Olenko koskaan kuullut katajan kuiskivan?Minkälaisella asialla ainavihanta kansaamme kuvaava havukasvi lähestyy? Tätä ei saa selville kuin häntä kuuntelemalla ja kokonaisuutta katselemalla kaulasta alaspäin.
Kaulan syleily jää tällä kertaa nopeasti taakse. Nyt mennään suoraan ylös. Nesteellä on selvästi kiire. En tiedä mihin, mutta pöydänpinta tuntuu houkuttavan. Rekolalla on ilmeisesti ollut tämän asian suhteen lähiaikoina ongelmia, mutta mitä olen Fiskarsin suunnalta kuullut, niin asiaa tutkitaan Laitilan laboratorioita myöten, joten toivottavasti/oletettavasti ennenaikaiseen syöksyilyyn löydetään tai on jo löydetty oikeat lääkkeet. Mainittakoon pullon L-koodi 139 ja bbf 02092016.
Nestepinnan vakiinnuttua oikealle tasolle, alta paljastuu likaisen ruskea, mutta kynttilänvaloa vasten kauniin tiilenpunainen olut. Kuiske tuoksuu kuivatuilta luumuilta ja aprikooseilta. Paksun hapokas suutuntuma on hedelmäisen mausteinen ja maku makean marjainen sekä ruislimppuisen runsas. Hapokkuuden väistyessä tieltä makukokonaisuus tasapainottuu ja olut muuttuu alkuvaikutelman hyökkäävyyden jälkeen miellyttävän lempeäksi ja lähes supisahtiseksi. Hyvin maanläheinen tunnelma tuo nyt paremmin esille myös kaiken alun ja juuren eli katajan. Ilmassa on alkukantaista metsänjumalaa ja tarujen taikaa.
86
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti