Juurikin kun pääsin sanomasta, että
berliner weisseen ei pahemmin kotimaassamme törmää, niin Tikkurilasta löydän yksinäisen yksilön kuin odottamassa saapumistani. Saksasta kun tullaan, niin olut on pantu reinheitsgebotia kunnioittaen. Väri on hailakan kellertävä (kuvassa tiili heijastaa punaista) ja vaahtoa kertyy yhden sormen leveyden verran. Vaahto katoaa nopeasti ja pitsi sen mukana. Tuoksu on souristi sitruunankuorinen ja makean maitohappoinen. Raikas maku virkistää, mutta ei anna happaman omenaisuuden lisäksi juurikaan mitään mieleenpainuvaa. Viipyilevä vehnä saattelee siman happaman hedelmäiseen loppuun.
77
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti