Brewfist Chemel Light 4,0% ITALIA

Italiaan on noussut pienpanimoita kuin sieniä sateella. Jaakko Matikainen laskeskeli Twitterissä, että panimoiden määrä olisi viime vuoden aikana kasvanut jopa 177:llä uudella saapaspanimolla. Yhteensä maassa on yli 700 käsityöläispanimoa! Suomen vastaava luku on n. 40.

Brewfistiä on kehuttu monelta suunnalta ja muutama erilainen panimon tuotos on omaankin kellariini eksynyt. Aloitetaan miedoimmasta. Sana "light" on tuskin koskaan luvannut oluen etiketissä hyvää, mutta lähdetään maistoon ilman ennakkoasetelmia.

Kuohu on mittaamattoman voimakas ja tuoppiin pystyy kaatamaan kerrallaan vain vajaan desin olutta. Tumman kuparisen oluen pitsi on parhaimmillaan kahdeksan millin paksuista ja paikoillaan pysyvää. Tuoksussa on karamellista kamelin karvaa ja maltaista hiivaisuutta sitruunaisella kirpeydellä höystettynä. Samat aromit jatkuvat maussa persikkaisen pehmeänä ja muovisen makeana. Oluen lämmetessä ja makkarapannun kaverina huonoimmat ominaisuudet väistyvät parempien tieltä. Hiivaisuus painaa kuitenkin joka tilanteessa liikaa päälle.

52

Mistä näitä SLOTSeja oikein tulee?

Eräiden muuttotalkoiden yhteydessä tutustuin kyseiseen tanskalaiseen bulkkiolueen. Uuden talon isäntä oli hankkinut kymmenkunta lavaa kultaista Slotsia naapurin diilaamana.
Pohjois-Karjalasta taasen sain tuliaisina mustan Slotsin. Ystäväni äiti oli ostanut x-määrän kyseistä olutta omien sanojensa mukaan "joltain kulakilta".
Mistä näitä Slotseja oikein tulee?
Vastaus on: Oluen nettikaupan pimeältä puolelta.
Upeeta ja mahtavaa on, että oluen harrastajana voin tilata verkon kautta haluamiani oluita ympäri Eurooppaa suoraan kotiovelle. Mutta ketä palvelee Kurakauppa, josta saa trukkilavallisen bulkkia tonnilla? Varmaan ihan pelkästään omiin tarpeisiin tilaillaan näitä satseja ja tietysti ihan pelkästään maun vuoksi.

Miedompi (4,6%) Classic maistuu makeahkolta perusbulkilta. Ehkä hieman Karjalaakin pahempaa litkua. Vahvempi Guld (5,9%) ei eroa pikkuveljestään oikeastaan missään muussa kuin, että alkoholisemmassa maussa on lisäksi aavistus maissisuutta. Kiukaalle heitettynä Guldi antaa selkeästi paremmat ja vahvemmat aromit!
Maltaisen metallinen kokonaisuusko se on joka houkuttelee tilaamaan näitä kuormalavallisen pihaan. Mene ja tiedä. Tai älä mene, äläkä tilaa.
Classic 11
Guld 9

Sauvon Pellonpekko ja Mallas-Akka 4,5% SAUVO

Pysähdyimme pariksi tunniksi Särkänniemeen. Parkkipaikalla Focuksen tavaratila aukesi ja sieltä ojennettiin minulle kaksi pulloa Sauvon tuliaisia. Kiitos paikallaan.
Näitä kyseisen panimon tuotteita ei juurikaan Sauvon/Paimion ulkopuolella ole myynnissä, joten eräänlaisista harvinaisuuksista puhutaan. Panimomestari Malmbergin kattiloista irtoaa noin 5000 litraa olutta per vuosi.
Pellopekko on greippisen samea ja täysin lävitsepääsemätön. Tuoksussa tuntuu tallimaista tamman tavaraa, joka katoaa hetkellisesti suutuntumassa, mutta palaa jokaisen nielaisun jälkeen jälkiharmonisena lantaisuutena. Navettaisen tunnelman lomassa talikon piikkien takaa kurkistelee hiivainen taikinaisuus ja sitruunainen simaisuus. Juomakelpoisuus aika huono.
Mallas-Akka on aavistuksen tummempi sävyltään ja muistuttaa perinteistä simaa. Makean maltaisessa tuoksussa on hunajaisia piirteitä, mutta taustalla pilkistelee sama navettaisuus kuin aikamiespojassa, mutta huomattavasti marginaalisempana ominaisuutena. Hiivaisen hapan kokonaisuus ei vakuuta edes yrttisellä katkeruudellaan. Jälkimaussa hyppysellinen anista ja katajaa.
Tästä on hyvä suunnata ylöspäin. Akan oluet nousuun!
Pellopekko 37
Mallas-Akka 48

Kuninkaankartanon Daily Beer ja Tallimestari 4,7% MUSTIALA

Back to basics.
Vorssan Mustialasta tällä kertaa rinnakkain bitter ja saison -tyyppiset oluet. Kuninkaankartanon meiningissä on aina ollut ja tulee olemaan todellista käsityömeininkiä. Oman kaivon vedet ja ennen kaikkea osittain käytetyt suomalaiset humalat. Humala se kun kasvaa yhden jos toisenkin satavuotta vanhan kivijalan pientareilla, mutta oluen valmistukseen asti kotimaiset lajikkeet eivät tahdo riittävän. Tallimestarin katkerohumalat ovat peräisin Saksasta, mutta aromihumalat Niinikummusta Kitteeltä kahdella teellä.
Näistä kahdesta Tallimestari vaahtoaa huomattavasti runsaammin ja pehmeämmin. Daily Beerin vaahto on hapokkaampi ja pitsi nauhaisempi versus Mestarin paksun hattarainen pitsi. Persikan kuparinen Tallipoika tuoksuu omenaisen hiivaiselta ja greippisen samea D.B. sitruunaisen happamahkolta. Molempien oluiden suutuntumassa on aistittavissa kivikautinen maskuliinisuus. Perkele.
Bitterin kokonaisuus on ehkä hieman liikaakin sitruksisen hapan, mutta kaikessa hiivaisuudessaan kuitenkin alkukantaisen maistuva ale. Tallimestarissa on aavistuksen enemmän makeutta ja makua sekä hapokkuutta, joka pistelee poskipäitä kauaskantoisesti.
Daily Beer 75
Tallimestari 78

Anchor IPA 6,5% USA

Have you seen the elephant?
Termi elefanttikalja on suomalaisille tuttu lähinnä Viking Linen Tax Free osastolta, mutta Anchorin IPA on jotain ihan muuta. Kaksi sanaa; Gold Rush.
Meripihkaisen kirkas neste kiiltelee kauniisti ja kuohuu samettisen pehmeästi. Pitsi on runsaan luurankoista. Trooppisen toffeinen tuoksu vie ajatukset hedelmälliseen humalatarhaan, jossa hevosvankkurit laukkaavat holtittomasti ohjakset ilmassa heitellen. Maku on maltaisen karamellinen ja raakamarjaisen sitruksinen.
Jälkimaussa on norsuista nahkaisuutta ja kuivaa katkeruutta.
86

To Øl Primal Pils 6,0% TANSKA

Lämpimät päivät tekevät yhä kesän tunteen, mutta ilta tuo todellisuuden syksystä poskipäille. Saunan lauteilla pullon suusta sekä lasista sateen piiskaaman ikkunan takana kokeiltuna To Øl:in Primal Pilsin muistot ovat erittäin lämpimät. Edellisen juhannuksen olutparhaimmistoon kuuluneena, otin nyt yksilön jääkaapista toisintoon. Kyljellään levänneenä pullon sivussa on runsaasti sakkaa, joten kaadan aluksi lasiin 2/3 nesteestä.
Kultaa ja sameutta riittää. Hiiva sylkee kuitenkin partikkelisavua ylös ja ympäri. Vaahto on näyttävän paksu ja höttöisä. Samat sanat pitsistä. Tuoksussa on keväistä pirteyttä ja kesäistä auringonkukkaisuutta. Savuinen mallas ja trooppinen kukkaisuus miellyttävät humaloiden tanssiessa letkajenkkaa. Maku ei ole millään tavalla Salaman Juhannustanssien kanssa rinnakkaisella viivalla, mutta jostain syystä samankaltainen hurmos valtaa mielen. Kokonaisuutena riettaan rapsakka ja hedelmäisen himokas.
88

Protoja

"Jumalan Teatteri"
Kuvassa on suomalaisen pienpanimoyrittäjän toisella pienpanimolla väsäämä kokeiluluontoinen APA, jonka voltit pyörivät kuuden prosentin kieppeillä. Kaunista nestettä. Kaunista vaahtoa. Pitsikin viipyilee viehkosti. Alkupisteitä ulkonäöstä kaksikymmentäyksi. Tuoksu on voikukkaisen lantainen ja lämmetessään hevosen peräaukkoinen. Maun puolella tuntuu jo siltä, että ruuna on ulostanut suoraan suuhun. Heinäisen navettainen puskuri työntää kaiken muun alleen, eikä liiemmin kehuttavaa löydy. Täysin epäonnistunut tekele osoittautui täysin epäonnistuneeksi tekeleeksi. Lyhyesti; nestemäistä hevosen paskaa. Ei lisäpisteitä.
Kauniin keikyn kaataminen viemäriin vaatii vahvuutta.

"Ginger Gear with Pumpkin Boost - Halloween edition "
Toinen pienpanimoprototyyppi on niin ikään jäänyt tuotannon ulkopuolelle. Mäskiin on lisätty kurpitsaa, joka luo aika tymäkän halloweenfiiliksen ilmoille. Inkivääriäkin on seoksessa käytetty. Ei huono yhdistelmä. Tuoksussa molemmat kilpailevat neliöistään, mutta maun puolella inkivääri vie voiton. Vaikka hedelmänä en pidä kurpitsaa juuri karambolaa kummoisempana, niin tässä se toimii suhteellisen mukavasti. Ainut miinus on assosiaatio salaatin lisäkkeenä tarjoiltavasta pumpkinista, joka on yksi asia jota en voi vain ymmärtää. Hiivaisen hedelmäinen maku on aluksi raikkaan inkiväärinen, mutta muuttuu aika lailla tunkkaisen tiiviiksi. Jälkimaku ei niinkään hivele makunystyröitä. Paljonkohan tässä on prosentteja? Sanotaan, että ihan tuntuvasti. Edellytykset erinomaisuuteen ovat esillä, mutta lopputuloksessa vielä kadoksissa.

Toim. huom. Oluiden "nimet" kirjoittajan keksimiä.

Hitachino Dai Dai Ale IPA 6,2% JAPANI

Meripihkaisen samea IPA aiheuttaa Liehuvan Liekinvarren kaltaisen kuohunnan, jonka tyrskyisyyttä Nipponissa ei edes uskaltaisi arvioida. Kuohkea vaahto tasoittuu nopeammin kuin nestepatjan lainehdinta ja jättää jälkeensä tiiviin valuvaa samettista pitsiä. Tuoksu on alikäyneen simainen sitruunahedelmäisellä twistillä. Maku on makeahkon maltainen ja hedelmäisen hiivainen. Humalointi jää kovin marginaaliseksi, eikä varsinaista IPAisuutta ole aistittavissa. Toffeisen jälkimaun saattelemana kyseessä voisi ennemmin olla perinteinen britti ale. Jollain tasolla mieleen tulee Trooper. Kokonaisuutena erittäin mielyttävän pehmeä ja kermainen olut.
Dai dai my darling, eiku Rai rai, eiku hä!?
83

BrewDog Old World India Pale Ale 7,5% SKOTLANTI

Tämän oluen hiivakantaa ei ole tyypattu merenpohjasta nostetuista 1800-luvun olutpulloista, eikä tämä olut maksa 113,50 euroa. Ei hajuakaan mitä maksoi, mutta halvempi oli, moninkertaisesti. Jonkun nettitilauksen mukana tuli.
Kyseessä on BrewDogin oma versio originaalista Intian laivamatkoille suunnitellusta ns. India Pale Alesta, johon lisättiin alkoholia ja humalaa säilyvyyden saavuttamiseksi. Perinteitä kunnioittaen käytössä on iänikuiset brittimaltaat ja humalat (Bramling Cross).  
Samean persikkainen olut vaahtoaa etikettitaiteen antaman mielikuvan vastoin hyvin maltillisesti. Pinnalle kellumaan jäävä neljän millin samettisen beige kerros valaa perässään tiivistä ja karamellisoitua ikipitsiä. Tuoksu on merisuolaisen maltainen ja marjaisen makea. Suutuntuma on yllättävän voimakkaasti yrttinen ja fenolinen. Jälkimaussa lääkemäisyys alkaa muistuttaa ammoniumkloridia ja etenkin Apteekin Salmiakki pyörii mielen sopukoissa. Nesteen lämmetessä alkoholi nostaa päätään jopa hieman häiritsevästi. Heti alkuun ilmennyt pieni tunkkaisuus kasvaa entisestään. Suolaisuus ylittää makeuden. Akvarellimaalaukset ovat raikkaita, mutta liiallisen värin käytön sanelemana ahdistavia. Old World IPA on umpeen maalattu akvarelli. Heitän täyteläisyyteen humaltuvalle tuhkaisuudelle pelastusrenkaan. Pikkusuolaiset juustotkaan eivät nosta makuharmoniaa tasapainoon yhtään sen paremmin kuin kuljetusalus Parainen Estoniaa. Joskus ensimmäisenä paikalla olokaan ei auta. Alkoholisuuden kumppaniksi lyöttäytyy öljyinen tahmaisuus. Olut on lämmennyt lisää. Pullokoko on laatuun verrattaen ylimitoitettu. Pienempänä annoksena olisin varmasti ollut hövelimpi pisteiden suhteen.
78

S:t Eriks Pilsner, Pale Ale ja Oktoberfest RUOTSI

"Rakkautta ja humalaa" jo vuodesta 1859. S:t Eriksin kasvu macropanimosta micropanimoksi on ollut pitkä. 2010-luvulla panimon tuotanto on yht´äkkiä noussut miljoonaan litraan vuodessa, jota edelsi pitkällinen via dolorosa näkymättömänä kulkijana.
Pilsner ja Oktoberfest ovat 5,3%:sia ja Pale Ale Suomen kauppaolosuhteisiin sopiva neljäpilkkuviitonen. Pilsnerin ja Palen värityksessä ei juurikaan eroa ole, mutta ensimmäinen erottuu mikroskooppisesti tarkasteltuna pienellä haalean keltaisella ja samealla greippisyydellä verrattaen Palen lagerimaiseen kultaisuuteen. Märzen on punertavan pihkainen ja vaahdoltaan tiukasti niukempi kuin vaaleat kaimansa. Tuoksut järjestyksessä yhdellä sanalla kuvattuna; P hedelmäinen, PA humalainen, O toffeinen. Näin säästettiin taas rivitilaa ja mustetta. Pale Ale korostuu kahden liten bit tunkkaisen isobroidinsa keskellä huomattavan raikkaana yksilönä, johon piirtyy myös kolmikon näyttävin ja tiivein pitsi. Panimon linja näyttäisi olevan tyylipuhtaus ja selkeälinjaisuus. Pilsneri maistuu pilsneriltä, Pale Ale pale alelta ja Oktober oktoberiltä. Kuivan katkera kokonaisuus kiteytyy Pilsnerissä ja maltaisen mangoinen maku maistuu Pale Alessa. Oktoberin puinen pähkinäisyys puree edeltäjiin verrattuna täysin eri sarjassa, mutta jää loppujen lopuksi kuitenkin suht. koht. samalle tasolle.
Suosikkia mahdotonta valita, joten mennään yhden arvion taktiikalla.
Kaikille pyhille kristillisesti 80

Höss Adler König Das Echte Weissbier / Hell / Dunkel 4,7% SAKSA

Alkoa parjataan valikoimastaan. Onneksi maitokaupan hyllyltä löytyy tällaistä "vähän fiinimpää" tripla-packia. Todellisuudessa kyseinen pakkaus sisältää kolme keskinkertaista mietoa olutta: tumman ja vaalean lagerin sekä vehnäoluen. Valööririvin ensimmäinen tuoksahtaa vehnäisen vetiseltä ja etäisesti banaaniselta. Suutuntuma seuraa samalla kaavalla ja jälkimaussa pieni aavistus hiivaisuutta. Vaalean bulkkilagerin tuntu on vahvasti läsnä keskimmäiseen olueen siirryttäessä. Hellin rinnalla Karjalakin maistuisi, ehkä. Turha näiden takia on kiviä kääntää. Jätetään kauppaan eiks jeh.


W 56
H 31
D 40

To Øl Baltic Frontier Seabuckthorn IPA 6,5% TANSKA

Ensipuraisun kyseisestä oluesta sain Tallinnassa Pudelin hanasta ja erikoisuus-aspektit löivät sen verran korkealle, että samaa olutta oli ostettava myös kotiin viemiseksi. Etiketin koivumarmorointi on tyylikästä.
Oluen olomuoto on poikkeuksellisen paksua. Hiivasakkaa jää reilusti pullon pohjalle, joten viimeinen sentti jää kaatamatta. Raaka-aineena käytetty tyrni antaa värinsä oluelle. Ulkonäöltään BF muistuttaa persikkanektaria (tyrnitwistillä), jota 80-luvulla tarjoiltiin kouluissa jälkiruokajuomana. Vihasin sitä nektaria. Resepti sisältää myös katajanmarjaa, jonka kolahdus tuntuu tuoksussa ja tuivertaa tuulessa. Suutuntuma on hapokkaan humaloitu ja hedelmäisen hapan. Hanasta muistin, että olut olisi ollut hieman makeampi, mutta ainakin pullosta happamuus lyö kitkeryyden kanssa kilvan tahtia. Jälkimaku tekee suuhun raa´an karambolan tunteen. Suurin miinus. Hedelmä saisi olla kypsää kun sitä syö. Kegistä hehkutin ysikympin ylitystä, mutta pullo jää kivipestyjen Mic Macien lukemille.
87

Sambrooks Wandle 3,8% ENGLANTI

Meripihkaisen samea britti bitter. Toffeisen hiivainen tuoksu jatkuu tahmean käyneellä suutuntumalla. Maku on tunkkaisen taikinainen, vadelmaisen vetinen ja epämiellyttävän eineksinen. Vihanneksinen jälkimaku sinetöi lasillisen tiskialtaan pohjalle. Olen lukenut paljon Sambrooksia arvostaviakin arvioita, mutta itse olen kohdannut vain inhotusta.
48