Odotukset tästä vastakkainasettelusta ovat suorastaan huikeat. Todellinen savuoluiden suurvisiiri saa rinnalleen Pyynikin Käsityöläispanimon lähes kuoleman partaalle (not!) vieneen tulipalon muistoksi tehdyn Feeniksin. Ennakkoon ajateltuna hekumoin ajatuksesta, että manselainen pyyhkisi sakemannilla lattiaa, mutta tuskin niin kuitenkaan tulee käymään. Saati jos näin kävisi, uskoisiko kukaan? Let´s katsotaan!
Pyynikkiläinen (6,0%) vie ensimmäisen erän mustan maltillisella ja valoa läpipääsemättömällä panimolle ominaisella olemuksellaan. Bambergilainen (6,5%) on kirkkaampi, ruskeampi ja hapokkaampi. Tuoksuissa Aechtin pyökkinen tervaleijonaisuus jää leirinuotiosavuisen Feeniks-jyrän alle. Tuntuu, että kaikki maailman tunnetuimman savuoluen palvikinkkuisuudet ja savusaunaiset yrttisyydet ovat triplaantuneet tamperelaisten panimovelhojen käsissä.
Rauchbierin suutuntuma on pohjoista vastustajaansa liukkaampi ja tervaisempi sekä makumaisemaltaan turvallisen tuttu. Feeniksin lääkeyrttinen savuisuus seikkailee jo liiallisen aromikkuuden rajamailla, mutta omaan savua ihannoimaan pirtaani kokonaisuus hipoo euforian salmiakkisia metrilakun kyllästämiä portteja.
Loppua kohden ruhtinas rauchbier alkaa kuitenkin nostamaan nautinnollista huippuaan ja samalla arvokas artesaani vaipuu yskänlääkemäiseen transsiin. Ei sikäli, että kummassakaan olisi missään vaiheessa mitään vikaa, päinvastoin molemmissa laseissa on enemmän kuin erinomaista savuolutta. Erävoitot menee selkeästi kokelaalle, mutta klassikko vetää nautinnon kokonaiskuvassa viimemetreillä selkeästi pidemmän korren. Hevisaurusta lainatakseni huudan: "RAUCH!".
Urbock 94
Feeniks 88
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti