Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer Rood 10,0% BELGIA

Sadonkorjuuta vailla olevan viljan keltainen ale on sumuisen samea ja kauniin kelmeä. Vaahto silittää silmiä muun olemuksen kanssa kilpaa ja tuoksu kiirii aistikenttään aiheuttaen belgihiivahimon. Pitsi maalaa omaa elävää tarinaansa, josta voisi kirjoittaa jokaisen siemauksen jälkeen oman tarinansa. Sieraimissa polttelee omenainen ja appelsiininen yrttitarha, jossa alkoholi on piilotettu pihatontun päivänvarjon alle. Voimakas makujen tykkimäki antaa niin fenolista jälkimakua, kuin myös makean maltaista hedelmäkori siemaisua. Lämmetessään etanoli pyrkii liikaa pintaan, joka laskee pisteitä inhimilliselle tasolle.

Samalla maku muuttuu enemmän greippiseksi.

89

Sünner Kölsch 4,8% SAKSA

Alkon valikoimassa yhtenä uutuutena on Sünnerin Kölnin pintahiivapilsneri a.k.a. Kölnin vesi. Ulkoiselta olemukseltaan kölsch ei poikkea massa pohjahiivaisesta, mutta tuoksu viitoittaa pilsnerin suuntaan kesäisellä niittyisyydellä, jossa on tavallista voisempi aromi. Pitsi voittaa vaahdon. Päärynäinen sivumaku muistuttaa etäisesti esanssiexplosionpack Fun Lightia Fairymaisella suutuntumalla, vaikka en ole kyseistä tuotetta sitten lapsuuden maistanut. Silti traumojen aiheuttamat haavat ovat auki. Ensi puraisu on kuitenkin kesäisen viljainen ja makean yrttinen. Loppua kohden settuura muuttuu vähän turhaksen metallisen kovaksi ja karkean tunkkaiseksi. Saunan jälkeen terassilla ihmisen hyvä ystävä.
80

Laitilan Kievari Imperiaali 9,2% LAITILA

Alkujaan panimon kymmenvuotista taivalta juhlistamaan tarkoitetun Imperiaalin kehittely alkoi jo vuonna 2006. Jopa viisitoista prosenttisten ehdotelmien laukatessa mielissä toimitusjohtaja Rami Aarikka luki korteista, että on parempi keskittyä jo kunnon teinibileisiin eli viidentoista vuoden ikään.
Vuosien suunnittelu ja 15 kuukauden kypsytys saivat aikaan Helsinki Beer Festivalin Vuoden oluen 2010 ja 2013, sekä Suomen Parhaan Oluen 2013. Aikaisemmin stoutin saatavuus oli rajoitetumpaa, mutta tällä hetkellä sitä pitäisi löytymän jokaisen Alkon hyllyltä, niin kauan kuin tavaraa riittää. Imperiaalisen menestyksen saattelemana kysyntä saattaa olla juuri nyt erityisen kovaa luokkaa.
Olut kaatuu lasiin öljyisen paksuna ja mustana lietteenä. Vaahto on kuin sukkanauha, jota kallistaessa pitsinen siveysvyö katoaa yhtä nopeasti kuin muodostuikin.
Tuoksu on mustaherukkaisen mämminen, puisen paahteinen ja suolaisen salmiakkinen. Liukkaan lempeä suutuntuma lämmittää heti ensi siemaisusta lähtien. Multiakselinen maku säväyttää ensin suklaalla, banaanilla, maitokahvilla ja soijalla, jonka jälkeen iskee ananas, vanilja, sikari ja mustaherukkaisuus. Ympyrä sulkeutuu. Alkoholia ei liiemmin aisti. Käykäähän kaupoilla. Kohta sieltä saa myös Plevnan Siperiaa [laughing out loud] #karkkikauppa
89

Ruokapuoti Lumon Nokkospils 4,5% UUSIKAUPUNKI

Keikyklubin Raumanjaosto oli jälleen huomannut ison aukon blogissa ja lähtenyt pikimiten nokkosen etsintään. Lumossa hyllyt olivat huutaneet soldouttia. Buena Vistassa, Toivasen omassa kylmiössä, lepäsi kaikkien onneksi pari pulloa nimelläni varustettuna ja alkujaan savonlinnalaisen nokkosen matka sai jatkua kohti Porvoota. Kiitokset pilshead hunterille efortista ja itse ravintoloitsijalle voimajuomista. Olisiko ko. oluen autenttisin nautiskelupaikka Vistan terassi Ganalin kupeessa? Gyl maar!
Itse olueen, joka on lajissaan toinen Lumon oma tuotos. Ensimmäinen oma olut oli stout, joka valmistettiin Rauman pohjoispuolella ja nyt toinen etelässä. Olisiko seuraava ilmansuunta itä ja Lapin Voima?
Pilsneri on kauniin utuinen ja oljenkeltainen. Vaahtoa puskee jo korkin aukaisusta, eikä tuoppikaan tahdo hattaralle riittää. Pitkäkestoinen on myös hän. Lasin reunoille piirtyy vahvaa pitsiverkostoa, joka ei myöskään anna helpolla periksi. Runsas lukuisella hiilihappopalleroarmeijalla näyttää olevan kova kiire ylös.
Tuoksu kertoo, että nyt on kyse jostain spesiaalista. Peruspilsnerin ruohoinen mallas saa rinnalleen veitsen terävän nokkosen ja lapiollisen multaa. Jos en tietäisi, niin voisin erehtyä nokkosen sijasta inkiväärin suuntaan.
Suussa pilsneri pistelee poskia ja maistuu maltaisen makealta. Vaikka kohta on syyskuu, Nokkospilsin lumo tekee kesän. Ruohoisen rapsakka kokonaisuus, josta todellakin aistii nokkosen kaikin mahdollisin keinoin. Omalle kohdalleni nokkonen kirvelee juuri sopivasti. Chilimäinen suutuntuma kuitenkin saattaa olla liikaa jollekin yrttistä tulisuutta vierastavalle. Itse olisin lisännyt vielä knaapullisen vihreää lehteä, mutta luultavasti se olisi ollut liikaa. Nimittäin koe-erän jälkeen oluen nokkospitoisuutta vähennettiin ja alkuperäisten suunnitelmien mukainen suodatus jätettiin pois. Jei! Mielenkiintoista olisi ollut maistaa myös tuplanokkosta. Erittäin ylväs ja uskalias resepti.
Keikyklubin vuoden luomutuote 2013 (ilman sertifikaattia).
90

Left Hand Polestar Pilsner 5,5% USA

Magnum, Mt. Hood ja Sterling humalista koostuva amerikan pilsneri lepää lasissa greipin keltaisena tuhdin maltaisen vaahdon peittelemänä. Pitsiin tarttuu vähintään 20% vaahdosta.
Tuoksu on maun lailla sitruksisen maltainen, johon poskipäissä lisätään auringonkukkaa ja viljaa. Jälkimaussa aavistus hunajaa.
Virkistävän raikas pilsneri. Tavanomainen.
Intiaanipäällikkö Niwotin (=left hand) mukaan nimetty panimo on kahden Coloradolaisen kotipanijan menestysnäyte.
80

Höss Neuschwansteiner Das Echte Weissbier 4,7% SAKSA

Nyt kun Reinheitsgebotista a.k.a. puhtauslaista päästiin paasaamaan edellisen Xingun kohdalla, niin luonnollinen siirtymä on Privatbrauerei Höss der Hirschbräu, joka nimenomaan vannoo Reinheitsgebotin nimeen. Puhdasta olutta siis luvassa.
Panimon vehnä on vaalean kullankeltainen ja nostaa korkean, mutta lyhytkestoisen vaahdon laikukkaalla/valuvalla/vaatimattomalla pitsillä. Tuoksussa perustana on saksalainen hefe, mutta nöyrä ja olemassaoloaan anteeksi pyytävä kaksoispersoona pääsee valloilleen. Suutuntuma on kuin Planet Hollywood. Alkuspeksit tuntuu olevan kunnossa, mutta loppujen lopuksi koko homma menee reisille. Kokonaisuutena vetisen hiivainen ja hapottoman laimea. Onneksi pöydässä on myös bratwurstia ja siikliä.
54

Kaiser Xingu 4,6% BRASILIA

Vuonna 1516 Baijerissa säädettiin puhtauslaki, jonka mukaan oluen raaka-aineita ovat vesi, ohramallas ja humala.

Liki viisi sataa vuotta myöhemmin laki kumottiin ja samaan aikaan Oberstdorfissa Marjo Matikainen huusi: "Havuja perkele!"

Etelä-Amerikkaan kyseinen laki ei ole lienyt koskaan rantautunut. Xingun aineosista löytyy kolmen peruseineen (joista viimeinenkin humalauute) lisäksi sokerikulööriä E150 ja kaksi ristisanatehtävämonsteria: natriumerytorbaatti E316 ja propyleeniglykolialginaatti E405.

Etiketissä luvataan black beeriä ja sitä tämä totisesti on. Keinotekoisesti saadaan aikaiseksi sysi mustaa tavaraa. Tumman beigeä vaahtoakin löytyy ja pitsi jämähtää tuoppiin kuin sokerilla liimattuna. Yrttisen mämminen ja limppuisen makea tuoksu on teollisen epäaito. Jos mikään ennen tätä, niin viimeistään maku iskee vasenta koukkua leukapieliin. Olen juonut huomattavasti paremman makuisia yskänlääkkeitä, joiden makumaailmaan Xingu näyttää pyrkivän. Jos kaadan loput viemäriin, osaako olut takaisin kotiviidakkoon?

18

Erdinger Pikantus 7,3% SAKSA

Tumman Mac-limonaadin värinen weizenbock löytyi kellarin uumenista ja bbf sanoi, että nyt on aika. Vaahto nousee hyvin korkealle tasautuen samettisen kumpumaiseksi pilvilinnakkeeksi. Pitsi on vaatimattomampaa pilkullisuutta. Tuoksussa hedelmät ovat päässeet kypsymään reilusti yli. Banaani on jo musta ja luumu valuu pitkin pöytää. Alkoholi maistuu turhakseltaan suklaisen maltaan yli ja jää häiritsemään myös loppua kohden. Voisi luulla belgialaiseksi. Kokonaisuutena liian tahmea ja makea. Ei suositeltavuus asteella.
68

Mallaskosken Kuohu Valioluokka Stout 4,7% SEINÄJOKI

Mallaskosken Valioluokkaan kuuluu pilsnerin ohella myös stoutti. Varsin poikkeuksellinen yksilö maitokaupan hyllyllä ollakseen suomalainen mustaolut. Harvoin sitä kohtaa vastaavaa saati tällä hetkellä kaupan hyllyllä ollenkaan. Ainakin tämä lähtee Irlannin isoa Geetä mieluummin ostoskoriin, no doubt.

Itse olut on erittäin tummaa mustaa kahvia muistuttavaa lietettä. Beige vaahto katoaa nopeasti, eikä pitsiäkään ole havaittavissa. Tuoksu on nahkaisen savuinen ja lakritsaisen marjainen. Sivuhuomiona tässä vaiheessa vaimon epätietoiset katseet siitä, että olen pelkästään haistellut olutta koko Moskovan MM-kisojen 5000m juoksun ajan. 13.26,98 myöhemmin malja on sopivasti lämmennyt ja on aika käydä kiinni makuasioihin. Tuoksun kertomia päällimmäisyyksiä turhaan toistamatta siirrytään paahteiseen sikarisuuteen ja salmiakkiseen sihi-colaan. Pieni vihanneksisuus seuraa perässä ja vahvistuu oluen lämmetessä entisestään, mutta sopivan hajuraon takana. Tuntuu aivan kuin vaklaisin Hubertia. Loppu on öljyinen.

Itse henkilökohtaisesti vaatisin stouttiin enemmän runkoa pyloneina prosentit, mutta näillä asteilla Valioluokka toimii erinomaisesti.

80

Shepherd Neame Spitfire Ale 4,2% (tölkki) 4,5% (pullo) ENGLANTI

Jokin aika sitten esimieheni ihmetteli turhaan etsimänsä Spitfiren arvostelun perään Keikyblogissa.
Asia herätti suurta nostalgisuutta aikaan, jolloin en ollut vielä paljon bulkkia kummempaa tiedostanut. Istuimme iltaa ystäviemme luona Kotkassa anno domini 2006. Illan isäntä oli käynyt tyhjentämässä paikallisen Lidlin hyllyn ja järjestänyt meille olutmaistajaiset. Muistijälkeen on piirtynyt ainoastaan yksi olut. Spitfire. Kyseinen ale sai meiltä koko maistien huonoimmat pisteet. Ei oltu ilmeisesti bitteriä aikaisemmin siemaistu. Ajat ovat muuttuneet, kuin myös harmaat makunystyrät.
Alkuun palatakseni - esimieheni toimitti minulle kotiin pari pulloa lientä ja otin arvosteluun kaveriksi myös kellarista löytyneen tölkkiversion. Jälleen siis arvio, jota on jo lähes painostamiseen asti huudeltu.
Pullossa ja tölkissä ei 0,3%:in lisäksi muuta eroa huomaa. Pullo on toki luonnollisesti tyylikkäämpi ja korkki yksi olutmaailman hienoimpia. Alunperin olut on kaupattu 4,7% voimakkuudella. Nimensä olut on perinyt legendaariselta brittihävittäjältä, jonka laivueet olivat yksi Royal Air Forcen tärkeimpiä ratkaisijoita Toisessa Maailmansodassa natsien hengittäessä niskaan. Olut ja historia kohtaavat myös maussa. Kyseessä on tyyppinäyte englantilaisesta bitteristä. Spitfire on aboriginaali Trooper Ale.
Väri on pihkaisen kuparinen ja vaahto kermaisen samettinen ja pilvisen kumpumainen. Hyvän tovin jälkeen kumpupilvien takaa nousee esiin myös pitsi (kuin hävittäjä), joka on vaahdon mukaisesti hyvin peittävää ja paksua aallokkoa. Kaunista.
Tuoksu on voimakkaan hedelmäinen, josta voi erotella ainakin papayan ja kiiwin. Pähkinäisyys ja karamellisuus seuraavat perässä vieden maukujen maailmaan. Maussa kuiva ja puinen humala syö hedelmiä puusta ja jättää jälkeensä kasan keksejä SYP:in kulmalla norkoileville sepelkyyhkyille.
82