Keikysivut

29.4.2017

Maailman hulluimman oluen syntysijoilla


Brugghús Steðja on vuonna 2012 islantilaisen Dagbjartur Arilíussonin yhdessä vaimonsa kanssa perustama pienpanimo, joka sijaitsee Borgarfjörðurissä tunnin ajomatkan päässä Reykjavikista pohjoiseen lähellä Borgarnesia. Steðja eli anvil tarkoittaa alasinta ja on myös panimon kotitilan nimi. Alkujaan paikka on nimetty lähellä olevan kivimuodostelman mukaan, joka ilmeisesti muistuttaa kyseistä sepän työkalua. Suurimmasta osasta panimon oluista löytyy myös alasimen muotoinen etiketti.

Panimolle on muutamassa vuodessa kehittynyt jo kiitettävän laaja valikoima erityyppisiä oluita, jotka ainakin paikanpäällä suoraan tankista tuoreeltaan maistettuna tuntuivat erinomaisesti viimeistellyiltä. Atmosfääri tottakai vaikuttaa tällaisessa tilanteessa aina arvostelukykyyn, mutta onhan paikka myös yksi osa nautintoa. Tuotteiden kirjosta pääsin maistamaan monenlaista saksalaisesta hellesistä mansikkaiseen pale aleen ja Motuekalla humaloidusta kesäoluesta kanelilla maustettuun joululageriin. Parhaimpina mieleen kuitenkin jäivät lakritsinen Icelandic Northern Lights Lager sekä ainakin näillä näkymin Suomenkin markkinoille ensi syksynä saapuva Búkolla Milk Stout. Laktoosiliemestä tosin puuttui kaivattavaa potkua. Prosentteja Milkistä löytyy kotimaamme markkinoille juuri sopivat, mutta köykäiset 4,6%. Näin pääsiäisen aikaan huvitusta aiheutti monessakin paikassa islanninkielen vastine pääsiäiselle ja panimolla valikoiman ainoana omaan makuuni huonona oluena esiin astui Steðjan kausiolut eli páskaöl a.k.a. paskabjór. Nomen est omen?


Panimon suurin erikoisuus ja jopa maailmanlaajuiseen, vaikkakin aavistuksen ristiriitaiseen maineeseen nostanut tuote on niin sanottu valasolut eli Hvalur. Kyseinen olut sai alkunsa vuonna 2014, jolloin mausteena käytettiin valaanluita. Olut tehtiin helmikuun alussa vietettävää "Þorri" -tapahtumaa varten, jolloin vuosittain juhlitaan ukkosenjumala Thoria nautiskellen entisaikaisia "herkkuja". Näihin lukeutuvat mm. pässinkivekset, lampaanpäät ja mädätetty hain liha. Seuraavana vuonna panimo halusi kuitenkin viedä juhlaoluen täysin uudelle levelille. Valaan luiden tilalle otettiin valaan kivekset. Valaan miehuus käy läpi valmistusprosessin kaikki vaiheet, mutta ennen mäskiin sukeltamista boolssit kuitenkin ensimmäiseksi savustetaan lampaan lannan aromikkaassa autuudessa. Kivikkoisella ja karulla saarella uuhen ulostetta on yksinkertaisesti helpommin saatavilla kuin lehtipuuta, joten tämä savustapa ei sinällään sisällä sen suurempaa innovaatiota. Savuisuus on myös selkeästi oluen dominoivin makuelementti. Makean maltainen kokonaisuus sisältää runsaasti kuivattuja hedelmiä sekä lakritsaista leatheria. Kiveskeikyn finaali on yrttimausteisen intiaanisokerinen ja merisuolaisen levälieminen. Perinneruokien lisäksi voisin suositella kyseistä pussikaljaa esimerkiksi juustopöytään, joka eittämättä toisi lisätwistiä jos ei muuhun, niin vähintään keskusteluun. Alla panimon oma video, jossa aiheesta kerrotaan tarkemmin.


Saarivaltion maitokaupoissa myytävän alkoholin yläraja on 2,25% ja alkoholivero korkea. Islannin alkoholilait ovat siis joiltain osin jopa tiukempia kuin Suomessa, mutta pienpanimoiden ulosmyyntiin löytyy kuitenkin kieltolain muinaisjäänteeltä kuulostava pienen pieni porsaanreikä. Panimo voi myydä perinteisen kruunukorkin ja veloittaa siitä. Lasipullo ja sen sisältö tulevat tässä tapauksessa paketin mukana, koska sattuneesta syystä ovat kiinni korkissa. Samaan lakiin nojaten monista ravintoloista voi ostaa mukaansa muovimukin, joka saattaa vahingossa olla täynnä olutta tai viiniä. Monopolimaissamme yhteistä näyttäisi olevan ainakin se, että suurin alkoholiongelma on itse alkoholilaki.

Tuliaispullona Suomesta Ruosniemen Turisti





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti