Raaseporiin suoraan Lontoosta loikannut kokenut pienpanimojyrä Simon McCabe (mm. One Mile End Brewery) aloitti hommat Fiskarissa helmikuussa 2018. Uuden pääpanijan vaikutus ei niinkään näy johonkin tuntemattomaan epäfiskarsilaiseen tyyliin hyppäämisellä. Fiskarsin jo Rekolan ajoilta agglutinoitunut luonnon läheinen eleganssi säilyy katkeamattomana, mutta entistä äärimmilleen tuunattuna muun muassa alkamaisillaan olevan uuden tynnyrikypsytysohjelman voimin. Farmhouse Seriesin initiaalituotteina debytoivat saksalaisella Pure humalalla humaloitu ja siankärsämöllä viimeistelty Simon Says - Yarrow Grisette, hedelmäisen punertava saison Vermillion - Saison de Rouge ja bretalla kevyesti humaloitu ranskalaistyyppinen kuiva maalaissiideri Hoppy Cidré.
Farmhouse Seriesin pirtaan istuu mm. saison, biere de gardet, sour sekä rustiikkinen ale. Panimon mukaan sarjan tulevaisuudessa saattaa sahtiakin olla luvassa, ja olisihan se suoranainen synti kyseinen tyylilaji jättää tässä seurapiirissä huomioimatta. Osa sarjan tuotteista tulee tuotantoon pidemmäksi aikaa, mutta kertaluontoisia uniikkieriä tullaan tekemään yhtä lailla. Tällä hetkellä panimon omassa puodissa jo myyntiin tulleista uutuuksista sain panimolta maistiaisiksi jo edellä mainitut griseten ja siiderin.
Grisette-tyyliset oluet olivat jo 1800-luvun alussa belgialaisten kaivostyöläisten lempifrehmenttejä, samaan aikaan kun naapuripelloilla kitattiin aavistuksen hennommin humaloituja ja navetan läheisempiä saisoneita. Rapakon toisella puolella milwaukeelaiset eivät taasen vielä edes osanneet uneksia Pabst Blue Ribboneistaan. Euroopassa lager oli kuitenkin jo tulossa. Pari sataa vuotta myöhemmin tämäkin unohdettu oluttyyli on alkanut heräämään uudelleen henkiin. Itse henkilökohtaisesti taisin törmätä grisetteen ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Sori Taproomin hanassa, josta silloin löytyi lontoolaisen Redchurch Breweryn positiivisesti mieleen jäänyt tuote.
Fiskarsin Yarrow (a.k.a. siankärsämö) grisette on sekä prosenteiltaan että ulkomuodoltaan kevyttä katseltavaa. Vetisen laimean oloinen olut vaahtoaa valkean tiiviisti ja jättää melko kaunista pitsiä lasin reunamille. Tuoksu seuraa samaa kevytkenkäistä polkua ja antaa lähinnä vain tuulahduksia vihreistä omenista ja kolmilehtisistä apiloista. Jokin pieni yrttinen kaiku lasin pohjalta kumahtelee, joten olisiko se sitten sitä skärsämöä? Tässä vaiheessa pyöräytän pulloa ja kaadan hiivat lasiin. Avot, nyt alkaa löytymään. Kaikki ensivaikutelmassa vain kaikuna kupolissa esiintyneet flavorit voimistuvat kertaheitolla ja olut alkaa selkeästi maistumaan. Pieni pippurinen purenta belgisellä pistävyydellä kruunaa kevyen kesäjuoman eikä prosentteja tarvitse jäädä perään huutelemaan. Ruohoinen yrtti, jota siankärsämöksikin voidaan tässä kohtaa tietopohjan kautta tituleerata, iskee nyt jo tajuntaan yhä selkeämmin. Kokonaisuutena ei ehkä kuitenkaan niin päräyttävä grisette-muisto, kuin Redchurch, mutta onhan tämä nyt joka tapauksessa hyvää.
Hoppy Cidré on lähes hapoton ja vaahdoton, siiderille ominaiseen tapaan virtsanäytettä muistuttava tuote. Valkeakuulaisen happamassa tuoksussa on mainostettua brettaa tuomassa peräänkuulutettua maalaistunnelmaa sekä Fiskarsin tunnusomaista ska-poljentoa. Suutuntuma irvistää kuin Mazdan helmapelti ja hyökkää kuin viritetty kleinbussi liikennevaloista. Maku vie yhä syvemmälle navettaan ja jälkimauksi kitalakeen jää hevosen hiki. Hampaiden kiilteet lähti. Vaatisi salaatin tai jotain. Itselleni ei vain nämä sidukat iske, mutta jos et ole mikään perusUpCider-pissis ja arvostat sokerilietteiden sijasta oikeita makuja, maalaisidyllisen brettanomyces-hiivan aromikkuus ei sinua häiritse, niin ehkä tämä on just sun juttu? Siidereiden kuluttajille siis ehdoton suositus.
Yhtälönä det här Fiskars-McCabe ainakin tuntuu olevan jo lähdöstä hyvin mielenkiintoinen ja tuo varmasti panimolle paljon uutta pontta säilyttäen kuitenkin sen jo alussa maininneeni Fiskarsin tunnetun eleganssin. Farmhouse Seriesin jatkoa on ehdottomasti syytä jäädä odottamaan enemmän kuin mielenkiinnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti