KimitoKeiky 2018 podium

KimitoKeiky 2018 kotiolutkilpailuun osallistui tänä vuonna kaikkiaan 22 olutta. Viime vuoden tapaan maistelimme oluet Kimito Brewingin Jonas Sahlbergin kanssa kauniilla Kemiönsaarella, joka vuoden takaisen syksyisen sadepäivän sijaan tarjosi kuumottavaa lämpöä jokaisesta ilmansuunnasta. Todellinen terassikeli, joten testioluetkin pääsivät ulkoilemaan.

Kisaoluiden kirjo oli erittäin laaja ja samalla hyvin mielenkiintoinen. Oluiden kuntoakaan ei pystynyt moittimaan. Kokonaisuudessaan kisan taso hämmästytti ja muutaman oluen kohdalla kyseessä olisi heittämällä voinut olla kaupallisen panimon tuote. Täysin valmiitakin tekeleitä siis oli mukana, joissa ei kerta kaikkiaan löytynyt oikeastaan mitään parannettavaa. Näistä meidän piti valita illan finalistit, mutta ensin söimme kuitenkin pyttipannua.

Lopulta finaaliin selviytyi äärimmäisen seulan jälkeen viisi olutta; Hoptimistin SO Mango Sour Ale, Tomi Gavrilovin Pasha Stout, Wooden Pickle Brewingin Quintessential Blonde, Rouhe Brewingin New Generation Hazy NEIPA ja Hovi Brewingin Feeling The Galaxy NEIPA.

Maistelimme finaaliviisikon uudelleen ja oluiden järjestys alkoi selkiytymään. Olimme juuri yksimielisesti päättäneet voittajan, kun kahdeksan vuotias tyttäreni soitti kysyäkseen kuka voitti? Kerroin, että yksi turkulainen kaveri, johon tyttäreni vastasi: "Ai se joka kävi tuomassa oluita sillon kun me syötiin?". Juurikin näin. Vuoden 2018 KimitoKeikyn voittajaksi selviytyi siis tarkemmin sanottuna paimiolainen Hovi Brewing oluellaan Feeling The Galaxy (6,4%). Seuraavan puhelun otimmekin Paimion suuntaan ja kerroimme Tommi Hoville, miehelle oluen takana, päivän ilouutisen.

"Ohhoh, ohhoh, voi vitsi kiitoksia. Ai ai, mahtavaa, mahtavaa", totesi hämmentynyt Hovi. "Pullossa ilmeisesti sitten pysynyt olut hyvänä, koska sitä hapettumista noissa neipoissa vähän jännitin".

Minkäänlaista hapettumista ei voittajaoluessa kuitenkaan esiintynyt. Feeling The Galaxy on jokaisen NEIPA´n märkä uni. NEIPA, joka jokainen haluaisi olla. Trooppisen pehmeä ja kypsän hedelmäinen nektari tasaisen sameassa sammiossa tarjoiltuna, ilman mitään ylimääräistä. Se on järjettömän kova New England IPA.

"Kyl kotiolut on hyvää. Mä olen montaa maistanut ja kyllä sieltä vaan hyviä löytyy", toteaa kolmisen vuotta kotioluita harrastanut Hovi. Tällä hetkellä hänen laitteistoistaan löytyy Bulldog Brewer ja Turku Craft Beer Festivaalien kotiolutkisasta voitettu Fermentosauruksen käymistankki. Paimion rintamamiestalosta löytyy kuulemma myös hyviä nurkkia, joissa on juurikin käymiseen sopivat kaksikymmentä astetta, joten sen tarkempaan lämpötilakontrolliin ei ainakaan vielä ole ollut tarvetta. Voittajaolut tullaan tekemään yhdessä Hovin kanssa Kimito Brewingin panimolla vuoden vaihteen jälkeen tuhannen litran eränä. Lisäksi voittaja saa Panimonurkan 100€:n lahjakortin.

Tänä vuonna kilpailun toiselle ja kolmannelle sijalle tulleet oluet palkitaan niin ikään Panimonurkan lahjakorteilla arvoltaan 50€ ja 20€. Podiumin toiseksi korkeimmalle pallille tällä kertaa ylsi Loviisalaisen Kim Blomfeltin Wooden Pickle Brewing oluellaan Quintessential Blonde. Tämä belgiblondi kuuluu aikaisemmin mainittuun kategoriaan, joka on käytännössä täysin valmis kaupallinen tuote ilman minkäänkaltaisia sivuääniä tai kammiovärinää. Erittäin nautinnollinen esteri. Ostaisin.

Kolmanneksi sijoittautui Kalle Hintikka a.k.a. Hoptimisti oluellaan SO Mango Sour Ale, jonka täyteläinen mangoisuus ei hedelmäpyreessä säästele. Suunmyötäistä menoa melkoisessa mehumaijassa keitettynä. Ostaisin ehdottomasti.

Onnittelut voittajille!

Kylpyhuoneesta kiertolaispanimoksi

Jyväskyläläiskaksikko Eetu Tuovinen ja Pekka Korhonen kertoivat Keskisuomalaisen haastattelussa aloittaneensa kotipanemisen vuonna 2016 hajuhaittoja kartellen kylpyhuoneessa sekä pihalla. Samalla syntyi panimonimike Hangaround & Nobody Brewing. Viime vuonna he olivat mukana myös KimitoKeiky-kotiolutkilpailussa oluellaan Oh Wait, it's Pacific Nelson. Papaijainen IPA jaksoi seitsemän parhaan joukkoon finaaliin saakka, mutta tie päättyi ilmeisesti kyseisen batchin pienoisiin vaikeuksiin. Toimituksen yhteydessä sain lahjontalestinä panimon vehnäkkään, joka maistui loppujen lopuksi itselleni henkilökohtaisesti paremmin kuin itse kilpailuolut.

Viime syksynä maistelemani kotiolut A Beer Wit Us? vaahtosi muistiinpanojeni mukaan valkean voimakkaasti ja nosti kuohunnan keskikonsolille muhkean tatin. Hiivaisen hedelmäinen tuoksu ohjasi palettia pippurisen blomsteriseen makumaailmaan, josta löytyi niin belgisiä kuin myös germaanisia vehnän olomuotoja. Sitruksen aromit puhkaisivat oluelle kolmannen asteen yhteyden keväisille kukkakedoille. Karavaani jatkoi niin sulavaa kulkuaan silkkitiellä, että viiden pilkku kahdeksan pinnan alkoholia ei ollut uskoa todeksi. Olihan se mielikuvissa melkoisen makean maistuvaa mettä.

Vajaassa vuodessa on ehtinyt tapahtua Suomen alkoholipolitiikan huomioon ottaen Hangaround & Nobodylle kohtalaisen paljon. Helmikuusta 2018 lähtien siipiään kiertolaishommassa kokeilleena panimo sai juuri ennen juhannusta Valviralta luvat alkoholin tukkumyyntiin ja yhteistyö lohjalaisen United Gypsies´in kanssa jatkuu kiihtyvällä tahdilla. Toinen kaupallinen olut Amerikan Pale Ale 40250 on juuri saapunut markkinoille, mutta en ole tähän vielä törmännyt. Seuraavaksi siis lasissa sitä ensimmäistä tunkkikaljaksikin kutsuttua tuotetta (batch HN0006).

Håller Din Tunkken on tummasti meripihkainen ja suurikuplaisella, mutta nöyrällä vaahdolla koristeltu brown IPA. Isolla kädellä humaloidun oluen tuoksussa päällimmäisenä kuitenkin on havaittavissa ryhdikäs mallasrunko, joka tymähtää suupielille ensimmäisenä yhä parfymoinnista flavorointiin siirryttäessä. Havumetsäinen jenkkihumalointi on toki läsnä jo heti alusta, mutta jälkimakua kohti sitrushedelmäinen säteily sikiää suun täydeltä. Tämä maistissa oleva pullo on suhteellisen tuoretta tavaraa vielä, ja hyvä niin, mutta kyljessä luvattu parasta ennen 7/2019 on vähän liioittelua. Jäin kaipaamaan hivenen enemmän volyymia ja kyseisestä oluesta onkin tehty myös aavistuksen voimakkaampi tunkki eli Håller Din Tunkken Igen (6,7%). Tätä on olemassa hanatuotteena ja saatavuustietoja löytyy panimon nettisivuilta. Juuri nyt ilmeisesti vain ja ainoastaan Jyväskylän Bar Explosiven tiskiltä, mutta eiköhän sitä jossain vaiheessa muuallekin leviä.

Kukkia ja mehiläisiä

Schaum, schaum, der schaum! Flensburger Pilsenerin (4,8%) barokkisen muhkea ja cumuluspilviseen muotoon vatkattu valkuaisvaahto sitoo kullankeltaisen pilsnerin hellään huomaansa. Viljapeltoisen raikas tuulahdus pöllähtää pilven raosta ja houkuttelee kallistamaan kolpakkoa kohti pälvikaljua polttavaa aurinkoa. Suutuntuma on ruohoisen rapsakka ja kukkaisen kevyt. Mehiläiset sekoittavat siivillään mallasrunkoa makealla sitruuna-hunaja Mynthonilla kohti jälkimaun kermaista täyteläisyyttä, joka nostattaa tunnelman tendenssiä überiseen pilsnerkliimaksiin. Saksalaista laatua jo vuodesta 1888.

Let's Settle This Like Adults - Helsinki Summit 2018

Helsingin kaupunki hitsasi kaivonkannet kiinni ja antoi samalla hellevaroituksen maanantaille. Olutkin hikoilee kilpaa Trumpin niskan kanssa ja Kalastajatorpalla vaihdetaan jo ensimmäisiä lakanoita Putinin samaan aikaan kätellessä vielä Moskovan piiskaavan taivaan alla pallon parhaita jaliksen potkijoita. Lähtökohdat pohjakokoukseen alkaa olla siinä vaiheessa parhaimmillaan, kun kuopiolainen pienpanimo Rock Paper Scissors tuuttaa viikkoa ennen h-hetkeä markkinoille uniikkierän niin sanottua PutinTrump-olutta bromancella tai ilman. Tätä Helsinki Summit lageria tehtiin noin kymmenentuhannen pullon erä, joka myytiin oletun nopeasti, eikä sisällöllä loppujen lopuksi tällä haavaa ole varmasti kuluttajille ollut minkään moista merkitystä vaalean pohjahiivan toki rikkoessa muuria tavanomaisten oluenkuluttajien keskuudessa.

Vein liiderit kisastudiosta suoraan saunaan. Kullankeltainen ja aavistuksen samea lager vaahtoaa yhtä helposti yli kuin Amerikan istuva presidentti lehdistötilaisuudessa. Tuoksussa on venäläisen alkukantaista ja hedelmäistä hikeä yhtä kuin mäntymetsäistä pihkaakin. Saippuainen suutuntuma työntää aavistuksen luotaan ja voitelee tahattomalla diasetyylillä kitalakea. Sitruuna Sunlight dominoi ruohoista mallaspohjaa ja lopputulos on aika vaatimaton. Kuivahumalointi nostaa kuitenkin loppua kohden tunnelmaa eikä makukokonaisuus jää ainakaan liiemmin harmittamaan, mutta oluen sisällön puolesta saisi kuitenkin pysyä kaupassa. Summa summarum lopuksikin jään ajatukseen, että kyseisen nesteen substanssilla ei ole mitään väliä. Pelkän etiketin ideologian vuoksi kyseessä on markkinoinnin puolelta täysi kymppi.

Crafthömpötystä 🍻🍻

Craftbeerhömppä on ratsastanut Dick Dalen tapaan massiivisen surf-aaltonsa harjalla jo pitkään, eikä lainelaudan vauhti näytä hiipuvan. Olutfestivaalien hömpistä hömpin, Craft Beer Helsinki pyörii tällä hetkellä rautatientorilla kolmatta kertaa. Let's Go Trippin'! Avajaispäiväksi torstaiksi Foreca oli luvannut vuoroin ukkosta ja vuoroin silkkaa hermeettistä vesisadetta. Tästä huolimatta tori täyttyi kansasta nopeasti. Salamoita en nähnyt, mutta vettä tuli silloin tällöin taivaan täydeltä. Etenkin saapuessani onnistuin kastelemaan itseni aika perinpohjaisesti, mutta katosten lämmin henki sekä ajoittain pilviverhosta pilkistänyt aurinko kuivasi kuteet kevyesti eikä ilma haitannut illan kulkua millään muotoa.

Yli kolmensadan oluen valikoimasta on aina vaikea lähteä liikkeelle ja eteneminenkin saattaa joskus tangerrella. Yksi olut kuitenkin jää joka festivaaleilta parhaiten mieleen. Ensimmäistä olutta odottaa kaikkein eniten ja sen toivoisi olevan hyvä, raikas ja jollain tapaa innovatiivinen. Yleensä nämä speksit ovat osuneet aika hyvin maaliin ja näin myös tänäkin vuonna. Lumi Brewing Company Finlandin Mandarina Bavaria Single Hop Lager oli kaikkea sitä mitä kaipasin juostuani rankkasateessa kilpaa vesipisaroiden kanssa Kampista festivaalialueelle. Sadekin taukosi samaisella hetkellä kun lasi täyttyi.

Ensimmäisten maistiaisten jälkeen kriittisyys alkaa yleensä kasvamaan ja lopulta kokeilunhalu tyrehtyy, koska onhan se mukava juoda tietoisestikin hyvää ja miksei erinomaistakin olutta. Onneksi jopa jälkimmäisiä näiltäkin festivaaleilta löytyy joka makuun. Happamia tuli maisteltua epätyypilliseen tapaan aika vähän, mutta esimerkiksi Muflonin Vadelma Berliner weisse puhalsi kieltämättä himoa liekkeihin. Jacobstadsin Reluctant Capitalist ja AF Brew´n Mosaic IPA jäivät jostain syystä mieleen, mutta kyllä siellä kaiken tämän hömpän lisäksi sitä sahtiakin löytyi. UG:n Ihmistykinkuula oli kuitenkin vain sahtia, mutta ei mitään sen enempää.

Tälläkin kertaa illan viimeiset hitaat painottuivat tavanomaisesti imperial stouttien suuntaan. Ballast Point Brewingin High West Barrel Aged Victory at Sea taisi viedä näistä voiton, mutta Deer Bearin Blend Battle vol. 2 ja La Quince Breweryn Vanilla Black Velvet lunastivat toki tonttinsa lähes samassa mittakaavassa. Pöytien ohi kävellessä keskusteluista pystyi erottamaan mitä erikoisempaa oluthipsterisanastoa ja vessamatkalla oli pakko jäädä ihmettelemään tuttuun tapaan jonoa kohteeseen Omnipollo.

Ruokapuoli on näillä festivaaleilla ollut ensimmäisestä vuodesta lähtien vahvaa. Burgerjaosto tosin esittää tarjonnassa vähän turhankin suurta osaa ja kahdeksan euron hodari aiheutti eilen hämmennystä. Bumi Cafen sympaattinen leima sen sijaan on parasta mitä ruokakioskilta voi toriolosuhteissa pyytää. Keltaisesta kojusta saa todella hyviä aasialaisia annoksia joiden nimistä ei välttämättä mitään ymmärrä, mutta henkilökunta on ystävällistä ja auttavaista. Ykkösvaihtoehto Texasin ruuille.

Erittäin onnistunut festivaalikokemus siis jälleen kerran. Craft Beer Helsinki todisti yhä uudelleen, että sade ei ole ongelma, vaikka olisihan se kiva jos katosta riittäisi. Varsinkin maksaessasi itseäsi sisään ei ole mukavaa jos teltan katosta valuu kaikki vedet suoraan niskaan. Kokonaisuutena summa summarum erinomaiset Craftbeerhömpät, joista kovimmat hömpänpömpät Pien´en tiskillä as usual 🍻🍻.