Black IPA on ollut paikoin hyvinkin kiistelty genre. Ainakin ennen yleistymistään. Suomessa tosin Plevnan Sam Viitaniemi taisi panna mustaa IPAa jo siinä vaiheessa kun se oli muilla panimomestareilla vasta pilkkeenä silmäkulmassa, eikä sitä maailmalla sen paremmin tunnustettu ylipäänsä olemassa olevaksi lajikkeeksi.
Otin tällä kertaa rinnakkaisvertailuun nämä kaksi artesaani BIPAa ihan vain sillä perusteella, että niitä sattui kellarin perukoilla lojumaan muutamia lestejä. Pullojen lämpötila oli aukaisun koittaessa 17 celsius astetta ja nautiskelun aikana elohopea kohosi parilla mancave-pykälällä Sentencedin pauhatessa taustalla.
Virolainen mustis sihahtaa selkeästi ärhäkämmin ja vaahdostakin sen näkee, että hapokkuus on sillä puolella tusinasti voimakkaampaa (liian). Samaisen yksilön tuoksu on sitrushedelmäisen paahteinen. Manselainen sen sijaan tuoksahtaa palaneen mustaherukkaiselta. Lehen maku on mansikkaisen makea ja suklaisen suolainen. Aika vaisu kokonaisuus. Pyynikin öljyinen suutuntuma jatkuu kahvisen lakritsaisella flavorilla ja saa Lõbusken näyttämään tässä yhteydessä keskinkertaisen epäonnistuneelta endeavourilta. Myös yrttisys ja siirappisuus korostuu voimakkaamiin tammesterilaisissa hyppysissä. Tosin huomioitavaa on kahden prosentin ero oluiden volyymissa.
Lehe 73
Pyynikki 84
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti