Olutkaupunki Riika?

Latvia on nostanut Viron perässä päätään mukaan pienpanimosceneen, mutta hyvin hiljaksilleen. Tämä hämäläisyys näkyi mm. Tallinn Craftbeer Weekendillä, jossa mukana oli vain riialainen Labietis. Tosin TCBW on Pohjalan yhteistyöpanimokutsuvierasperiaatteella toimiva festari, eikä Suomestakaan paikalla ollut kuin Mallaskoski. 

Takaisin Riikaan. Paikallisissa kuppiloissa olutvalikoima seuraa pettymyksestä toiseen. Listoilla on hyvin perinteisiä oluita, joissa tosin belgialaiset ovat moninpaikoin erinomaisesti edustettuina. Pubeista ei liiemmin paikallisia pienpanimo-oluita löydy, vaan keskittyminen kohdistuu maan suurempien panimoiden tuotoksiin, joista ei hurraahuutoja pysty synnyttämään.

Vanhasta kaupungista löytyy useampi tunnelmallinenkin paikka, mutta Breivings Tirgonulla tarjosi tällä läpileikkauksella parhaan EM-kisakatsomon. Ravintolapuoli ei niinkään ravitsemuspuolella loista, mutta esim. BrewDogin Cocoa Psycho hanasta pelastaisi pahemmissakin paikoista. Tiskin takaa löytyy myös uskomaton kattaus viskejä. Samassa tilassa toimii olut/viskikauppa.

Kolme miestä laivalla elikkäs Tris Viri Laiva (Avotu 35) on hengeltään brittityylinen kapakka. Jalkapallon yms. urheilun katsomiseen tarjolla on useampi televisio, mutta olutlistasta haluamansa kaltaisen juoman löytäminen osoittautuu haastavaksi. Ystäväni tiedustelee tarjoilijalta pale alejen perään, mutta henkilökunta ei tiedä mitä tällaiset oluet ovat. Itse kokeilen Saldaluksen Puku IPAa, joka on lähes juomakelvotonta. Ruokien toimittaminen pöytään tapahtuu yksi annos per kymmenen minuuttia tahdissa. Puolentoista tunnin jälkeen oma olutlautaseni ei vieläkään ole saapunut ja olemme poistumassa baarista. Tarjoilija ei meinaa ymmärtää, että haluamme maksaa, vaikka yksi annos on vielä tekemättä. Lopulta saan kuitenkin pahoittelut ja selitykseksi kisojen aiheuttaman ruuhkan. 

Laivamiesten samalta suunnalta löytyy olutkauppa BeerFox (Stabu 59). Pieneen tilaan on saatu mahtumaan erinomainen valikoima oluita sekä nojatuolipaikka mahdollistamaan ostosten paikalla nauttimisen. Valikoimaan kuuluu mm. Sori Brewingin ja Malmgårdin Panimon tuotteita, joista jälkimmäiset tällä kertaa sold out. 

Sitten todellisten helmien pariin! Osoitteessa Baznicas 35 löytyy rappuset kellarissa sijaitsevaan kauppaan Alus Celle eli vapaasti käännettynä Olutkellari. Sanavalmis kauppias ottaa asiakkaat vastaan esittelemällä erinomaista olutvalikoimaa niin pulloissa kuin hanassakin. Samalla hän tiedustelee nälkätilannettamme ja on valmis hakemaan meille ruokaa vastapäätä sijaitsevista ravintoloista. Tällä kertaa tyydyimme oluisiin, mutta samaan aikaan monet asiakkaat käyvät nauttimassa paikalla hyvien oluiden lisäksi myös hyvistä ruuista. Etenkin pizzat vaikuttavat herkullisilta. Tiskin takaa löytyy mielenkiintoisia ja ehkä hieman eriskummallisiakin nautintosuosituksia eri oluille (ota puheeksi kun nähdään livenä) sekä muutama valikoitu sana suomea. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Komeat, mutta aavistuksen epämääräiset portit johdattavat kohti riialaista Telliskiven kaltaista aluetta. Sisäpihalla latvialainen partahipsteri tiedustelee mitä etsimme. Etsimme pienpanimoa. Olemme perillä. Labietiksen panimopubi on pieni, mutta kodikas. Jopa niin kodikas, että lasiseinän takana panimon puolella eräs työntekijä nukkuu jakkaralla istuen. Raskasta tuo paneminen.

Hanatuotteista tarjotaan välittömästi rivillinen maistiaisia, joiden jälkeen sitä onkin jo aika kylläinen. Maistuvimmalta tähän hetkeen tuntuu yrttisen raikas sesonkigruitti Rasele, jota pieni tuopillinen maksaa 1,60€. Tässä paikassa voisi eittämättä viettää aikaa pidemminkin.

Saman rakennuksen toiselta puolelta löytyy Valmiermuižā panimon ravintola ja kauppa. Samaan aikaan huomaan pankkikorttini kadonneen ja juoksentelen päättömästi ympäri Riaa kunnes vastaan tulee suklaapuodin emäntä Danske Bankin läpyskä kädessään. Porter on kiireestä huolimatta mieleenpainuvan hyvää.

Nopealla läpileikkauksella Riika ei vakuuta olutturistia ainakaan siinä määrin, että lähtisin suunnittelemaan uutta reissua. Esimerkiksi Viron monipuolisuudesta riittää iloa ja ihastusta aina uudestaan ja uudestaan, jolloin en näe tarpeelliseksi matkustaa Balttiassa Pärnua etelämmäksi. Kertaluontoiseksi kokemukseksi kuitenkin ehdottomasti kokemisen arvoinen kaupunki. Tai no, pelkän Alus Cellen takia voisin vaikka harkita paluuta...

Honkavuoren 347 IPA 4,5% JOENSUU

Honkavuoren IPA on saanut nimensä Ukko-Kolin korkeimman laen mukaan, joka kohoaa merenpinnasta 347 metrin korkeuteen. Etiketissä olutta nautiskeleva vuoristohipsteri kehaisee oluen saaneen alkunsa jääkauden tasoittaman Jaamankankaan pohjavedestä. Artsu voisi olla tässä kohtaa paremminkin huomiotavissa. Kuvasta tulee lähinnä mieleen piirrustukset joita väsättiin pahvilaatikkoa muistuttavilla Macintosheilla 90-luvun alun valinnaisaineessa "konekirjoitus ja ATK". Joka tapauksessa Dressmann tyyliin onnea Joensuu ja mielenkiinnolla pullosta kiinni!

Raparperipiirakkaisen sameasti persikkainen olut kuohuaa silkkisen sileästi ja kermavaahtoisen kuohkeasti sivellen huulia helmeilevän huumaavasti kohti nautintoa. Tuoksu on heikosti humaloitu ja tunturipuroisen ilmava eli toisinsanoen hyvin mitäänsanomaton. Suutuntuma on pehmeästi smooth, mutta varsinainen punainen lanka tuntuu puuttuvan. Kokonaisuutena Honkavuoren 347 IPA on kesäisen raikas janojuoma ja sopii eittämättä ruokapöytään vaikka minkä kaveriksi. Pelkistetty ja puhtoinen pale ale on kuitenkin kotimaisen pienpanimon ensiaskeleilla itseasiassa kerrassaan loistava ristihyppy. Epämääräisen pahanmakuisia sivujuonteita kun ei juomassa esiinny laisinkaan. Kliinistä kuin valkotakkinen panimomestari.
80

Victory Golden Monkey 9,5% USA

Esterisen mausteinen tuoksu siivittää banaanisen korianterista suutuntumaa kohti semialkoholisesti lämpiävää kitalakilaskeumaa. Kauniin kellertävä oranssi olut synnyttää muhkeat foamit. Pippurisen päheä jälkimaku potkii poskipäissä vielä perjantaista seuraavanakin päivänä mikä se sitten lieneekin itse kunkin juhannuskalenterissa. Ja niin tänään on torstai. Hallehulaa!
88

IPAa Iisalmesta Tartoon ja takaisin

Puolitoista vuotta sitten Olvi teki Suomen suurpanimoista sen suurimman siirron kohti uudenlaista huomista. Markkinoille tuli Iisalmi Pale Ale. Samaan konserniin kuuluva Virolainen panimo A. Le Coq seurasi isäntäänsä perässä tekemällä ainakin ulkoisesti lähes identtisen tuotteen virolaisten kuluttajien iloksi. Tölkin lähempi tarkastelu kuitenkin kertoo enemmän kuin nopea vilkaisu. Iisalmessa humalina on käytetty kvartettia Mosaic, Galaxy, Comet ja Saphir kun taas Tarton kattiloissa on käynyt tavanomaisesti tylsempi kokoonpano Chinook, Amarillo, Cascade ja Citra.
Vahvuutta oluessa on meren takana luonnollisesti 0,3% enemmän.

Lasissa virolainen on aavistuksen tummempi ja kirkkaampi. Kotimaisen tuoksu repii etelänaapurin kappaleiksi. Makeaan maltaaseen verrattuna Olvin rapsakkuudesta paistaa esiin humalointi, jota kaverilla ei pääse aistimaan. Tarton tattarinen tunkkaisuus ei pärjää Iisalmen iloiselle intohimolle, jossa rapeaa katkeroa löytyy bulkkipanimolta kiitetävin mitoin. A. Le Coqin versiosta mieleen assosioituu lähinnä vähän parempi perusviinarallitölkkikama. Tämän voi jättää hinnasta huolimatta suosiolla lahden taakse.
Olvi 83
A. Le Coq 70

Laitilan Kukko Tuima 8,5% LAITILA

Viinalagerien luvatussa maassa on fiksua työstää viinalagereita. Tosivahvan ja Tuplapukin vanavedessä rantaan ui Tuima Kukko. Raikkaan laakerinen ulkoasu vaahtoaa puhtaan valkoisesti. Tuoksussa on miedosti makeaa mallasta ja hunajaisen hedelmäistä...tekisi mieli kirjoittaa hernekeittoa, mutta rokka ei esiinny *hymiö. Maussa makea mallas korostuu ja käytännössä ajaa kaiken muun yli. Alkoholin aistii lempeällä lämmöllä suupielissä, mutta muuten perinteiset viinalagerin ominaisuudet on erinomaisesti piilossa. Siroon jälkimakuun änkee eteerisesti viljainen yrttisyys. Se on Kukon kruunu se.
71

Bosteels Tripel Karmeliet 8,4% BELGIA

Kuohuviinisen keltainen tripel kuohuaa voimakkaasti kohti kaakeleita. Valkean vaahdon alta ilmoille lehahtaa simaisen salonkinen ja himoisen hiivainen tuoksu. Hapokkaan hedelmäinen suutuntuma on aavistuksen alkoholinen, mutta vain lämmittävällä moodilla. Maussa inkivääri polttelee poskia ja anis kutittelee kieltä. Valkopippurisen vehnäinen kokonaisuus vie sitrushedelmänkuoria kuin kaneli lusikkaa. Sopisi isompaankin annoskokoon. BBF 10/2015

92

Smuttynose Finestkind IPA 6,9% USA

Alkon hyllystä löytyi jenkki-IPAa suoraan Uudesta Hampshirestä. Näissä rapakon takaisissa pakkaa tuoreus loppua anyway jo marketin eteisessä ja varmuudeksi karistin loput freshnesit säilömällä putelia ainakin kuukauden jääkaapissa. Tällä jaolla mennään ja kortit pöytään. Bbf syyskuu 2016.

Trooppinen tuoksu sihisee sitrushedelmäiselle salaisuudelle. Mystinen makeus muuntautuu suussa pistelevän pihkaiseksi ja myskiseksi mangoksi tarttuen tahmean toffeen otteeseen. Tuoreuden tilalla kuitenkin vaikuttaa semitunkkaisuus. Kokonaisuus on joka tapauksessa enemmän raikkaan puolella ja rapsakkuus telakoi oluen sielunmaiseman kesäiseen maalaismaisemaan. Viiden euron IPAksi silti aika njöö.

83

Suomenlinnan Försti Ale (Tallink / Silja Line special brew) 4,5% VANTAA

Vantaalainen Försti ale tarjoillaan Tallinnan lautalla muovituopista :(. Tällä yhtälöllä saadaan parempikin olut maistumaan kuralta, mutta annoin mahdollisuuden. Kotona heitin tax free pullon vielä uusintana Amiraali tuoppiin. Lopputulema oli kuitenkin aika samoissa molemmissa tilanteissa:

Meripihkainen olemus ja samettinen beige vaahto.

Tuoksuu Suomenlinnan kivipaaseilta ja Silja Linen kokolattiamatolta.

Toisaalta tuoksun ja sitä kautta myös maun monet negaatiot juontavat juurensa ensimaistin plastiikista piirrettyyn tarjoiluastiaan. Muovinen kaiku pysyy ja säilyy, jopa lasituopista siemaistuna. Puolet aistikanavista suljettuna kokonaisuus kasaantuu makean maltaisuuden ja vetisen vaseliinisuuden ympärille. Tunkkaisen tahmeaa hedelmälihaa ruohoisen raitaisella selkärangalla. Jälkimaku on maltaisen metallinen. Jää selvästi Ugilaisen Förstin jalkoihin.

73

Beer Hunter's Mufloni Imperial Stout 10,0% PORI

Porilainen imperial stout ei kertakaikkiaan voi mennä pahasti vikaan, mutta on kuitenkin syytä maistaa tuotetta ennen kehuja. Syvän punertava neste lepää mustalla paletilla. Vaahto on etiketin taustavärin kanssa lähes identtinen. Pitsi pysyy poikittaislinjassa pilkullisen pedanttisesti. Tuoksu on Texasin tumma ja Kolumbian kahvinen. Hetkeen en muista yhtä samettista suutuntumaa. Huulilla lepää sulaa suklaata suolaisella sielulla. Maussa on aavistus alkoholisia allegorioita, mutta prosentteihin nähden hyvin vienolla vaihteella. Lämpimän lakuiset laineet lyövät liitoksen suoraan luuytimeen. Sentimentaalisen sileesti smooth kokonaisuus.
96

Queen Bohemian Lager 4,7% TZEKKI

Iron Maidenin, Ac/Dc:n, Motörheadin ja muiden tunteisiin iskeytyvien bändien mukaan nimetyt oluet luonnollisesti kiehtovat olutharrastajaa, mutta eivät kuitenkaan ennusta musiikin kanssa suoraan verrannollista euforiaa. Queen oli aikansa suurin ja kaunein, joten pulloon pantuna mallastuotteena tilanne arvelluttaa. Tosin ulkoisiin ominaisuuksiin on panostettu kiitettävästi ja tuote näyttää upealta kuten konseptiin kuuluu. Oluen synopsikseen tutustuminen antaa kuitenkin ymmärtää aivan kuin oltaisiin heittämässä Adam Lambert Freddie Mercuryn saappaisiin. Pelottavaa.

"This should be heaven"

Rapsisen makea ja margariinisen maltainen tuoksu vie ainakin aluksi aistit pois bulkkiscenaarioista. Ruohoisen raikas suutuntuma on keväisen kepeä ja voisen virkistävä. Olen enemmän kuin yllättynyt oluen vahvasta tzekkiläisestä puristuksesta, joka pitää otteessaan pullon halki. Puhdasta ja selkeää pilsneriä. Pakkohan tästä on tykätä. Rohkaisen mieleni ja suuntaan kohti Kaisaniemeä.
85