Monopolin tarjoamasta käsityöläisvalikoimasta seuraavana lasissa on oikealla salmiakkiuutteella maustettu olut, jollaista ei ihan joka päivä tule vastaan. En tiedä, mutta väittäisin, ettei vastaavaa löydy kotimaamme ulkopuolelta. Nostalginen historian havina siivittää kohti suupieliä. Nimittäin ensimmäistä kertaa allekirjoittaneen vieraillessa olutfestivaaleilla, olisiko ollut anno domini 1998, Tampereen Tummien Oluiden Torilla silmiini osui salmiakkiolutta. Silloin tiesin/ymmärsin oluesta jopa vähemmän kuin nykyään, mutta erikoisesta olutelämyksestä jäi positiivinen mielikuva. Panimoa en harmikseni muista, joten jos lukijalla on tietoa, niin kiitos kommentteihin jyviä.Keskitytään nyt kuitenkin I-K:n tuotokseen. Olut on väriltään colaisen mustanruskea, mutta vaahtoaa limonaadia samettisemmin ja kestävämmin. Maltaisen marjainen tuoksu kylmää salmiakin taakseen. Suutuntumassa sen sijaan on puhdasta ammoniumkloridia, joka voimistuu kohti jälkimakua. Flavori on prosentteihin nähden yllättävän laimea ja vetinenkin, mutta silkkisen sulava koostumus hivelee poskia. Salmiakin suurena ystävänä täytyy myöntää, että tämä tuotos saattaisi olla suhteellisen hyvälläkin pohjalla ilman kyseistä uutetta. Salmiakki aiheuttaa fenolisen ja suolaisen sivumaun, joka ei ole parhaimmasta päästä. Perustuote on siis runkoa vaille kunnossa ja mausteet metsässä. Jälkimaku on vihdoin voimakkaan salmiakkinen, vaikka itse henkilökohtaisesti en ole enää ollenkaan varma onko näitä makuja (olut+salmiakki) mitään järkeä yhdistää? Aika samalle viivalle Laitilan lakun kanssa, mutta tällä moodilla hitusen jopa juotavampi yksilö. Helppous ei tosin kauas kanna. Kokonaisuus kippaa kuitenkin kaivatut kullat kuiluun, eikä käteen jää kuin tyhjä vaskooli.
41
Erä #356
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti