Kemiöläinen British Rye Ale 6,2%

Ruis on usein oluessa sellainen elementti, joka saa ainakin itseni kohdalle sattuessa painamaan turbo boostia, enkä tällä kertaa tarkoita kohti laukomista vaan niin sanotusti heittämällä yli tyyppistä harhautusta. Toki pirtaan on osunut monia hyviäkin vetoja, mutta useasti jokin muu vetää puoleensa yksinkertaisesti enemmän. Kimiton brittiryessä ruismaltaan osuus on painettu kahteenkymmeneen prosenttiin, johon mahtuu perinteisen lisäksi myös ruiskaramellia. Tämä olut on jo valikoiduissa olutravintoloissa hanatuotteena, mutta pullotavarana saatavilla myös Alkoista helmikuun alussa osana vuotuista käsityöläisoluiden maihinnousua monopoliin. Itse pääsin maistelemaan kyseistä uutuutta suoraan panimolla jo kuukautta aiemmin.

Korallin karmiini ja rubiinin red rye ale vaahtoaa samettisen sandisti ja tuoksahtaa mustaherukkaisesti maltaalle sekä sitruksisesti sourille. Silkkinen suutuntuma sisältää samaten sitä souria, mutta samalla myös sahtia smoothissa symbioosissa. Perienglantilaiset Northdown-humala ja Lallemand Windsor-hiiva saavat lopulta aikaan jopa happamasti belgisen kokonaisuuden, jossa on sopivasti leipää ja lambicia hapanimelää hedelmäisyyttä hukkaamatta. Loppuliukkailla viinimarjaisuus astuu varovasti kissanhiekkaan, mutta nousee sieltä aatelisen arvokkaasti karvas karpaloisuus kasvoillaan saaden jopa Omar-karkit maistumaan siedettäviltä.

Nøgne Ø Tiger Tripel 9,0%

Tämä Tiikeri synnytettiin Norjassa 2015 elokuussa ja tuosta pari kuukautta jälkeen metsästin omani porvoolaisesta monopolimarketista. Olutkellariksi kutsumassani aitauksessa animaali kerkesi pötköttelemään reilut pari vuotta, kunnes nyt rohkenin vihdoin ottaa kattia kaulasta kiinni.
Nektariinisen paksu ja kadmiumin keltainen neste tuntuu suussa juuri siltä miltä näyttääkin. Mangoisen makea ja ananaksisen antoisa suutuntuma tykittää trippeliä tuntuvasti tajuntaan. Onhan prosentitkin yhdeksässä pinnassa ja vieläpä synkassa silloisen Alkon hintalapun kanssa. Uskoisin, että kypsyttäminen on tuonut yksilöön pehmeyttä ja pyöreyttä yrttipedillä lepäävän humaloinnin alle. Vehnäinen aistikkuus nousee nimittäin eittämättä parahiksi pintaan ja tropiikin hedelmät saavat ansaittunsa huomion. Jos löytyy kaapista, niin suosittelen sihauttamaan!

Hop Artisan Brewery Weekend

Toista kertaa järjestetty Hop Artisan Brewery Weekend keräsi pääkaupungin kansaa juhlistamaan uutta vuotta jo heti ensimmäisenä päivänä yhteen noin kahdeksansataa päätä. Kolmipäiväinen tapahtuma huipentui siis uudenvuodenaattoon. Oluen ystävien lisäksi tapahtumassa hemmoteltiin myös rypäledudesoneja omalla viiniosastolla. Itse kävin kääntymässä paikan päällä Konepajan Brunossa aatonaattona lauantaina, eikä aika valitettavasti riittänyt ihan kaikkeen. Mukana olleet panimot herättivät riittävästi mielenkiintoa, eikä sauvignonien pariin tarvinnut tukeutua. 

Sisäänastuessa paikan atmosfääri oli sekoitus ala-asteen discoa (hyvä buffa, popot pois?) ja entistä jakautunutta saksaa. Sormiani hypistytti, excellent. Aivan kuin olisi hypännyt Tallinn CraftBeer Weekendin kulisseihin. Takki narikkaan ja kukkaleima käteen. Täydellistä. Oluttakin on ja varaa valita kolmesta erinomaisesta lasista. Let´s HOP in!

Nestetasapainon ylläpitämisen lisäksi Konepajalta löytyi myös toinen toistaan eksoottisempia street food standejä. Ruuat olivat hyviä, mutta odotettuun erinomaisuuteen saakka niillä ei valitettavasti lennetty. Parhaat oluet löytyivät ehkä hivenen tylsästi Coolheadin tiskiltä. Over the Galaxies NEIPA nyt on vaan kerta kaikkiaan aivan järjettömän hyvä. Kotka Steam Breweryyn tutustuminen oli mielenkiintoista ja tuotteetkin vakuuttivat laadullaan. Soundville Brewingille pointsit festareiden tyylikkäimmästä outlookista.

Fuller’s Vintage Ale 2016 #51575

Vuosi sitten Fuller´s Vintage Ale täytti pyöreitä. Vuodesta 1997 lähtien Golden Priden hengessä on vuosittain pantu näitä vintageja marginaalisin, mutta tuntuvin muutoksin. Kaksikymmenvuotisjuhlan kunniaksi 2016 versiossa käytettiin 1997 vuoden tapaan humalana Nelson Sauvinia. Vuoden pyöreyttä epätoivoisesti janoten pistän kuustoistasta lasiin. Kellariin jää luonnollisesti vuosikaima odottelemaan päiviä parempia.

Meripihkaisen kuultava olut tuoksuu merellisiltä maltailta ja kivellisiltä kuivahedelmiltä. Suutuntuma on rubeuksen punainen. Aivan kuin jalokiviä rouskuttaisi nestemäisessä muodossa menemään. Luumuinen makeus puskee tuttuun tapaan turhankin paljon pintaan, mutta kokonaisuus pysyy silti nautittavuuden rajoissa. Silti ehkä kuitenkin jopa edeltäjiään raikkaampi flavori. Karamellisoituja saksanpähkinöitä, kirsikoita esanssiliemessä ja agarisoituja appelsiineja semanttisella selluloosatwistillä. Nautinnollista kaikin puolin ja paljaaltaankin himoittava, mutta voimakkaiden juustojen tai miksei smoothin suklaakakun (jos tykkää) symbioosissa lopputuloksena saattaisi olla eufoorinen kimppakiva.

Mallassepät - Leka Extra IPA 6,8%

Naantali on jäänyt jo historiankirjoihin ennen kaikkea suurena sukkakaupunkina. Aikojen saatossa, kyseisen tuotannon hiipumisen jälkeen ja kuluvan vuoden alusta aurinkoisessa luostarikaupungissa on alettu panemaan olutta oikein virkamiesten myöntämän luvan alla. Mallassepät on Jaakko Hartemaan ja Kim Ketosen vankan kotipanimotaustan pohjalta perustama pienpanimo. Omintakeisesti erityislaatuisen panimosta tekee se, että laitteisto on Hartemaan itsensä bygäämä kokonaisuus. Osaamista siis löytyy monelta eri saralta. Nyt arvostelussa oleva olut on Mallasseppien ensimmäinen kaupallinen tuote, joka on tulossa saataville Turun seudun parhaimpien olutravintoloiden hanoihin arvioidusti helmikuun toisella viikolla. Kuvan pullo lähetettiin minulle panimolta ja ilmeisesti kyseessä on varsinkin tuore yksilö, joten eipä tuhlata sen enempää aikaa vaan siirrytään varsinaiseen aiheeseen.

Leka vyöryy lasiin sulana kuparina. Spiegelaun jalaksen muotoilu pakottaa nesteen ylle tukevan oloisen valkoista suomen hevosen harjasta muistuttavan vaahdon suojelemaan cascaden, simcoen ja citran pyhimpiä aromeita. Nimen perusteella olen tässä vaiheessa jo valmiina ottamaan iskuja vastaan, mutta lähestyminen onkin aivan toisenlainen. Jollain tapaa jopa lähes anti-IPAinen, joka selittyy lähinnä tarkkaan harkitulla katkeruuden maltillisuudella. Tuoksu ei missään tapauksessa lyö lekalla päähän kuin sen paremmin muihinkaan ruumiinosiin. Lempeän lemoninen ja mahonkisesti makea flavori hyväilee hempeästi ja viettelee veikeästi. Suutuntumakin jatkaa saman sävelen tahdissa. Alasimen pintaan osuu korkeintaan verholijanvasaran kokoisia kumahduksia, mutta sitäkin oikeampiin kohtiin ja todella tarkkaan tahtiin tempottuna. Rollo-toffeen ja Wiener-nougatin kilkkeessä on aistittavissa metallimiehen makeaa maltaisuutta sekä täyteläisen taatelista turvallisuutta. Olen aistivivani/muistavinani jotain samankaltaisia kokonaisuuden elementtejä BrewDogin Hello- sarjalaisten kanssa, mutta onhan tämä nyt heittämällä parempaa kuin joku Päivi. Loppujen lopuksi hei hämmentävänkin hyvää. Lakkaudesta Lekaan❤

Voittajan keitto

KimitoKeiky- kotiolutkilpailun voittajat Sami Huuskonen ja Jani Flinkman pääsivät loppiaisen mittaiselle elämysmatkalle Kemiöön. Lusin Savuinen Ale pistettiin pöhisemään puolenpäivän pintaan ja viimeiset lattian vahaukset suoritettiin ilta kahdeksan maissa. Kellon lyömien välissä ehdittiin käymään panimon Jonaksen johdolla ammattimaisen oluen panemisen pitkä oppimäärä tammikuisen päivän mittaan tiivistettynä. Iltaa jatkettiin tuttuun kaavaan Storfinnhovan tunnelmallisessa miljöössä saunoen, peuraburgereita nauttien ja hieman harvinaisempiin pohjoismaalaisiin panimoihin ja oluisiin tutustuen. Kokoonpanolle kiitokset, ilo olla mukana!

Täysin ongelmitta panopäivä ei suinkaan edennyt, mutta mitä muutakaan voi odottaa, kun neljä miestä yhdessä hikoilevat höyryävän kattilan äärellä. Sähkömiestäkin ehdittiin tarvitsemaan jo ennen kuin sulakkeet alkoivat paukkua ja valotaulut välkkyä. Elämää ja eksotiikkaa panimolla. Ilman olutta ei olisi selvitty, mutta onneksi tästä asiasta ei breweryllä tarvitse liiemmin murehtia. Kestosuosikkini Mandarina Vehnä sai kovan vastuksen rukiista, mutta palataan siihen vähän myöhemmin.

Olimme todenneet voittajaoluen reseptiikan erinomaiseksi jo ensimmäisten maistien aikaan, joten päätimme lisätä palkintomatkaan kilometrejä. Kimito Brewing kasvatti siipiään vuoden vaihteessa kahdella suuremmalla tankilla. Alkuperäisen viidensadan litran sijasta LSA:ta on nyt Kemiössä käymässä kokonainen tonni. Olut on ennakkotilattavissa ja toimitukset lähtevät saarelta helmikuun alussa. LSA pakataan 30 litran G-liittimellä varustettuihin Dolium kegeihin. Lisätiedustelut Jonakselta tai allekirjoittaneelta. Saatavuustietoja päivitetään välittömästi, kun hanat alkavat aueta. Innolla odotamme myös Teidän kommentteja Lusin Savuisesta Alesta! Somessa virallinen hästäg #KimitoKeiky.

Iso-Kalla Savu Kekri

Joulun saneleman Urbock-ähkyn jälkeen tekee mieli jotain ihan muuta, mutta siitä huolimatta silmäni osuvat olutkellarin hyllyllä lepäävään savuolueen. Iso-Kallan Savu Kekri (5,7%) oli Alkon valikoimassa Oktoberfestien aikaan, mutta jäi tuolloin kokeilematta. Takkatuli jotenkin imi pulloa puoleensa ja siihen se sihahti sammion syleilyyn ja leiskujen lämpöön. Colaisen mustanruskea olut tuoksuu pienesti pyökille ja semisti savulle. Pinnan yllä leijaileva maltaan makeus myllertää massiivisesti märzenin saavuttaessa suupielet, mutta etenkin jälkilämmön tuudittamassa palvatussa lakritsipilvessä fenolinen siirappisuus iskee avareita poskien sisäpinnoille kilpaa kahvisen kokoonpanon kanssa. Viimeisenä suuhun jää apteekin yrttikarkkien (ne pehmeät vihreät pallurat) ja miedon salmiakin yhdistelmä savuisessa porstuassa. Jotain maanläheistä tässä on. Onnelist uut vuat!