Reilun vuoden takaiset kokemukset Waahdon oluista savonlinnalaisista hanoista tyypitettyinä sai aikaan omalla henkilökohtaisella tasollani suoran teflon-reaktion, enkä sen jälkeen ole kyseisen panimon tuotteita päin päätäni kääntänyt. Nyt kuitenkin Waahto Breweryn ensimmäisen collaboraation tutkapariksi oli löytynyt monasti positiiviseksi todettu Humalove, joten uuden uskon aika sai koittaa. Kaiken lisäksi tässä pitäisi olla laktoosia, joka saa lähes aina olutsuoneni sykkimään!
Suurikuplaista Waahtoa muodostuu suhteellisen runsaasti, vaikka kuinka kaataisi etiketin antamien ohjeiden mukaisesti varovasti. Olut on kuitenkin kaunis. Värimaailmaltaan muistuttaa vahvasti Susannan tupaantuliaissaisonia. Hedelmäsokerisen sweet tuoksu on kaikin puolin puhtoinen. Suutuntumassa hapokkuus hyökkää poskille turhan rajusti jättäen ainakin aluksi kaiken muun taakseen. Polkupyörän sisäkuminen purkkapallo lähtee vyörymään ja päättää matkansa laktoosin letkeään kitalakea silittävään milkkisyyteen. Aluksi pelkäämäni mangon makeus jää loppujen lopuksi jopa turhankin vaisuksi, mutta mukava annos humalaa paikkaa reiän käden käänteessä. Finaali jättää mäntyisen mouthfeelin. H niin kuin humala ja W niin kuin vaahto?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti