Lähimmäisten joulu - Sessio III

Joulu rakennetaan läheltä. Savusaunakinkku haetaan paikallisesta palvaamosta ja kalat naapurin kalastajalta. Juurekset ovat tietysti kotimaisia. Perunat pakastettiin kesällä ja nyt pöydässä on kevään ensimmäisiä siiklejä. Jotkin pöydän antimet ovat ehkä hieman kauempaakin, mutta mitäs sen väliä, ne ovat kuitenkin luomua tai sitten eivät, ihan sama. Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että viini ei kuulu perinteiseen suomalaiseen joulupöytään. Oluista löydät vain selkeästi huomattavasti parempia makupareja. Jos et usko, niin haastan kokeilemaan! Kirjoittamattomana sääntönä kuitenkin sanottakoot - Jos siinä lukee joulu, jätä se hyllyyn.

Jos iso osa punaisen tonttupöytäliinan yllä notkuvista elintarvikkeista tulevat pääsääntöisesti läheltä, niin miksi emme noudattaisi tätä periaatetta myös juomapuolen kanssa? Toki tosiasia on, että esimerkiksi Belgiasta ja Saksasta löytyy sellaisia klassikoita, joiden kanssa ei jouluruokaa yksinkertaisesti pysty pilaamaan. Toisaalta kotimaisia arjen sankareita kuten sahti ja kotikalja ei voi ohittaa minkään kaltaisilla mittarilla, kun kyseessä on joulupöytä. Kotikaljaa jos ei jaksa itse vääntää, niin kaupan veroikkeihin en kuitenkaan suosittele turvautumaan. Sahdinkin saatavuus on kovin marginaalista, joten mietitään mitä meillä olisi helpommin tai entistäkin vaikeammin tarjolla?

Alkumaljaksi voisi nostattaa jouluisen punaista Suokin Berliner Weissea. Rohkeasti skumppalasiin ja skool! En voi myöskään olla mainitsematta Takatalo & Tompurin Kylmäsavulageria. Suomen paras olut kilpailussa menestyneen oluen saatavuus alkaa olemaan niin hyvä kuin Virolahdesta voi vain odottaa ja olut iskee eittämättä kalojen kaveriksi aika lailla häränsilmään. Miksei siihen voisi kokeilla myös Fiskarsin Vehnää tai näyttävästi Fat Lizardin Je Suis Saisonia? Kinkulle ja laatikoille ei välttämättä tarvitse lähteä ajatuksella tummaa sen olla pitää. Toki vaikkapa Pyynikin portterit antaisivat komeaa kaikua kinkulle, mutta miksei voisi joskus lähestyä potkaa vaikka Kimito Brewingin American IPAlla? En usko että telakoituu aivan kuten Urbock, mutta voisin kuvitella, että toimii joka tapauksessa varmemmin kuin Helkaman pakki.  Ja odottakaas, kun Turun suunnalta alkaa kolahdella Mallasseppää. Siinä ensi joulun kuumin metallimies! Joulutortulle kokeilisin Malmgårdin Belgea tai Arctic Circleä, ei ihan pieleen voi mennä. Iltasella ainakin meillä pruukataan veistää jos jonkin sorttista juustoa. Eittämättä paras vaihtoehto tähän pöytään on Bryggerin Vuosi Sata. Vannon kautta kiven ja kannon mörököllistä puhumattakaan. Viimein koittaa se kauan odotettu Tapaninpäivä ja kinkun rippeet heitetään hernerokan joukkoon. Pitäisikö nyt jo luovuttaa ja kaivaa kellarin kätköistä se Schlenkerla suupielille?

Vaimon kanssa panimolla

"Mikä menee meidän kaaliin? Pyynikki, Pyynikki!

Mikä menee teidän kaaliin? Pyynikki, Pyynikki!"

Mutta meneekö se vaimon kaaliin?

Blogistin puolisona ei ole helppoa.

Saan aika ajoin kutsuja erinäisiin tapahtumiin, joiden keskiössä on olut. Silloin tällöin kutsut ovat avec, mutta parempi puoliskoni on tehnyt selväksi ettei moisiin tilaisuuksiin mukaan lähde. Toisaalta molempien poistuminen samaan aikaan kotiovesta ilman lapsia vaatii kieltämättä nykypäivänä enemmän tai vähemmän järjestelyitä, joten ihan pienten kissanristiäisten takia ei vaivaa edes jaksaisi nähdä. Sen sijaan, kun Tampereelta tuli kutsu laajentuneen Pyynikin Käsityöläispanimon avajaisiin vaimoni syntymäpäivänä ja tarjolla olisi runsaan olutrepertuaarin lisäksi myös Pyynikin Juomien Kirsikkasiideriä, niin ajattelin ottaa riskin ja yllättää viemällä hänet kyseisiin kinkereihin. Seurasi soitto anopille ja lastenvahtikuviot oli selätetty.

Skumpat Ilveksessä ja kohti Tesomaa. Panimon porteilla vaimollekin alkoi paljastumaan illan todellinen agenda. Tutunoloiset portaat veivät kohti Pyynikin Käsityöläispanimon uusia tiloja. Kaksi ja puolituhatta neliömetriä avautui pieninä palasina kuin labyrintti, mutta kaiken kaikkiaan joka paikassa näytti komealta. Osa tiloista oli kutsuvierailta asetettu karanteeniin. Olutmestari Tuomas Pere totesi näissä osissa olevan joko salaisuuksia tai vain yksinkertaisesti niin paljon roipetta, ettei niitä kannata sen suuremmin esitellä.

Pitopöytä tarjosi ensimmäisen elementin korkeimman asteen jännitystä. Nopealta vilkaisulta vaikutti, että pöytä notkuu erilaisia mehukkaita lihatuotteita aina 4 Cateringin karamellisoidusta kaslerista Wigrenin Suomen parhaaksi valittujen Brunssi nakkien kautta perinteiseen Tapolan mustaanmakkaraan. Vaimoni on siis kasvissyöjä ja tapahtuma hetkellä hyvin nälkäinen. Hikikarpalot otsalla lähestyimme seisovaapöytää, kunnes Vegemin vapauttava näky puhdisti ilman. Kebab osoittautui yllättäen lihattomaksi vaihtoehdoksi ja muuten järjettömän hyväksi sellaiseksi. Sanoisin, että pöydän parasta antia!

Pitkiin ruokailupöytiin oli katettu valmiiksi ruokajuomiksi mm. palkittuja Ruby Jazz Alea ja Mosaic Lageria sekä sitä ainoaa ei olutta eli kirsikkasiideriä. Vaimo maisteli ja totesi, että kyllä tätä nyt yhden pullon pystyy juomaan. Itse painotin juomapuolen pois tölkkituotteista kohti takaseinälle viritettyjä hanoja. Toistakymmentä itsepalveluvipua tarjosivat aika kivan leikkauksen Pyynikin parhaimmistosta eli porttereista. Vahvaportteri, Papan Vanilla Stout ja Imperial Stout maistuivat kuten yleensä. Yritin vielä pienten maistiaisten kautta perehdyttää vaimollekin maltaisia herkkuja, mutta ilmeistä päätellen samettinen stoutti ei osunut sen paremmin maaliin kuin lempeä lakkasaisonikaan.

- Ollaanko sitä pienpanimoita enää?     
- Todellakin ollaan.

- Ollaanko sitä käsityöläispanimoita enää?   
- Taidetaan olla ainoo käsityöläispanimo tässä maassa.

Illan isäntä piti puheen kertoen lyhykäisyydesti...lyhykäisesti...lyhyesti panimon historiasta ja nykytilasta. Vanhojen laitteiden lisäksi pystyyn on nyt saatu kahdeksan uutta 7000 litran käymistankkia. - Käytännössä tullaan tekemään 5000 - 5500 litran batchejä, Pere toteaa. 

Entisestä puolen miljoonan litran vuosituotannosta ollaan harpaamassa siis melkoisiin saappaisiin. Tämän hetkisen valmisteverolain mukaan pienpanimoiksi luokitellaan kaikki alle 15 miljoonaa litraa vuodessa tuottavat panimot. Eli vaikka vauhti kiihtyy, niin jalat sujahtavat kuitenkin vielä bootseihin sen enempää nauhoja löysäämättä.

Illan muusta ohjelmasta vastasivat Karoliina Blackburnin juontojen välissä Tampereen kiäliset uutiset, Kanerva-kuoro ja Karanteeni. Samalla juhlittiin muuten myös Pyynikin Käsityöläispanimon 5-vuotissyntymäpäiviä. Panimon perustaminen oli aikoinaan sattunut täsmälleen samalle päivämäärälle. Kiitokset kutsusta ja onnittelut! Lisäksi Tesoma - keskusta välisestä transportaatiosta vielä kumarrukset Kohokohdille, oli hyvät kyydit!

Mikko Salmi - OLUT!

Toiset kuunteli musiikkia, Mikko sävelsi. Toiset joi olutta, Mikko pani. Toiset luki kirjoja, Mikko kirjoitti. Jotenkin tämän tyyppinen oli Mikko Salmen lapsuuden ystävän puheen punainen lanka Olut!-kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingin Teerenpelissä. Ei tarvitse siis mennä edes rivien väliin tulkitakseen, että Mikko on ja on aina ollut tekijämiehiä. Kirjan kirjoittaminen on kuin talon rakennus. Lopputuloksesta puuttuu lähes pommin varmasti lista sieltä ja täältä, mutta huomaako näitä kukaan? Todennäköisesti ei. En tiedä Salmen timpurin taidoista, mutta ainakin tätä kyseistä kirjaa hän rakensi kuin Iisakin kirkkoa. Viisitoista vuotta ensimmäisistä säkeistä tähän päivään ja nyt odotettujen harjakaisten jälkeen kokonaisuus on vihdoin kansissa. Kirjailijan olemuksesta huokuu käsin kosketeltavan helpottunut tyytyväisyys niin kättä paiskatessa kuin sosiaalisen median syövereissäkin. Onhan kirjassa kaiken olutproosan seassa Mikon puoli elämää, kasvutarina pojasta mieheksi?

Kirja alkaa oikeutetusti alkusanojen jälkeen sahdista otsikolla "Suomalainen juoma-aarre" ja päättyy lagereiden kautta olutlasien analysointiin. Huomioni kiinnittyy heti ensi selauksella Spiegelaun IPA-lasin nostoon, koska muistanen Salmen taannoin OlutPostissa kirjoittaneen samaisesta sammiosta hieman toisenlaiseen sävyyn. Joka tapauksessa tällä välillä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Eri oluttyylien läpikäyntiä ja esittelyä tukevat tarinat aistikkuutta korostavista pöytätavoista ovat kaikessa oivallisuudessaan oivallista luettavaa ilman sen kummempaa "jaarittelevaa adjektiivipöhnäilyä". Etenkin lukujen loppukaneetteina lausutut literaturot luovat luettavasta olutkirjasta totaalisesti kirjailijansa näköisen eepoksen, jonka kerronnallisuus palvelee yhtä hyvin niin maallikkoa kuin asiantuntijaakin. Yleiset faktat sekä harvinaisemmat detaalit oluttyylien historiasta herättävät mielenkiintoa ja janoa mallasjuoman lisäksi myös lukemista kohtaan. Salmen omakohtaiset kokemukset tuovat kirjailijan lähelle ja ovat eittämättä kokonaisuuden mielenkiintoisimpia tarinoita.

Itse henkilökohtaisesti tykkään kuvista. Kaikienlaisista kuvista. Olkoon ne täyden kennon järjestelmäkameran synnytyksiä tai älylaitteen instapieruja, niin haluan tietää kuka on niiden takana. Kun kirjan tekstiosuudesta ei pysty kritiikkiä antamaan, niin aloitetaan sitten vaikka tästä yleisestä ongelmasta. Tekijänoikeustiedot piilotetaan kirjan taakse lähdeluetteloon, josta on aikaa vievää lähteä kahlaamaan tietoa kuka sitä nappia on painanut. Kirjan tärkein kuva on aina kannessa. Tällä kertaa se on opuksen heikoin lenkki ja ehkä ainut asia josta en pidä. Kirjan kuvamateriaalia silmäillessä ei ole vaikeaa erottaa joukosta Salmen itsensä ottamia kuvia. Ne ovat teoksen parhaimmistoa. Kaikki kunnia ammattikuvaajien hengentuotoksille, mutta monet muualta lainatut kuvat ovat omaan silmääni turhan kliinisiä, epätodellisia ja tylsiä. Niistä puuttuu se jokin, jonka matkasta tässä teoksessa on kyse. Olutmatkaajan ja maltaan metsästäjän sielu. Sielu, joka on aistittavissa kuvissa joiden perään takakannessa on kirjailtu nimikirjaimet MS.

Summa summarum, tälläkin kertaa OLUT! on ratkaisu yhteen iänkaikkiseen ongelmaan. Näin on aina ollut, mutta nyt puhutaan kyseisestä sanataiteen teoksesta. Joulun alusaika on paras mahdollinen kaiken maailman kirjallisuuden lanseeraamisille, koska epätoivoiset lahjojen metsästäjät lankeavat mitä ihmeellisimpiin ostoksiin yrittäen samalla miellyttää puolisoa tai muuta lahjan kohteena olevaa läheistä, mutta myös päästä kyseistä ostoshelvetistä mahdollisimman nopeasti exitin kautta ulos. Vaikka monasti digitaalista kehitystä pelon sekaisin tuntein parjaankin, niin tähän tilanteeseen voin sanoa, että onneksi meillä on internet. Tämän olut-ostoksen voit nimittäin suorittaa suoraan kotisohvalta täysin laillisesti tästä linkistä. Ostat lahjan sitten läheisellesi tai itsellesi, niin paketoi se nätisti. Tämä kirja on sen ansainnut. Hyvää joulun odotusta!

Omnipollo Zodiak IPA 6,2%

Ruotsin hypetetyimmän kiertolaispanimon perinteikkäästi Belgiassa De Proef Brouwerijlla pantu IPA-tuotos on koristeltu alienhoroskoopein. Sumean olkisesti keltaista ja muutoinkin ulkoisilta olomuodoiltaan nektariinisen notkeaa lientä. Pelkkä tuoksu on jo omalta osaltaan humalluttavan hedelmäinen ja trooppisen taikavoimainen tyynnyttämään pahimman hophead-hingun, mutta papaija-ananas-smoothinen suutuntuma viimeistelee tilanteen kotipesään aika lailla sadan prosentin sitruksisella sydämen sykkeellä. Pehmeän persikkainen pihkaisuus siivittää katkeran greippistä kuivuutta männyn vesaiseen jälkiliukkauteen, jolla voisi voidella jumittuneemmatkin rattaat. Maistuvan suorapiirteistä ja Omnipolloisen tymäkkää settiä. 

Bell´s Kalamazoo Stout

Muutamina viime päivinä on tullut maistiin niin monta kelvotonta olutta, että tällä kertaa oli pakko pelata niin sanotusti varman päälle. Rappuset alas ja kohti aavistuksen kylmempää kammaria. Olutkellarin koilliskulmassa pilkisti tumman puhuva six-pack, jonka kotiutin Alus Cellestä vuonna 2016. Kuusi olutta, jotka tsekkasin vasta jälkeenpäin Ratebeeristä ja kas kummaa, kaikki olivat saaneet täydet 100 pointsia. Ei huonoa hakuammuntaa. Viisi kuudesta näytti olevan vielä juomatta, joten siihen pientä päivitystä. Näistä mukaan lähti kuusiprosenttinen Bell´sin Kalamazoo Stout. Testataan miten kellot soivat.

Tummapaahtoisen mokkainen stout valuu pullosta kohti snifteriä armeliaan arvokkaasti. Maitokahvisen kermainen vaahto täyttää tulppaanin ylimmät layerit samalla kun siirappisesti suolapähkinäisen paahteinen aromi leviää lähimpään luftaan. Savuisesti samettisen suutuntuman hiiltynyt hekuma kantaisi jo kylmiltäänkin kuuta kohti, mutta Marabousesti maltainen Michiganin makumaisema täydentyy entisestään. Jokaisessa virkkeessä voisi mainita kahvin, joka ei päänsä pinnalla pitämisestään huolimatta dominoi ollenkaan liikaa. Ollappa kinosten keskellä kodassa ja kuksassa kaakao. Noustappa linnunmaidolla lentoon. Ai että. Olut on hyvää, kun se on.

Matkamuistoja Kemiöstä

Ajelin Kemiöstä kotiin päin ja pysähdyin Strömma Kanalin sillalle ihailemaan maisemien ohella myös paikallista etikettitaidetta. Kemiössä, kuin missä tahansa muuallakin Suomen saaristossa on sanonnan mukaan aina salakuljetettu alkoholia ja niin Kimito Brewingin Jonaksen suvustakin ainakin huhujen mukaan löytyy historiaa lestinheitosta. Tarinat kotimaamme kieltolain ajasta kaikessa lyhytkäisyydessään pysäyttävät, varsinkin kun jää katsomaan käsillä olevan panimon etikettejä ja värien takana kuvattua narratiivia sen syvemmissä vesissä. Alkoholipolitiikkamme ei ole tähän päivään mennessä päässyt viinaa sillan alla ajatuksesta eteenpäin. En kuitenkaan jäänyt kanaalin varrelle makaamaan, vaan perinteitä kunnioittaen smugglasin stimulantit autoni tavaratilassa aina Porvooseen asti. Alla olevat ajatukset ovat kirjoitettu kyseisten nautintoaineiden vaikutuksen alaisena.

Rhubarb Sour Saison 6,2%
Pullon pohjalle jää pienehköt hiivat. Vaalean oljenkeltainen olut vuodattaa vienon viehkeästi valkeaa vaahtoa. Sitruksisen siiderinen ja hiivaisen hapan tuoksu tykittää sieraimiin saariston saisonista sielunmaisemaa. Suutuntuma on valkoviinisen valkeakuulainen ja pehmeästi pippurinen. Maussa vehnän banaanisen käynyt makeus tasapainottaa lappeenrantalaisen raparperin hapokkuutta, joka jää tarkoituksen mukaisesti taka-alalle. Mukavan oloinen ja ehkä jopa aidontuntuisen belginen saisoni, eikä välttämättä siten se kaikkein helpoimmin lähestyttävä souri. Yleensä en ole ruokasuosituksia sen enempää kylvänyt, mutta tätä tekisi mieli kokeilla pekonilastuilla viimeistellyn parsarisoton seurassa.

Tropical Thunder Jenkki Lager 5,6%
Tropical Thunder vaahtoaa nimensä veroisesti kuin Glam-rock yhtyeen keulahahmon kuontalo kauniisti harsokuvioituun sifonkiin käärittynä. Meripihkaisen mahonkinen rusottavuus kielii maltaan maanläheisyydestä ja sehän sieltä sieraimiin sulavasti sihahtaakin heti humaloinnin huumaannuttavan helinän halaillessa hajuelimiä. Etiketin lupaama trooppisuus nousee parhaiten esiin hedelmäisessä jälkimaun hehkussa, mutta samankaltaisia vibraatioita on toki ilmassa jo ensipuraisusta lähtien. Kiiltävää ja kromattua pintaa ilman sen kummempia kikkailuja. Rhubarbin loppukaneettia toistaakseni myös tällä tontilla arvostetaan aitoja aistisisältöjä. Ruokaparituksen kohteena näkisin perinteisen pataruuan, kuten esim. karjalanpaistin.

Nämä kuvan tuotteet sain siis panimolta. Rhubarbia on ollut jo jonkin aikaa saatavilla myös Alkoista ja American IPA saapui markkinoille aivan muutamia päiviä sitten. Jälkimmäisen oluen aiheuttamat aatteet voit lukea tästä linkistä. Tropical Thunderiin on saattanut törmätä jo harvoissa ja hyvin varustetuissa olutravintoloissa, mutta monopolin hyllyillekin se löytää tiensä marraskuun lopulla. Nautinnollisia hetkiä hyvien oluiden parissa, skål!

Kännäystä koko rahalla - Olutexpo 2017

Kaapelitehdas veti jälleen väkeä kuin kekoa ja paikalle oli ilmeisesti kansanedustajiakin ilmaantunut lähes kolmisen kymmentä. Vallan kahvassa olevien osallistuminen ei kuitenkaan tullut sentään aivan puskasta, koska heidät oli kutsuttu paikalle tutustumaan mihin suomalainen alkoholikulttuuri oikeasti on menossa. Kaapelitehtaalla narikkaan toivotaan aivojen sijasta jätettävän stereotypiat. OlutExpossa, kuten lähes poikkeuksetta kaikissa muissakin oluttapahtumissa ja festivaaleilla itsekin kohtaan aina tietynlaisia ennakkoasenteita liittyen alkoholin ja etenkin oluen nauttimiseen.

"Miten sä olet noin hyvässä hapessa, vaikka oot ollu täällä melkein aamusta asti?"

Alan harrastajien/ammattilaisten kanssa tulee asiasta silloin tällöin keskusteltua ja niin eilenkin agenda nousi pöydälle Brewniversen Janin ja Juhan höpinöissä. Oikeastaan puhuimme itse asiassa tarjoiltavien oluiden annoskoiden ongelmasta, jonka olimme jälleen kerran kohdanneet edellisiltana Belgian suurlähetystön olutillassa. Laadukkaita ja pitkään kypsytettyjä oluita kaadetaan tuoppi toisensa jälkeen täyteen. Halu olisi kuitenkin maistaa mahdollisimman monipuolisesti tarjontaa läpi, jolloin pintin tiputtaminen kurkusta alasta ei mitenkään vain ole mahdollista jos haluaa kävellä vielä myöhemmin samasta ovesta ulos, josta on sisääntynytkin. Onhan se ikävää välillä huomata, että on kaatanut enemmän olutta pois kuin mitä juonut. Toki on tilanteita, joissa kaikki olut ei ole edes juomisen arvoista, mutta joutuu sitä hyvääkin lientä silloin tällöin jättämään.

"Kuulostaa alkoholismilta"

Laskeskelin, että esimerkiksi perjantain OlutExpossa maistelin lähes kaksikymmentä eri olutta sekä sosiaalisen paineen muodostamasta pakosta puolisen senttiä rommia. Kaiken kaikkiaan nämä oluet olisivat mahtuneet kolmeen pinttiin, eli illan aikana juomani nesteen kokonaistilavuudeksi voidaan arvioida alle kaksi litraa. Toki tarjolla oli jopa alkoholitonta olutta, mutta yleisimmin mielenkiintoisimmissa tapauksissa prosentit ovat kuitenkin yli viiden tai jopa kymmenen hujakoilla. Isoa tuoppia tilaillessa henkilökohtaisen kovalevyn muistiinpanot saattaisivat siis jäädä lyhyeen. 

Itse tapahtumasta on turha jargonoida sen enempää. Takuuvarma kokonaisuus vuodesta toiseen. Tällä kertaa yleisölle oli jätetty aavistuksen enemmän tilaa hengittää, eikä hallia oltu lyöty ääriä myöten täyteen tuote-edustajia. Anikon liidaama ruokastudio vaikutti hienolta idealta, vaikka en pahemmin kerennytkään showta seuraamaan. Tasatunnein staagilla valmistettiin ruokamaistiaisia ja luonnollisesti kaikin mahdollisin tavoin olueen linkitettynä. Ensi vuodelle kehitettävään, jos nyt jotain pitää raapaista, niin maksukortin kaulanauha voisi olla aavistuksen pidempi. Nyt maksusuorituksia joutui taplaamaan aika lailla selkä kyyryssä. Tätä voisi helpottaa myös nostamalla maksupäätettä kymmenen senttiä korkeammalle. Vaikka henkilökohtaisella tasolla ikävöinkin aikaisempien vuosien pullonkorkkikikkailua, niin kaulanauha muutoin toimii hienosti, eikä maksukortin katoaminen ole aivan niin pelättävissä. Lopetan tämän postauksen alla olevaan kuvaan. Näistä olutfestareista vein lapsillekin kotiin tuliaisia.

Belgian-Finnish Beer Evening @ Embassy of Belgium

Belgian uunituore suurlähettiläs Carl Peeters on ollut Suomessa vasta hetken, mutta selkeästi päässyt käsiksi jo Suomea ja Belgiaa yhdistäviin tekijöihin, joista ainakin eilen illalla päällimmäisenä oli olut. Suurlähetystössä järjestetyssä Belgia-Suomi olutillassa tarjolla oli runsain mitoin belgioluita, mutta myös kotimaiset pienpanimot vastasivat omilta osiltaan illan tarjonnasta. Paikalla olivat Malmgård, Humalove, Bruyerre, Abbaye d´Aulne, Alberga brewing, Servaali, Redbev, AOC51, Bryggeri, Maistila, Oma Panimo, Panimo Hiisi, Maku Brewing, Castle Malting S.A, Lupulus ja De Plukker Brewery.

Ensimmäisen oluen valinta tuntui ensin hankalalta ylitse pursuavan valikoiman johdosta, mutta sitten silmiini osui tammitynnyreissä kypsennettyä Rodenbach Alexanderia. En ollut ainoa. Samaan aikaan apajilla oli myös Tuopillisen Jouni Koskinen ja oluen monitoiminainen Aniko Lehtinen. Kuvassa itse asiassa Anikon lasillinen, jota zoomasimme kilpaa edestä ja takaa.

 

Illan isännän puheen lisäksi kuulimme ruuan ja oluen yhdistämisestä Anikon sekä Olutsommelier a.k.a. olutsuurlähettilään Maria Markuksen asiantuntevien vinkkien kautta. Lisäksi Aniko kertoi mielenkiintoisia tarinoita omista teinivuosistaan niin Suomesta, Belgiasta kuin Unkaristakin. Perinteisen suklaa-stout parituksen sijaan naiset olivat suunnitelleet pöytään belgichocolaadille kaveriksi Brasserie de l’Abbaye d’Aulne La Sambréen. Kyllä, jos jotain, niin oluella ja etenkin panimolla on ainakin näyttävä nimi.

Belgialainen viski oli tätä ennen henkilökohtaisesti täysin tuntematon asia, jonka vuoksi lähestyinkin kyseistä pöllöpulloa. Pöydän takaa ei kuitenkaan löytynyt tuote-esittelijää, mutta minun lisäksi viski alkoi keräämään muitakin asiasta kiinnostuneita. Otin ohjat omiin käsiini ja toimin tällä kertaa tarjoilijana, eikä kellään viskimaistiaista odottaneella näyttänyt olevan mitään tätä vastaan. Belgiviski toimi lopulta yllättävänkin hyvin, vaikka tosin oli kovin nuorta ja raakaa. Odotukset tosin eivät olleet kovin korkealla.

Juttelin muutaman Belgiassa pidempäänkin asuneen suomalaisen kanssa, joille belgioluet olivat tuttuja, mutta kotimaisissa oluissa ymmärrys oli lähinnä bulkkitasolla. Illan aikana he olivat löytäneet suomalaiset oluet täysin uudella tavalla ja huomasivat, että belgialaiset olivatkin yhtäkkiä heidän olutpirrassaan jääneet kotimaisten jalkoihin. Itsekin täytyy todeta, että vaikka eräs edustaja valittikin tuotteidensa olevan aivan liian lämpimiä, niin ainakin paikalla olleiden uudemman aallon belgipanimoiden oluet jättivät aika lailla kylmäksi.
Erinomaisen oluttarjonnan lisäksi tarjolla oli monenlaista pikkusuolaista, joiden toimivuutta ei voi koskaan kiistää. Belgialaiset juustot kuitenkin olivat illan ehdoton hitti, joiden menekkiä itse suurlähettiläskin kävi hämmästelemässä. Kaikin puolin upea ilta ja olihan siellä bändikin, Santé!

Tee se itse - Maukas keskiolut!

Keskioluesta tulee ensimmäisenä mieleen katujen keskiketterä elikkäs bulkkien keskikeisari. Se voi olla Karhua, Koffia tai Karjalaa, onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä? Kolmosoluen nimityksellä nimittäin harvemmin haukutaan pienpanimotuotetta, mutta artesaanikeikyn avulla on toki mahdollista herättää jopa kotikonstein keskarissakin täysin uudenlaisia nyansseja henkiin. Seuraavaksi siis tarkoin varjeltu ja äärettömän salainen MAUKKAAN KEPPANAN RESEPTI:

Tarvitset yhden perusbulkki kepulaisen sekä mahdollisimman paljon hiivapartikkeleita pullon pohjalla omaavan pienpanimo-oluen. Voit heittäytyä myös villiksi ja kokeilla vehnää! III-olutta valittaessa autenttisimman lopputuloksen saat jos onnistut löytämään keskikolmosta sen ainoassa ja oikeassa lestissä eli Väinö Paasosen 1953 Karhulan lasille piirtämän pullodesingin nykymuunnelmassa, joka on peräisin Hartwallin Veijo Aikion kynästä.

1. Kaada pienpanimotuote lasiin varovasti niin, että hiiva jää pulloon.

2. Nauti pienpanimo-olut.

3. Kaada pullon pohjalle jääneet hiivat tyhjään tuoppiin.

4. Avaa bulkkikeskari ja kaada hiivojen päälle. Huuhtele myös viimeisetkin hiivat keskikarkialla pullon pohjalta saadaksesi maksimaalisen hiivahyödyn.

5.  Kippis, hiivakepsukolmosesi on valmis nautittavaksi!

Tämä kirjoitus on osa kotimaisten olutbloggaajien Sessio-sarjaa, josta voit lukea paremmin Tuopillisen intropostauksesta.