 |
| Something evil's lurking in the dark. |
Pihapuutarhani pimeimmässä kolkassa pilkotti jotain eriskummallista. Tuntui kuin jokin olisi tuijottanut minua. Seurannut jokaista askeltani. Aivan kuin olisin ollut predatorin lämpökameran alla, kunnes vihdoin se iski silmäänsä paljastaen itsensä lehtivihreän seasta. Kuivasin kainaloni ja lähestyin vierasta olentoa kaikkia äkkinäisiä liikkeitä varoen äärimmäisen pelon sekä mielenkiinnon sekaisin tuntein. Kasvuston alta paljastui suomuisen kiiltävä ja pitkäkaulanen matelija.
Pyydystettyäni liskon vein otuksen sisätiloihin lämmittelemään. Erehdyin luulemaan kyseistä matelijaa hyvinkin rauhalliseksi yksilöksi, kunnes piru repesi irti. Yht´äkkiä sen suusta pursusi vaahtoa kuin raivotautisella ja antiikkipiironkini lakkapinnoite sai tuntea riiviön raivon pahimmillaan. Hengitys haisi kuitenkin yllättäen raikkaan trooppisesti hedelmiltä ja selkärankaisen ryhdikkäästi humalalta. Toimin paniikin vallassa, mutta onnistuin siirtämään liskon takaisin auringon paisteeseen, jossa primitiivisen refleksin aiheuttama agressiivisuus tyyntyi lopulta nopeasti. Kaikesta päätellen otus on viihtynyt paljolti karviaispensaiden välittömässä läheisyydessä, joten annoin vauhtia naapurin suuntaan. Jälkeensä tuo jätti vadelmaisesti makean ja valkoviinisesti rypäleisen kuivuuden. Selkeästi ainakin hapokkuudeltaan ärhäkämpi kuin
isoveljensä, mutta muutoin speksit käyvät aika lailla yhteen. Hyvää matkaa, kohta saapuu talvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti