Ulkoisesti luonnollisesti hyvin samanlaiset oluet ovat osa BrewDogin IPA is Dead sarjaa, jossa samalla reseptillä on valmistettu useampia oluita ainoastaan humalaa vaihtamalla. Tällaiset Single Hop sarjat ovat mielenkiintoisia, koska näistä saa hyvän kuvan kyseisestä humalasta yksinään. Omasta mielestäni alkoholia olisi voinut olla prosentin verran vähemmän, mutta luotetaan skottipunkkareiden ammattitaitoon ja siihen, että tämä on paras mahdollinen alusta humalien vertailuun. Siitähän tässä on kyse, vertailusta. Harvoin jos koskaan oluissa käytetäänkään pelkästään yhtä humalaa, koska näitä yhdistelemällä saadaan aikaan paras lopputulos.
Näistä neljästä humalasta tunnetuin ja käytetyin on ehdottomasti Amarillo, joka itsessään on jo legendaarinen. Muut ainakin itselleni tuntemattomampia. Kohatu taisi olla Uudesta-Seelannista.
Ulkoisia eroja jos pitää väkisin etsiä, niin Comet ja EXP366 ovat ehkä todella pienesti haaleampia kuin Amarillo ja Kohatu. Kohatussa tuoksahtaa selkeästi alkoholi, jota esimerkiksi raikkaan trooppisessa Cometissa ei aisti millään muotoa. Vaahdot ja pitsit ovat vaatimattomat. Hapokkuus on niin ikään miniatyyristä. Maltaisuus Kohahtaa, havuisuus Colahtaa, mansikkaisuus on Exponentiaalista ja heinäpeltojen sekä appelsiinipuiden viitoittama tie vie Amarilloon. Jollain tapaa suutuntumat assosioivat vahvasti Kohatun kohdalla Mikkelleriin ja Cometin kanssa To Øl:iin. Comeetta esiintyy pihkaisella greippisyydellä boostattuna. Kohatussa greippi taittuu enempi smoothisti sitruunan suuntaan ja tunnelma on tropikaalisempi.
EXP366 tuoksuu hedelmäisen mansikkaiselta, kun taas Amarillo on perinteisesti purevan sitruksinen sekä sieraimissa että suussa. Heti Ilkka Lipsasen jälkeen mieleen piirtyy tuohivirsut. Amarillon suutuntuma on pehmeä, mutta loppukaiku sopivasti hyökkäävä. Perus IPAleichoneita, joissa humalat pääosassa.
Hop podium:
C 86
A 85
K 84
E 83
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti