Anikó Lehtinen on julkaissut kaksi alansa opusta nopeaan tahtiin. Yks olut ilmestyi syksyllä 2014 ja Niin monta olutta nyt alkuvuodesta 2016. Molemmat kirjat olen saanut Anikólta, joten korruptio tulee näkymään teosten arvioinnissa. Aloitetetaan ulkonäöstä ja layoutista. Kirjat ovat ulkoisesti erittäin hyvännäköisiä, suorastaan houkuttelevia. Molemmissa kirjoissa on mm. Sami Repon ja Liisa Valosen ottamia valokuvia sekä tietysti henkikirjoittajan itsensä ottamia ei niin laadukkaita, mutta tunnelmallisia otoksia. Yks Olut on huomattavasti arvokkaamman oloinen mustan kovakantisena kuin pehmeäkantinen ja turkoosi Niin Monta Olutta.
Jälkimmäisessä julkaisussa lukijalle on jätetty mahdollisuus kirjoittaa omia kokemuksiaan oluista kirjailijan tuntemusten jälkeen, mutta kirja ei kooltaan ole aivan mukana kulkevaa sorttia. Arvioita rustaavan oluthipsterin matkassa kulkee nykypäivänä kömpelön pokkarin sijaan älypuhelin lukuisine reittaussovelluksineen, joten kyseinen ominaisuus kirjassa jää eittämättä turhakkeeksi. Henkilökohtaisella tasolla kuitenkin pidän ideasta, koska itse en ole päässyt luuriapsien sisälle juurikaan millään tasolla. Toisaalta oldschoolia, mutta käytännöllisyyden kannalta kirjan koko pitäisi olla povariin liukeneva.
Yks Olut on kirja, jota ei voi olla ylistämättä. Upean outlookin takaa löytyy hienosti toteutettu tietopaketti, josta irtoaa lukemisen mielekkyyttä niin aloittelijalle kuin harrastelijallekin. Kirjassa käydään läpi perusoluttietouden lisäksi oluttyypit laajasti, mutta silti selkeästi tiivistettynä. Muutama olutdrinkki-ohjekin sisältyy pakettiin, sekä takakannen tietovisa. Lisäksi faktaa löytyy sekä oluen historiasta että valmistuksesta.
"Kun juodaan, niin syödään." Oluen rinnalla mukana kulkee ruoka. Molemmissa kirjoissa on erinomaisia ohjeita ruuan ja oluen yhdistämiseen. Matkan varrella löytyy vinkkejä sekä ruuanlaittoon että pöytään aterian kumppaniksi valittavista oluista. Varsinkin ruokareseptit vaikuttavat vähintäänkin kokeilemisen arvoisilta. Niin Monta Olutta on pääasiassa teos, joka listaa yleisimmät Suomen maitokaupoista sekä Alkoista löytyvät oluet. Jokaisen ytimekkään olutarvion yhteydessä on myös makuparisuositus, mutta varsinaisia reseptejä olisi voinut painaa kirjaan enemmänkin.
Olutarvioinneissa on käytetty arvosanahaarukkana 1-5 pistettä. Arvosanat tuntuvat tiukoilta, mutta varsinaista kritiikkiä ei kuitenkaan ole sanamuotoon painettu, vaan heikoimmistakin oluista on pyritty nostamaan ylös pelkkiä positiivisia speksejä. Myös alkoholittomien kohdalla Anikó on onnistunut löytämään mukavia sanoja, joita itse en kovin helposti pystyisi löytämään. Rakkaudesta lajiin, makuasioita etc. Oluiden arvioinneissa on ollut mukana myös Anikón puoliso Mika Oksanen (Panimo Hiisi & Donut Island Brewing).
Uudemmasta kirjasta puuttuu ensimmäisen teoksen jano. Aavistuksen hätäinen vaikutelma heijastuu vastaan monessa kohtaa. Niin Monta Olutta toistaa niin monta kertaa samoja asioita mitä Yks Olut jo kertaalleen kertoi. Kirjoista löytyy jopa sanasta sanaan identtisiä lauseita, joka tuntuu jotenkin kummalliselta. Kyseessä ei toki ole ensimmäisen kirjan jatko-osa, joten samankaltaisia teemoja väkisin pyöritellään molemmissa opuksissa. Lisäksi jotkin kappaleet vaikuttavat keskeneräisiltä. Jos alaotsikon perässä on vain yksi lause ennen seuraavaa alaotsikko, niin onko kyseinen otsake ylipäänsä tarpeellinen?
Niin Monta Olutta sisältää erinomaisen paketin esim. oluen maistelua aloitteleville. Kirjassa on maisteluun ja arviointiin liittyviä tipsejä mukavissa määrin, sekä useita eri pohjaratkaisuja olutpruuvien järjestämiseen. Takakannesta löytyy ns. aromipyörä, joka helpottaa löytämään termejä oluen sanoiksi pukemiseen. Oraalisena nautintoaineena tunnetun oluen käyttöön kirjasta löytyy myös marttamaisia niksejä. Esimerkiksi hiusten huuhtelu oluella on vanha konsti tukan kiiltävyyteen, mutta onko näitä joku ihan oikeasti kokeillut? Anikó?
Kiitos kivasta arvioinnista ja rakentavasta palautteesta. Ja olen käyttänyt olutta hiustenpesuun. Toimii.
VastaaPoista