Mikko Salmi - OLUT!

Toiset kuunteli musiikkia, Mikko sävelsi. Toiset joi olutta, Mikko pani. Toiset luki kirjoja, Mikko kirjoitti. Jotenkin tämän tyyppinen oli Mikko Salmen lapsuuden ystävän puheen punainen lanka Olut!-kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingin Teerenpelissä. Ei tarvitse siis mennä edes rivien väliin tulkitakseen, että Mikko on ja on aina ollut tekijämiehiä. Kirjan kirjoittaminen on kuin talon rakennus. Lopputuloksesta puuttuu lähes pommin varmasti lista sieltä ja täältä, mutta huomaako näitä kukaan? Todennäköisesti ei. En tiedä Salmen timpurin taidoista, mutta ainakin tätä kyseistä kirjaa hän rakensi kuin Iisakin kirkkoa. Viisitoista vuotta ensimmäisistä säkeistä tähän päivään ja nyt odotettujen harjakaisten jälkeen kokonaisuus on vihdoin kansissa. Kirjailijan olemuksesta huokuu käsin kosketeltavan helpottunut tyytyväisyys niin kättä paiskatessa kuin sosiaalisen median syövereissäkin. Onhan kirjassa kaiken olutproosan seassa Mikon puoli elämää, kasvutarina pojasta mieheksi?

Kirja alkaa oikeutetusti alkusanojen jälkeen sahdista otsikolla "Suomalainen juoma-aarre" ja päättyy lagereiden kautta olutlasien analysointiin. Huomioni kiinnittyy heti ensi selauksella Spiegelaun IPA-lasin nostoon, koska muistanen Salmen taannoin OlutPostissa kirjoittaneen samaisesta sammiosta hieman toisenlaiseen sävyyn. Joka tapauksessa tällä välillä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Eri oluttyylien läpikäyntiä ja esittelyä tukevat tarinat aistikkuutta korostavista pöytätavoista ovat kaikessa oivallisuudessaan oivallista luettavaa ilman sen kummempaa "jaarittelevaa adjektiivipöhnäilyä". Etenkin lukujen loppukaneetteina lausutut literaturot luovat luettavasta olutkirjasta totaalisesti kirjailijansa näköisen eepoksen, jonka kerronnallisuus palvelee yhtä hyvin niin maallikkoa kuin asiantuntijaakin. Yleiset faktat sekä harvinaisemmat detaalit oluttyylien historiasta herättävät mielenkiintoa ja janoa mallasjuoman lisäksi myös lukemista kohtaan. Salmen omakohtaiset kokemukset tuovat kirjailijan lähelle ja ovat eittämättä kokonaisuuden mielenkiintoisimpia tarinoita.

Itse henkilökohtaisesti tykkään kuvista. Kaikienlaisista kuvista. Olkoon ne täyden kennon järjestelmäkameran synnytyksiä tai älylaitteen instapieruja, niin haluan tietää kuka on niiden takana. Kun kirjan tekstiosuudesta ei pysty kritiikkiä antamaan, niin aloitetaan sitten vaikka tästä yleisestä ongelmasta. Tekijänoikeustiedot piilotetaan kirjan taakse lähdeluetteloon, josta on aikaa vievää lähteä kahlaamaan tietoa kuka sitä nappia on painanut. Kirjan tärkein kuva on aina kannessa. Tällä kertaa se on opuksen heikoin lenkki ja ehkä ainut asia josta en pidä. Kirjan kuvamateriaalia silmäillessä ei ole vaikeaa erottaa joukosta Salmen itsensä ottamia kuvia. Ne ovat teoksen parhaimmistoa. Kaikki kunnia ammattikuvaajien hengentuotoksille, mutta monet muualta lainatut kuvat ovat omaan silmääni turhan kliinisiä, epätodellisia ja tylsiä. Niistä puuttuu se jokin, jonka matkasta tässä teoksessa on kyse. Olutmatkaajan ja maltaan metsästäjän sielu. Sielu, joka on aistittavissa kuvissa joiden perään takakannessa on kirjailtu nimikirjaimet MS.

Summa summarum, tälläkin kertaa OLUT! on ratkaisu yhteen iänkaikkiseen ongelmaan. Näin on aina ollut, mutta nyt puhutaan kyseisestä sanataiteen teoksesta. Joulun alusaika on paras mahdollinen kaiken maailman kirjallisuuden lanseeraamisille, koska epätoivoiset lahjojen metsästäjät lankeavat mitä ihmeellisimpiin ostoksiin yrittäen samalla miellyttää puolisoa tai muuta lahjan kohteena olevaa läheistä, mutta myös päästä kyseistä ostoshelvetistä mahdollisimman nopeasti exitin kautta ulos. Vaikka monasti digitaalista kehitystä pelon sekaisin tuntein parjaankin, niin tähän tilanteeseen voin sanoa, että onneksi meillä on internet. Tämän olut-ostoksen voit nimittäin suorittaa suoraan kotisohvalta täysin laillisesti tästä linkistä. Ostat lahjan sitten läheisellesi tai itsellesi, niin paketoi se nätisti. Tämä kirja on sen ansainnut. Hyvää joulun odotusta!

Omnipollo Zodiak IPA 6,2%

Ruotsin hypetetyimmän kiertolaispanimon perinteikkäästi Belgiassa De Proef Brouwerijlla pantu IPA-tuotos on koristeltu alienhoroskoopein. Sumean olkisesti keltaista ja muutoinkin ulkoisilta olomuodoiltaan nektariinisen notkeaa lientä. Pelkkä tuoksu on jo omalta osaltaan humalluttavan hedelmäinen ja trooppisen taikavoimainen tyynnyttämään pahimman hophead-hingun, mutta papaija-ananas-smoothinen suutuntuma viimeistelee tilanteen kotipesään aika lailla sadan prosentin sitruksisella sydämen sykkeellä. Pehmeän persikkainen pihkaisuus siivittää katkeran greippistä kuivuutta männyn vesaiseen jälkiliukkauteen, jolla voisi voidella jumittuneemmatkin rattaat. Maistuvan suorapiirteistä ja Omnipolloisen tymäkkää settiä. 

Bell´s Kalamazoo Stout

Muutamina viime päivinä on tullut maistiin niin monta kelvotonta olutta, että tällä kertaa oli pakko pelata niin sanotusti varman päälle. Rappuset alas ja kohti aavistuksen kylmempää kammaria. Olutkellarin koilliskulmassa pilkisti tumman puhuva six-pack, jonka kotiutin Alus Cellestä vuonna 2016. Kuusi olutta, jotka tsekkasin vasta jälkeenpäin Ratebeeristä ja kas kummaa, kaikki olivat saaneet täydet 100 pointsia. Ei huonoa hakuammuntaa. Viisi kuudesta näytti olevan vielä juomatta, joten siihen pientä päivitystä. Näistä mukaan lähti kuusiprosenttinen Bell´sin Kalamazoo Stout. Testataan miten kellot soivat.

Tummapaahtoisen mokkainen stout valuu pullosta kohti snifteriä armeliaan arvokkaasti. Maitokahvisen kermainen vaahto täyttää tulppaanin ylimmät layerit samalla kun siirappisesti suolapähkinäisen paahteinen aromi leviää lähimpään luftaan. Savuisesti samettisen suutuntuman hiiltynyt hekuma kantaisi jo kylmiltäänkin kuuta kohti, mutta Marabousesti maltainen Michiganin makumaisema täydentyy entisestään. Jokaisessa virkkeessä voisi mainita kahvin, joka ei päänsä pinnalla pitämisestään huolimatta dominoi ollenkaan liikaa. Ollappa kinosten keskellä kodassa ja kuksassa kaakao. Noustappa linnunmaidolla lentoon. Ai että. Olut on hyvää, kun se on.

Matkamuistoja Kemiöstä

Ajelin Kemiöstä kotiin päin ja pysähdyin Strömma Kanalin sillalle ihailemaan maisemien ohella myös paikallista etikettitaidetta. Kemiössä, kuin missä tahansa muuallakin Suomen saaristossa on sanonnan mukaan aina salakuljetettu alkoholia ja niin Kimito Brewingin Jonaksen suvustakin ainakin huhujen mukaan löytyy historiaa lestinheitosta. Tarinat kotimaamme kieltolain ajasta kaikessa lyhytkäisyydessään pysäyttävät, varsinkin kun jää katsomaan käsillä olevan panimon etikettejä ja värien takana kuvattua narratiivia sen syvemmissä vesissä. Alkoholipolitiikkamme ei ole tähän päivään mennessä päässyt viinaa sillan alla ajatuksesta eteenpäin. En kuitenkaan jäänyt kanaalin varrelle makaamaan, vaan perinteitä kunnioittaen smugglasin stimulantit autoni tavaratilassa aina Porvooseen asti. Alla olevat ajatukset ovat kirjoitettu kyseisten nautintoaineiden vaikutuksen alaisena.

Rhubarb Sour Saison 6,2%
Pullon pohjalle jää pienehköt hiivat. Vaalean oljenkeltainen olut vuodattaa vienon viehkeästi valkeaa vaahtoa. Sitruksisen siiderinen ja hiivaisen hapan tuoksu tykittää sieraimiin saariston saisonista sielunmaisemaa. Suutuntuma on valkoviinisen valkeakuulainen ja pehmeästi pippurinen. Maussa vehnän banaanisen käynyt makeus tasapainottaa lappeenrantalaisen raparperin hapokkuutta, joka jää tarkoituksen mukaisesti taka-alalle. Mukavan oloinen ja ehkä jopa aidontuntuisen belginen saisoni, eikä välttämättä siten se kaikkein helpoimmin lähestyttävä souri. Yleensä en ole ruokasuosituksia sen enempää kylvänyt, mutta tätä tekisi mieli kokeilla pekonilastuilla viimeistellyn parsarisoton seurassa.

Tropical Thunder Jenkki Lager 5,6%
Tropical Thunder vaahtoaa nimensä veroisesti kuin Glam-rock yhtyeen keulahahmon kuontalo kauniisti harsokuvioituun sifonkiin käärittynä. Meripihkaisen mahonkinen rusottavuus kielii maltaan maanläheisyydestä ja sehän sieltä sieraimiin sulavasti sihahtaakin heti humaloinnin huumaannuttavan helinän halaillessa hajuelimiä. Etiketin lupaama trooppisuus nousee parhaiten esiin hedelmäisessä jälkimaun hehkussa, mutta samankaltaisia vibraatioita on toki ilmassa jo ensipuraisusta lähtien. Kiiltävää ja kromattua pintaa ilman sen kummempia kikkailuja. Rhubarbin loppukaneettia toistaakseni myös tällä tontilla arvostetaan aitoja aistisisältöjä. Ruokaparituksen kohteena näkisin perinteisen pataruuan, kuten esim. karjalanpaistin.

Nämä kuvan tuotteet sain siis panimolta. Rhubarbia on ollut jo jonkin aikaa saatavilla myös Alkoista ja American IPA saapui markkinoille aivan muutamia päiviä sitten. Jälkimmäisen oluen aiheuttamat aatteet voit lukea tästä linkistä. Tropical Thunderiin on saattanut törmätä jo harvoissa ja hyvin varustetuissa olutravintoloissa, mutta monopolin hyllyillekin se löytää tiensä marraskuun lopulla. Nautinnollisia hetkiä hyvien oluiden parissa, skål!