Takatalo & Tompuri - Aina on pantu

"Oluessa käytettävät mallasohra, kaura ja vesi tulevat isäntien omilta tiloilta. Laadukkaasta ja korkealuokkaisesta raaka-aineista pantu olut on makumatka esi-isien juurille, jotka aikoinaan metsät pelloiksi kaskesivat. Aina on pantu."

"Alhonkorvessa hiljaisuuden kuulet, yksin et ole, vaikka niin luulet. Aamu-usva, kylmä henkäys, kasken tuoksu, savumaltaan. Mailta esi-isien, lainassa vuosisatojen, ohran nostaa ja maltaaksi muuttaa, pojat tilojen Takatalon ja Tompurin."

Kaski Kylmäsavulager

Maatilan isäntä istui kerran kannonnokassa ja mietti mitä kaikkea ei ollut vielä siihen päivään mennessä savustanut. Mieleen ei tullut muuta kuin olut ja vaimo. Näin syntyi ensimmäiset ajatukset Takatalo & Tompurin Kylmäsavulagerista, josta Mikko Suur-Uski teki puolentoista vuoden aikana kaikkiaan 26 koekeittoa ennen kuin hän pääsi toivomaansa lopputulokseen. Tämän päiväisessä versiossa savustamiseen on käytetty 70%:a tervaleppää ja 30%:a katajaa. "Nyt sitten savustuu vaimokin tässä samalla" oluen isä toteaa SOPP-festivaaleilla paremman puoliskon laskiessa vieressä hanaolutta.
Kirkkaan kultainen Kylmäsavulager täyttää Jorma Vennolan kuusikon latvukset puhtaan valkealla vaahdolla. Tuoksu on viljaisen väkevää ja savuisen sumuista. Tunnelma on vahvasti aromipesäinen. Suutuntuma sivelee silkkisen smoothisti suupieliä savuisella smaakkeudellaan. Puhtaan pohjahiivaoluen ja sementin semanttisen savun symbioosi saa aikaan poskipäitä botoxivapaasti kohottavan ilmiön, jota myös hymyksi kutsutaan. Navettaisen lempeä lantaisuus on oikeastaan koko matkan ajan ainakin ajatuksen tasolla läsnä, mutta jollain eriskummallisella tavalla tämä ei häiritse oluen aromikkuutta millään tavoin, vaan päinvastoin kulkee kokonaisuutta koossa pitävän makumaailman kanssa tiiviisti käsi kädessä kohti talonpoikaista yhteisymmärrystä. Savuisen sweet savulager heinäisellä hiilloksella. Sikakova.

"Esi-isät aikoinaan, kasvattivat tiloille pensaan, humalan. Humala tilalla edelleen, kasvaa kiviaitaa vasten kaarrellen. Oluessa tässä, maistuu humala ikiaikainen, esi-isät myhäilevät kiviaitaa vasten nojaillen. Pojat Takatalon ja Tompurin tiloja esi-isien jatkavat, vuosisatojen jälkeen viljan olueksi tekevät."

Kaski Pils

Sameahkosta ulkokuorestaan huolimatta Kaski Pils on harvinaislaatuisen puhdaslinjainen pilsu. Semisti yrttejä ja hellurei humalaa. Niittyleinikki taitaa kukkia jo?! Raikas ja rapsakka kokonaisuus freesaa fooliintuneenkin fiiliksen ja olut heilahtaa kiduksiin sellaista tahtia, että muistiinpanotkin jäävät hatariksi. Helkkarin hyvä!

"Esi-isät ennen Kärmeskorvessa kyntivät, metsät pelloiksi kaskeamalla muuttivat. Nyt pojat Takatalon ja Tompurin tiloja jatkavat, kauraa Kärmeskorvesta nostavat. Vuosisatojen jälkeen sadon maltaaksi muuttavat, viljan olueksi tekevät."

Kaski Kauraporter

Tumman meripihkaisen ruskea ja runsas vaahtoinen yläpeti vispikermaisella sekä likaisehkollakin hunnulla. Makean maltainen tuoksu vie kohti makua, joka valitettavasti sointuu suklaisesti suussa vaterisen viskoosin veistämänä, mutta toisaalta taas tummenee tasaisen trilisaiseksikin tsufeeksi. Itse henkilökohtaisesti en juo kahvia, mutta tässä voisi hyvin olla toimiva keskikesän aamupalaportteri. Tunnelmallisen taagi!

"Kylvö kevään odottaa, maa vielä levätä saa. Talven kohme rukiin vahvistaa, routa viljan jäisen karaistaa. Väkevänä keväällä ruis maasta kohoaa, kuten esi-isät mailla aikoinaan. Maat esi-isien, lainassa vain hetkisen, viljan maltaaksi muuttavat pojat tilojen Takatalon ja Tompurin."

Kaski Ruislager

Kaupoissa myytävistä panimon tuotteista tämän hetken uusin teos. Meripihkaisen samea olut vaahtoaa vienosti ja tuoksuu maltaisen makealta rukiilta sekä hiivaisilta luumuilta. Aromin jo esiin tuonut kotikaljaisuus voimistuu suussa vetisen oloisasti yhä makeampaan suuntaan. Kokonaisuus on ruohoisen yrttinen ja omaa sekä ruosteisen metallin että punotun piiskan flavoriyhdistelmiä. Jälkimaussa snadisti savua. Tähän mennessä Takatalo & Tompurin heikoin lenkki.

Suuret Oluet Pienet Panimot Helsingissä TakaTalo & Tompurilla oli ensimmäistä kertaa tarjolla myös Hellesiä, joka ei todellakaan jättänyt kylmäksi. Maalaispanimon kaikkien muidenkin tuotteiden tapaan tämäkin toimi erittäin virkistävänä kesäpäivän raikastajana jo heti aamusta alkaen. Ehdoton terassin ja saunan liittäjä yhdessä tai erikseen. Parhaimmillaan varmasti toki tuoreeltaan hanasta.

Kaskia Helsinki Beer Festivaaleilla

Aikuisten HopLop - SOPP 2017

"Epää, isi on ollu HopLopissa!" totesi tyttäreni nähdessään oranssin SOPP-rannekkeeni. Eipä tuota voinut käydä kieltämäänkään. Kaikkiin laitteisiin! Täähän on tosiaan tällanen aikuisten HopLop. Onhan täällä nyt kaikkea enemmän. Hoppia ainakin? Huvipuistossa tällä kertaa paljolti kansainvälisessä seurassa liikkuen nautitun sahdin määrä kasvoi expotentiaalisesti. Sahti kiinnostaa varsinkin ulkomaalaisia oluen asiantuntijoita/ammattilaisia ja syystä, eikä tätä perinnejalojuomaa Rautatientorilta puuttunut. OlutPrykiRaum, Pihtla Olleköök ja Lammin Sahti luonnollisesti, mutta myös Suomenlinnan pisteeltä löytyi rajattu erä isoa ässää!

Viime vuonna kyllästyin kyseisten festivaalien ahtauteen, mutta tänä vuonna Rautatientoria oli onnistuttu jollain ihmeen tapaa venyttämään uusiin mittoihin. Vaikka väki lisääntyi lisääntymistään iltaa kohden, niin happi ei omassa henkilökohtaisessa kuplassani päässyt sammumaan. Ruokapuolellakin oli selvästi kunnostauduttu. Teeman mukaisien ravitsemuskojujen joukkoon oli tullut mm. lappeenrantalainen lihistiski, joka ainakin itseäni lämmitti kovasti. Aitoa Vetyä ei voita mikään muu kuin Atomi!

Kokonaisuutta katsastellen voisin sanoa, että Suuret Oluet Pienet Panimot nousi tänä vuonna takaisin sinne mistä on tullutkin eli Suomen olutfestivaalien korkeimmalle podiumille. Bändiosasto sen puoleen on SOPPissa ollut aina enemmän kuin kunnossa, mutta en ole liiemmin festivaalien myöhäisilloissa jaksanut keikkua. Tällä kertaa kuitenkin oli pakko tsiigaa SF-Bluesin tahdit, eikä tarvinnut pettyä. Timanttisen tiukka taiteilijakopla! Pakko antaa järjestävälle taholle kiitokset ja niistä ansaitusti suurimmat festivaalien isännälle Pekkä Kääriäiselle.

Festivaali houkutteli jälleen oluenystäviä yhteen.

Touhuthan jatkuvat torilla vielä sunnuntaihin saakka, joten laitetaan viimeiset tärpit tuohon:

- Ruosniemen panimo: Sourniemen Erikoishapan
Päivittäin vaihtuva Berliner Weisse suoraan real ale-caskista.

- Panimo Hiisi: Itse
Edelleen tämän kesän kovimpia soureja.

- Donut Island: Andrea
Tämän kesän kovin sour.

- Pyynikin Käsityöläispanimo: Bourbon Barrel Aged Imperial Stout
Jos nyt joku ei vielä ole tätä kokenut, niin sukella ihmeessä bourboniseen pilveen.

- Mufloni: Kirsikka IS a New Smoke
Nimi kertoo sen mitä pitääkin.

- Maistila: Kaikki tummat

- Sonnisaari: Humalaja IPA
Ei turhia kehuja ole tähän suuntaan satanut. Kokeile myös Mälliä ja Mölyöljyä!

- Takatalo & Tompuri Brewery: Kaski Kylmäsavulager ja Pils
Puhdasta pilssiä saati lageria saa usein etsiä, mutta ei kannata kuitenkaan mennä Vironlahtea kauemmaksi.

- Fat Lizard: Mango Monitor
Siinä sulle mango ja IPA!

- Bryggeri Helsinki: Sällskapet Ölarne Tjugo Kellerbier
Saksalaistyyppinen kellarilager

Malmgårdin Panimo: X-Porter Whisky edition
Yhdestä Suomen parhaimmasta portterista tehty viskinen tuunaus.

- Kaikki sahdit!

Viimeinen ehtoollinen

Itselläni pääpaino suuntautui keskiviikko ja torstai aamupäivinä Suomen Paras Olut kilpailun tuomarointiin. Kilpailun tulokset julkistetaan keskiviikkona 2.8. Rautatientorilla pidettävässä gaalassa. Tämän jälkeen vielä tarkempaa raporttia aiheesta. Kippis!

Lord Chambray Blue Lagoon witbier 5,0%

Heinäisen hazy hetki hanskassa. Tämän ensimmäisen virkkeen tarkoitus oli kuvata oluen ulkoisia ominaisuuksia. Lasissa lepää joka tapauksessa vaimoni maahan tuomaa tuliaiscraftia Gozon saarelta Maltalta. Tuoksussa on kilotonneittain korianteria ja vissingreisisti verigreippiä. Sitruksisen sulava suutuntuma sopii Suomenkin summeriin, eikä rapsakkaa hapokkuuttakaan uuvu. Hedelmäisen herbaalinen hekuma huuhtoo kultaa kohti kitalakea ja lopuksi jälkiliukkaat tarjoavat pienoisen pippurin puraisun, mutta hyvin hellän sellaisen. Loppujen lopuksi lordisen laadukastakin wittiä let´s say?

Sori Brewing Conca d’Oro 11,5%

"Kultaisen maljan" maitosuklaisen viettelevä tuoksu tuo pintaan punaviiniset tanniinit ja tynnyriset tammilastut. Suutuntuma on öljyisen paksu ja täyteläisen taatelinen. Tunnelma on kaikin puolin huumaava, lukuunottamatta jo tuoksussa silmille hyökännyttä punaviinin koko taipaleen kokonaisvaltaista dominointia, joka alkaa vetämään siimaa ehkä jopa liiankin kireälle. Jälkimausta tulee mieleen kirsikkaliköörillä täytetyt tummasuklaiset konvehdit eli toisin sanoen ne askin paskimmat. Oluen rungon erinomaisuuden huomioon ottaen Chianti Classico-tynnyrissä lepäily on omasta mielestäni tehnt vain lähinnä hallaa loistavan imperial stoutin harmonialle. Ilman punkkua käsissä voisi olla jotain eufoorista, mutta tällä kertaa monni suorastaan leikitteli itsensä katiskan ohituskaistalle.

Craft Beer Helsinki 2017

Craft Beer Helsinkiä vietetään nyt toista kertaa. Vuosi sitten tapahtuma tarjosi epäonnistumisien lisäksi huikeaa osaamista ja viihtyvyyttä, eikä vastaavilta kokemuksilta tänäkään vuonna vältytty. Forecan lupaama sadeton taivas piiskasi vettä täysin rinnoin, mutta harvinaiseksi yllätykseksi osoittautui, että tapahtumaan pääsi sisään jo muutamaa minuuttia ennen grand de openingiä. Kirmasimme puun suojasta lippuluukulle odottaen virkein mielin ensimmäisiä oluita katosten suojassa. Homma lässähti kuitenkin alkutekijöihinsä, koska kassalla ei ollut sähköä. Henkilökunnan hetkittäisen edestakaisin juoksentelun ja kassatyttöjen kummastelevien ilmeiden jälkeen käteistä kuitenkin alettiin ottamaan vastaan ja pääsimme ensimmäisten joukossa sisään alueelle. Vasen kaista näytti edelleen eioota, koska sähkövirta ei edelleenkään tavoittanut kyseisiä panimoita, mutta oikealla puolella jumputti musiikki. Makun tiskilläkin vastaan tuli pettymys, kun sahti saapuisi hanaan vasta huomenna.  Onneksi listassa riitti muitakin nautintoaineita!

Oluiden noutaminen pisteiltä sujui kaikin puolin joutuisasti lukuunottamatta Omnipollon gargantuaanista jonoa. Vieressä olevat Founders, Stone ja BrewDog sen sijaan ammottivat hämmentävästi tyhjyyttään. Jonosta huolimatta tiskiltä piti käydä koppaamassa muutama teaseri kuten Mazarin, Selassie ja megatuore Zodiak. BrewDog tarjosi naapurissa erinomaista sagaa berliner weisse Blitzien muodossa. Toisella puolella Founders vakuutti enemmän kuin betonisesti hedelmäisellä Frootwoodillaan. < Ehdottomat tärpit!

Rautatientorin keskikonsolista löytyi mielenkiintoinen pienempien olutvaikuttajien symbioosi. Humaloven ja Atomin oluet erottuivat joukosta selkeydellään ja tarjosivat vakuuttavaa osaamista. Koko tapahtuman suurimpina yllättäjinä kuitenkin esiin nousivat espanjalaiset panimot Bidassoa Basque ja La Quince. Molempien panimoiden hanoista kuoriutui huikeita imperial stoutteja ja BeeBeeltä vieläpä erinomaisen puhdasta pilsneriä! < Toinen ehdoton tärppäys!

Ruokapolitiikka oli viimevuotiseen tapaan järjestetty mallikkaasti useamman street food-kojun voimin. Empiirisen tutkimuksen tulokset lyhyesti referoituna: hampurilaiset kannattaa napata matkaan Texas BBQ:lta ja aasialainen tunnelma Bumi Cafesta. Social Foodin juustoburgeri jätti tällä kertaa aavistuksen kylmäksi. Muitakin vahvoja vaihtoehtoja kartalta löytyy yllin kyllin, joten nälkäisenä ei varmasti oluita tarvitse rääpiskellä.

Summa summarum: todennäköisesti CBH säilyttää paikkansa Rautatientorin ykkösfestivaalina tänäkin vuonna, mutta toki SOPP pitää käydä testaamassa edellisvuosien tapaan. Maksukortti hässäkkä sinnittelee, vaikkakin toimiessaan puhaltaa kuin Sepe Susi. Väljyyttä oli ainakin avajaispäivänä, mutta perjantai-lauantai tulee luonnollisesti olemaan ruuhkaisempi. Suosittelen syöksymään sisään heti puoliltapäivin!