Ballast Point Grapefruit Sculpin 7,0%

Kirkkaan kultaisen greippi-IPA´n tuoksu on viipyilevän hedelmäinen ja varovaisen havumetsäinen. Ballast Pointille tyypilliseen tapaan suutuntuma räjäyttää tajunnan. Hedelmälihaisen runsas ja pihkaisen notkea maku puskee loppua kohden alati voimistuvaa humalointia yhä enemmän kohti surfacea. Täyteläisen tyyni, mutta silti sitäkin raaempi piraijan purenta aikaan saa muhkean mahonkisen mandariinisuuden, joka päättyy pienimuotoiseen tunkin vajoamiseen. Valitettava tosiasia on, että saadakseen kyseistäkin olutta sellaisena kuin se reseptiikaltaan on kirjoitettu, pitäisi matkustaa valtameren taakse, eikä päinvastoin odottaa oluen risteilyä kotisatamaan. Se kun ei ole mikään 24-tunnin cruising, eikä runsaasti humaloitu indian pale ale historiikiltaan huolimatta sieltä parhaimmasta matkustajatyypistä vuollettu. Kyseisen pullotuksen parasta ennen 1/2019.

Andechs Doppelbock Dunkel 7,1%

"Genuß für leib und seele"

Helmikuun puolessa välissä Helsingin legendaarisessa Black Doorissa vietettiin Roballe paluun kunniaksi tupaantuliaisia. Mukavien kinkereiden päätteeksi sain matkaani kangaskassillisen erinäisiä virvokkeita ym. tilpehööriä. Kevään glooriaksi korkkasin näistä tämän tumman saksalaisen.

Lasiin soljuu colaisen ruskeaa, rubiinillekin välkkyvää olutta mahtipontisella beigellä vaahdolla. Tuoksu on Velkoisen makea, eikä suutuntuman limppuinen siirappisuuskaan kauaksi kyseisestä tsekkiläisestä jää. Ero löytyy alkoholin tuomasta täyteläisyydestä, joka polkee mukavasti makeutta alleen aikaansaaden paikoin miellyttävänkin tuntuisen maltaiden ja kuivattujen hedelmien luoman juomakokemuksen. Lopputulemana kuitenkin kaikesta laadustaan huolimatta omaan makuuni aavistuksen turhan makea pläjäys.

Helsinki Beer Festival 20-vuotta!

Pyöreitä täyttävä Suomen vanhin olutfestivaali HBF alkoi omalta osaltani aika yllättävästi Olvin tiskillä uutuus giniä ja siideriä lasissa pyöritellen, vaikka sahdillahan sitä oikeasti olisi pitänyt aloittaa. Vieressä  Linden Brewery tarjoili latopubi-tunnelmaa, joten matka ei ollut pitkä seuraavaan kohteeseen. Itselleni vielä maistamattomia tuotteita löytyi Neipasta Milk Stouttiin, joten muutaman minuutin sain tälläkin tiskillä kulutettua.

Teemamaana tänä vuonna on Slovenia yhteensä sadanneljäntoista eri suodattamattoman oluen voimalla. Juhlavuoden kunniaksi festareilta löytyy omat ständit myös Unkarille, Belgialle, Itävallalle, Italialle ja Kroatialle.
Kuluttajien saatavilla on siis jälleen erittäin massiivinen kattaus niin olutta, siideriä kuin viskiä. Kaikkiaan yli 800 eri tuotenimikettä, joista viitisensataa olutta. Ei siis turhaan puhuta Suomen suurimmasta pubista.

Ruokahuollossa pääosaa esittää tuttuun tapaan sika ja osterit, mutta lisäksi purtavaksi voi valita esimerkiksi hollantilaisia frittejä tai saksalaisia makkaroita eikä burgereitakaan sovi jättää mainitsematta. Aikaisempina vuosina olen etenkin tupakkapaikan yhteydessä pyörivään possuun pahasti pettynyt, mutta osterit ovat toimineet aina, joiden hinnoittelukin on ollut vähintään kilpilukykyinen. Hyviä festivaaleja kaikille jotka tänne suuntaavat!

Ambassadorin olut ja suklaa-ilta @ Embassy of Belgium

Belgian suurlähettiläältä Carl Peetersiltä kävi jälleen kutsu lähetystöön. Syksyllä samaisen illan teemana oli Belgian-Finnish beer evening ja paikalla oli runsain mitoin sekä kotimaisia että belgialaisia panimoita ja maahantuojia. Syksyisen räntäsateen tilalla oli nyt kevätaurinko ja kuivat piet tien pinnoilla. Suomalaisia panimoita edustamassa oli tällä kertaa ainoastaan Alberga, mutta belgi-osastolla sen sijaan riitti maisteltavaa. Makukokemukset kulkivat laidasta laitaan vankasta belgialaisesta osaamisesta uuteen nuorempaan innokkuuteen. Tuoreimpaa aaltoa edustamassa oli puolitoista vuotta sitten perustettu Bossuwé Brewing Company, jonka tontilta löytyi ihan mielenkiintoisiakin yksilöitä. Bossuwén tiskin löytää myös Helsinki Beer Festivaaleilta tänään ja huomenna. Jos Kaapelitehtaalle suuntaatte, niin suosittelen testaamaan World Beer Awardseillakin palkittua, Sorache Acella humaloitua Betty B. riisilageria.

Illan teemana oli siis oluet ja suklaa. Chocolaadia oli toki edelliselläkin kerralla tarjolla tarkkaan harkitun oluen kumppanina, mutta nyt asiaan oltiin keskitytty erityisellä pieteetillä ainakin määrällisesti. Parituksen suhteen homma sen sijaan oli aika lailla levällään. Itse henkilökohtaisesti en edes suklaasta välitä, mutta muutamaa maistellessa ihan kelpojakin tummia sieltä löytyi. Aivan joka paikkaan tätäkään ei tosissaan pitäisi työntää. Suklaaskumppa Chocolate in a bottle oli kaikessa hirveydessään yksi pahimmista nesteistä mitä olen koskaan maistanut. Seuraavan suurlähetystön iltaman teemaksi laitan toivomuslistalle oluet ja juustot.

Tornion Panimon Sentenced Ever-Frost 4,7%

Lumet alkavat sulamaan ja sydäntalvea kellarissani venannut Tornion Sentenced on aika kaivaa naftaliinista. Etiketin paragrafien mukaan kyseessä on pilsner-olut, joten eittämättä olisi ollut syytä korkata lesti jo aiemmin, mutta syteen tai saveen. Speksien mukaisesti tyypillinen bändi-olut siis ja panimon huomioon ottaen voisin kuvitella, että sisältökin saattaisi vastata hyvin pitkälti edesmenneen orkesterin laadukasta, vaikkakin kovin synkkää tuotantoa.

Neste on kirkkaan meripihkaista ja varovaisen valkeasti vaahtoavaa. Tuoksu on kuin hunajakennoinen maltaan mehujalostamo, joka syöksee ikkunoistaan ristiriitaisia bulkkikatkuja. Maku saa saman sorttisesti otsaryppyni sykkimään etsien oluen sielun rytmikkyyttä, joka tuntuu lyövän jollain tapaa ohi symbaalin. Suutuntuman miksaaja on ilmeisesti mennyt työntämään maltaan makeutta säätelevät nupit kaakkoon ja muut soittimet jäävät Tähden lailla taka-alalle. Raikkaus kärsii liiasta siirapista.

Alkoholia itsepalveluna

Vuoden alusta voimaan tullut alkoholilakimme hakee vielä suuntaansa ja on aiheuttanut vähän väliä sekä pieniä että vähän suurempiakin väärinkäsityksiä. Muun muassa panimomyymälien väliseinien korkeudet olivat juuri tapetilla eikä kaikilla oikein ole ollut käsitystä siitä, että onko sillä koolla loppujen lopuksi merkitystä vai ei? Joka tapauksessa jalasjärveläinen Renne Rannanjärvi otti asiakseen perehtyä uuteen lakiin oikein pieteetillä ja käänsi jokaisen sivun löytääkseen sieltä etsimänsä eli sen kuuluisan porsaanreiän. Ravintolatkin saavat nyt myydä alkoholia myös take-away periaatteella, jos siihen erikseen anoo luvan. Rannanjärvi havaitsi tämän lisäksi kuitenkin jotain aivan muuta. Jos varsinaista asiakkaan ja myyjän välistä kontaktia ei tapahdu ja kauppa sijaitsee maanpinnan alapuolella, lupaa ei periaatteessa edes tarvita. Kellarissa tapahtuva itsepalvelu alkoholikauppa on siis täysin lain mukaista. 

- Kummalliseksi mennyt tämä maailma. Ihmiset hakoo viinansa Eestistä. Klopit ei osaa ryypätä, ne maistelee. Nuoret flikat juo kaljoo ja raavaat miehet kolme prosenttisia lambiceja. Siinä menöö hyvät miehet hukkahan, puntaroi Rannanjärvi.

Siitä se ajatus sitten lähti ja syntyi Suomen ensimmäinen alkoholin itsepalvelumyymälä. 

- Viinit ollahan saatu jo järjestyksehen, mutta kaljaat on puoliiksi vielä hinnoottelematta.

Aikaisemmin Rannanjärvi on kylillä tunnettu ahkerana etikettien keräilijänä sekä kotioluen ja -viinin tekijänä. Busineksessa nämä kaksi harrastusta yhdistyvät mukavasti ja kassaan odotetaan kilahtavan euroja sopivassa määrin. Pohjanmaalla ollaan totuttu tekemään jo aikaisemminkin esimerkiksi kukkakauppoja itsepalvelumentaliteetilla. Kaupoissa ei myyjää tarvita. Porukka on rehellistä ja jättävät lippaaseen sen verran rahaa minkä edestä tuotteita ottavat. Näin uskotaan myös alkoholikaupan toimivan. Maitotonkka odottaa jo putiikin eteisessä kilahtelevia roposia. Rannanjärvi kertoo ahkeroivansa vävynsä kanssa vielä pääsiäisen pyhät loppuun ja tiistaihin mennessä kaupan pitäisi olla avaamista vaille valmis. 

- Silloon alkahan yrittääjän lomat. Se on niin pojat, ettei rehellinen työ oo koskaan ennen tätä kannattanut ja jos ei nytkään, niin saattaapi käyä pieni vahinkopalo, nauraa Rannanjärvi ja käynnistää traktorin.