Farkuista olueen. Pabstin Blue Ribbon on aiheuttanut sosiaalisessa mediassa meteliä lähes Päivin lailla ja ainakin olutentusiastien parissa ehkä jopa enemmän. Siksi päätinkin viidensadannen Twitter-seuraajani kunniaksi korkata juurikin kyseessä olevan oluen.
Kierrekorkin selätettyä olut kaatuu lasiin veden ja Pommacin sekoituksen kaltaisena nesteenä suhteessa 3/4 vettä, 1/4 Pommacia. Vaahto on hyvin hienojakoinen ja samettisen pehmyt. Pitsiäkin piirtyy kauniisti. Maissisen pahvinen tuoksu muistuttaa Kellogg´sin tyhjää muropakettia. Makeaa mallasta ja sitkeää sitrusta. Maku ei anna juuri mitään. Mieleen juolahtaa ajatus eilisistä kaljoista. Tätä voisi myydä kaupassa pullien tapaan puoleen hintaan korissa "eiliset". Ainakin tässä on eilinen maku. Vanha sanonta kuuluu, että ikinä en ole yön vanhaa viinaa nähnyt, mutta tämä olut maistuu siltä jopa tuoreena. Nerokasta. Tosin alkoholipitoiseksi juomaksi tai olueksi virvoiketta tuskin tunnistaisi, ellei etiketissä niin mainittasi. Limonadimainen epäolut siis uppoaa kansaan helppoudellaan ja mauttomuudellaan. Kuulostaa nuorisolle suunnatulta brändiltä, vaikka ei edes mainita sitä, että sosiaalinen media pursuaa kyseisen tuotteen faneja ja ryhmiä. Eniten minua ihmetyttää, että Flow-festivaaleilla tarjoillaan edelleen Fostersia. Eiku hei, nykyäänhän siellä on hipster-trendikäs "Erikoisolutbaari", jonka valikoima hipoo pilviä! Viime vuonna 2013 valikoimassa oli Stalhagenia, Krusovicea, Marsalkkaa, Newcastlen brownia, Teerenpeliä ja tietysti Sol´lia, mutta ei siis Pabtstia?!
Ai niin, jälkimaku on aavistuksen homeinen.
37
Hieno yksityiskohta löytyy kierrekorkin alta! Kerää koko sarja ja voit pelata marjapussia picnikillä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti