Kolmipäiväisestä festivaalista neljäpäiväiseen kasvanut SOPP alkaa olla jo niin tosiharrastelijalle kuin myös henkilökunnalle kova koettelemus. Susikin sen jo tuntee nahoissaan. Vielä yksi päivä.
Todellisuudessa festivaalit ovat aina olleet menestys, eikä vuosi viisitoista ollut poikkeus, päinvastoin. Tosin Rautatientorin tila alkaa käydä äärirajoillaan, joten ehkä jonain tulevaisuuden vuonna saamme kokea Helsingin SOPPia jossain muualla? Keskiviikko ja torstai tarjosivat ainakin hetkittäin haasteellisempia keliolosuhteita. Itse saavuin paikalle perjantaina auringon saattelemana. Foreca oli ennustanut iltaan täyttä aurinkoa ja 18-astetta silkkaa heattia. Lupaukset lunastettiin myös sään suhteen erinomaisesti.
Innokkaana alan-enthuastina olin ensimmäisenä porttien takana, mutta pikkuhiljaa väkeä alkoi kasaantua jonoksi asti.
|
Tässä vaiheessa alkoi tuttuakin väkeä lappaamaan kaksin käsin sisään, joten oluiden varsinainen pohdiskeleva tutkiskelu (jos sitä tähänkään asti oli) sai väistyä sosiaalisen kanssakäymisen tieltä. Tällaiset festarithan ovat ennen kaikkea nautiskelua ja kohtaamisia varten, eikä niinkään muistiinpanojen hifistelyyn rakennettuja. Olutblogistikollegoitakin tuli möötattua. Rollen kanssa oli mukavat rupattelut ja Bissebaroni herätti allekirjoittaneessa sisäisen turkulaisen ja aloin puhua kuin kaarinalainen. Mistä sitten olutbloggaajat tavatessaan juttelevat? No ainakin lapsista, neuvolassa käymisestä, tietokoneista ja ehkä vähän myös oluesta.
BB:n kanssa käytiin myös Laitilan Virvoitusjuomatehtaan tiskillä naukkaamassa yhdet lailliset lonkerot. Kyseessä siis juuri ennen festivaalia kohua aiheuttanut 6%:nen long drink, jota ravintoloissa ei lainsäädännön mukaan saa annostella kuin korkeintaan 8cl:n shotteina. Itse asiassa kahden annosenkin tilaaminen meinasi saattaa minut aluksi ongelmiin, koska BisseBaroni seisoi liian etäällä tiskistä ja juomanlaskija luuli että ihan vaan itselleni yritän ostaa tällaista satsia. Pois se minusta.
Mitä sen enempiä. Kuvista voi ihmetellä maisteltuja oluita:
Maku Maalais - Tamminen: Hieman epämiellyttävän pisuaarinen tuoksu. Kokonaisuus terävästi tammisen tanniininen ja kusisen greippinen. Hyvää. |
Hiiden tattua laatua. Maailmojen Sodassa pidin enemmän tuoksusta kuin mausta. Souri on aina ja etenkin tämä, jännästi kiva. |
Radbrewin Alone in the Dark oli perus suklaisen kahvinen stout, mutta hedelmäisyyttä omaan makuun liikaa. Greenhousea voisin tissutella enemmänkin. |
Stadin Milk Porter oli jollain kierolla tavalla ehkä paras maisti tällä kertaa. Ainakin innovatiivinen ja rajoja rikkova. Laitilan Wasaborg savuvehnä ei juurikaan liikauttanut. |
Ruotsalaispanimoiden oluista Närken Bästa Rököl vapautti tilaa tajunnasta runsaalla savuisuudellaan. Toppen! |
Plevna, Ruosniemi, Rekola ja Mathildedal tarjosivat lämpöä ja hellyyttä. |
Hopping Brewsters: rapsakkaan raikas uusi panimotuttavuus. |
Teerenpelin Panimon Erikoinen nro 2 oli liian alkoholinen ja viskinen. |
Jälkihuomio: Ennen festivaalien alkua huomasin twitterissä olutviikinkien rantauvan Suomeen. Vinkkasin SOPPista ja brittikarpaasit innostuivat vallan mahdottomasti. Ilmeisesti olivat kiertäneet jonkin verran vastaanvanlaisia tapahtumia maailmalla ja reittasivat Suomen hyvin korkealle niin tapahtuman kuin myös paikallisten oluiden ansiosta. Yeah!
Loppukaneettina vielä muistettakoon, että alueelle ei saa viedä mitään sellaista, jonka sisällä voisi olla alkoholia tai jonka sisällä olisi mahdollista salakuljettaa alkoholia ulos alueelta. Sen paremmin alueelta ei saa viedä pois mitään sellaista jonka sisällä voisi olla alkoholia, vaikka se todistetusti olisikin tyhjä. Ainoana poikkeuksena sääntöön toistaiseksi vielä on mahalaukku, jonka sisältöön ei puututa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti