Paavin Polku seuraa Munkintien jalanjäljissä Rekolan niin sanottuja luottoaskelia kohti liekehtivää valonlähdettä. Viime aikoina valonkantaja on valitettavasti lähinnä enemmän tai vähemmän kompuroinut, mutta tässä kohtaa ainakaan tikut eivät ole päässeet kostumaan. Ruskaisen keltainen trippel tuoksuu belgiseltä hunajalta mausteisella maltaan makuusijalla. Päärynäisen pehmeä päihteys saattelee makeudellaan maun matkaa aina siihen asti kunnes karamellinen pippurisuus pilkahtaa puun takaa jälkimaun mainingeissa valkoisen savun noustessa konklaavin hormeista kohti taivasta. Kokonaisuudessa makeus hallitsee ehkä aavistuksen liikaa, mutta ainoastaan jos lähdetään saivartelemaan. Ei missään nimessä mikään kardinaalimoka.
90
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti