Eräänä iltana Kemiöstä lähtiessäni Kimito Brewingin Jonas ojensi tyttärensä mukaan nimetyn oluen käteeni ja kehoitti korkkaamaan illalla. Kyseessä oli panimon ensimmäinen punaviinitynnyrissä kypsytetty (4kk) olut. Lesti lähti välittömästi polttelemaan sormenpäitäni. Yhtään muita samassa yhteydessä käytettyjä termejä väheksymättä, tässä etiketissä komeilivat oman henkilökohtaisen olutmaailmani kolme ehkä kauneinta sanaa; imperial milk stout. Mutta sitten, syksy yllätti. Hormit oli nuohoamatta ja kilkkeet tilaamatta. Voisiko näin kiehtovaa olutta nauttia ilman takkatulen lämmittävää loimua? Soitto nuohoojalle sekä kirvesmiehelle lukitsivat pullon avauspäivän muutaman viikon päähän tulevaisuuteen. Päivät kuluivat bulkkikaljaa kaataessa, kunnes vihdoin piipusta nousi valkeaa savua ja lasiini laskeutui mustaa nestettä.
Jo kruunukorkkia raottaessa punaviinisen tanniininen tuoksu leviää ympäröivään ilmaan muodostaen takkatulen suitsutuksen symbioosissa erittäin euforisen kulissin. Suutuntuma on öljyisen viskoosinen sekä samettisen sulava. Bordeauxilaista pehmeyttä tammisen täyteläisyyden siivittämänä. Loppuliukuna laktoosi laskeutuu lavalle ja voitelee kokonaisuuden umpeen jättäen ilmaan happaman metsämarjan makean suklaisuuden (sweet and sour).
Hetken ovat täydellisiä, yhdessä että erikseen.
Hiillos ja olut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti