko on kuitenkin liian pieni? Tulppaanini alkaa tyhjetä.
Mausteisen belgihiivainen ja viljaisen heinälatoinen maku ei aivan yllä tuoksun eksponentiaaliseen strongbelgialewitexperimenttiin ja lopuksi suuhun jää mieto apinan hedelmäkaipuu.
86
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti