Ensipuraisun kyseisestä oluesta sain Tallinnassa Pudelin hanasta ja erikoisuus-aspektit löivät sen verran korkealle, että samaa olutta oli ostettava myös kotiin viemiseksi. Etiketin koivumarmorointi on tyylikästä.
Oluen olomuoto on poikkeuksellisen paksua. Hiivasakkaa jää reilusti pullon pohjalle, joten viimeinen sentti jää kaatamatta. Raaka-aineena käytetty tyrni antaa värinsä oluelle. Ulkonäöltään BF muistuttaa persikkanektaria (tyrnitwistillä), jota 80-luvulla tarjoiltiin kouluissa jälkiruokajuomana. Vihasin sitä nektaria. Resepti sisältää myös katajanmarjaa, jonka kolahdus tuntuu tuoksussa ja tuivertaa tuulessa. Suutuntuma on hapokkaan humaloitu ja hedelmäisen hapan. Hanasta muistin, että olut olisi ollut hieman makeampi, mutta ainakin pullosta happamuus lyö kitkeryyden kanssa kilvan tahtia. Jälkimaku tekee suuhun raa´an karambolan tunteen. Suurin miinus. Hedelmä saisi olla kypsää kun sitä syö. Kegistä hehkutin ysikympin ylitystä, mutta pullo jää kivipestyjen Mic Macien lukemille.
87
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti