Rekolan Suomi-olut ei ole etikettiä omakseen saanut. Saatavuus rajoittuu siis alansa osaavien olutravintoloiden hanavalikoimiin. Tämän kasvottoman näytepullon sain maistiaiseksi panimolta. Lasiin kaadettaessa tunnelma on tähtisädetikkuisen lumoava. Matalahiilihappoinen pilsner kuohuaa hyvin ujolla profiililla, eikä varsinaista vaahtoa liiemmin synny. Makean maltainen tuoksu on suoraviivaisen selkeä ilman sen kummempia sivuääniä. Kevyt diasetyyli siivittää nektariinisen tahmeaa suutuntumaa, mutta jää sinisen Keijun tasolle rasva-asteikolla mitattuna. Rairuohoisen rypsinen ryydikkyys toimii makukanavoinnin selkärankana. Kokonaisuus jää liian lempeäksi, jossa katkeruuden purevuutta ja humaloinnin pistävyyttä kaivataan kaksin käsin koko kaikupohjan mitalla. Lämmetessään jopa tunkkaisen oloinen paketti. Kaunista kultaa toki.
72
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti