Evil Twin Bikini Beer 2,7% USA

Oljenkeltainen mieto IPA kuohuaa tyylilleen uskollisella runsaan rönsyilevällä vaahdolla.
Tuoksu on havuisen sademetsäinen. Raikas suutuntuma tukee alkoholin matalaa lukemaa, mutta ämpärillä annosteltu humala nostaa ranteiden suonet koholle. Kokonaisuutena Bikini Olut on katkeran greippinen.
Humalahakuinen matka kakkosoluen potkulla ei petä eikä pelkää. Tosin hinnoittelunsa ansiosta kyseinen kakkonen huutaa itsensä hyvin nopeasti maitokauppojen takaovista ulos, enkä paluuseen jaksa uskoa.
87

Pyynikin Käsityöläispanimo Kataja 1.086 Sahti

Pyynikin Kataja Sahtia tuli maistettua ensimmäisen kerran vuoden 2013 SOPPissa. Nyt samaa tavaraa saa tilattua kotiovelle asti. Lyhyen matkan Tesomalta Tallinnaan ja Siljalla Suomeen tarjoaa Papabeers.
Vuoden alussa jo perinteisesti Alkosta saatavilla olleesta Käsityöläisolut-setistä löytyi tästä Kataja Sahdista hiottu muunnelma Presidenttisahti. Molemmat versiot ovat säilyvyyden kannalta pioneereja. Oman tietämykseni mukaan ainoat huoneenlämmössä säilyvät sahdit. Kiitos tahdit annettakoon biokemian opiskelijoille.
1.086 on Pressaan verrattuna haaleampi ja kuparisempi. Pullonpohjahiivat lasiin heittämällä muistikuvien varaiset ulkoiset erot pienenevät ja väri muuttuu aavistuksen kuraisemmaksi. Vahvasti sahtinen tuoksu pitää sisällään makean banaanista eteerisyyttä ja hiivaisen hedelmäistä heinälatoisuutta. Suutuntuma on luonnonläheisen havuinen ja öljyisen liuotemainen. Mandariinisen mansikkainen kokonaisuus helähtää huulilla kuin Helinän keijupöly Kapteeni Koukun kajuutassa. Sahti on sahti. Toimii näköjään erinomaisesti myös pekonitaatelien seurana.
88

Pyynikin Pirun Polkka 6,66% TAMPERE

Pyynikin Käsityöläispanimon tuotoksia

Papabeersin ensimmäiset toimitukset tipahtelivat ympäri Suomea kahden viimeisen viikon aikana. Ensimmäiset laatikot toimitettiin kuriirin välityksellä kotioville. Viimeisimmät toimitukset, johon mm. oma pahvikuutioni kuului, välitettiin kuluttajille matkahuollon kautta. En tiedä miksi tässä käytettiin kahta eri kuljetustapaa, mutta joka tapauksessa asiaan on tulossa parannusta seuraavaan kaupankäyntiin. Nettikaupan pitäisi avata myyntinsä jälleen joulukuun alussa. Jos sabluuna on jollekin tuntematon, niin tutustukaa ihmeessä. 

"Woe to you, oh earth and sea. For the Devil sends the beast with wrath."

Pirun Polkka on väriltään samean kuparinen. Muhkean vaahdon jälkeen jättämä pitsi valuu laavamaisen  massiivisesti ja aatelisen jylhästi herättäen arvonsa mukaista kunnioitusta. Belsebubin hengitys tuoksahtaa mansikkaisen makealta maltaalta ja hedelmäisen herukkaiselta humalalta. Suutuntuma on smoothisti sweet. Tässä vaiheessa atrain viuhahtaa ja mäntyisen pehmeä flavori muuntautuu kuivan katkeraksi humalapösähdykseksi, jonka lopussa on aistittavissa sitruunaisiakin säväreitä. 
Illan viimeinen klisee: Pirullisen hyvää!
86

BrewDog Mix Tape 8 14,5% SKOTLANTI

Muistan ensimmäisen Mix Tapeni. Olin nauhoittanut kaikki C-kasetin kappaleet Radio Mafiasta ja luonnollisesti nauhalle oli jäänyt taltioon myös juontoja ennen ja jälkeen musiikkiteoksia. Nauha alkoi sanoin: "Huey Lewis and The News laulaa rakkauden voimasta". Vieläkin muistan äänenpainon jokaiselle kirjaimelle. Tämän jälkeen lähti Sean Hopperin valkoiset koskettimet laulamaan. Pure magicmoment.
Oluesta:
Auringonlaskuisen punertava sekä samalla aprikoosin oranssinen olut vaahtoaa hennon nauhamaisesti snifterin reunoja nuollen. Tuoksu on vahvan marjainen ja pehmeän alkoholinen. Takaa kumpuilee intiaanisokerinen rusinaisuus. Perunalaatikkoinen suutuntuma runsaalla siirapilla sivallettuna sivelee suun sisäpinnat öljyisen tahmealla liikkeellä ja telakoituu ikeniin kuin Millennium Falcon Avaruusasemaan.
Alkoholi puskee näillä luvuilla väkisin turhakseltaan päälle. Hiekkapaperinen yrttisyys kiteyttää barley winettoisen kokonaisuuden ja jälkimaku lämmittää kitalakea Captain Morganin lailla. Kokemux.
Tämän pullon kanssa meni kuusi tuntia kuin siivillä.
88

The Hurriganes 4,5% LAITILA

Kymmenisen vuotta sitten Hurriganes olutta löytyi kaupan hyllyiltä ja nyt on näköjään comebackin paikka. Brändäys on aika lailla Olvimaista, mutta Vammalan Maurin kynänjälki tuo tietynlaista maanläheisyyttä. 70-luvun Suomen suosituimmalla bändillä voidaan ratsatsaa yhä. Ei huono saavutus.
Itse tuote vastaa hyvin pitkälti Remun englannin taitoa. Vähän sinne päin, mukaan muutama stereotypia ja hitti on valmis. Tähän voisi ottaa rinnalle Kukon vihreän tölkin ja etsiä eroja, jos niitä on. Marginaalissa varmasti, mutta hyvin perustavan laatuista laitilalaista joka tapauksessa tölkissä. Kokonaisuus on maltaisen makea ja ruohoisen voinen.
Loppuhuomiona sanottakoon, että kyseisen orkesterin tuotantoon allekirjoittaneella vahva arvostus.
"Well, let me be rock and rollin´ free."
51

Stallhagen Historic Beer 1843 4,5% AHVENANMAA

Vuonna 2010 merenpohjasta löytyi hylky, jonka ruumaan oli jäänyt nautintoaineita, joita kutsumme sampanjaksi ja olueksi. 145 skumppaa saivat paljon huomiota ja viisi keikyä jäivät hieman vähemmälle palstatilalle. Oluiden maitohappobakteerikanta oli kuitenkin elossa. VTT:n ja Stallhagenin ansiosta historiallisen oluen reinkarnaatio tapahtui Belgiassa. Ensin hintalappuun lyötiin 115 euroa ja impattiin kuivat pois. Nyt lähes sama olut löytyy kuuden euron hintaan jokaisesta hyvin varustellusta marketista.

Vaalean kellertävä olut näyttää ulkoisesti peruslagerilta keskivoimakkaalla vaahdolla varustettuna. Tuoksu on vaimean yrttinen ja hiivaisen sitruksinen. Heinälatoinen vehnäisyys on suutuntuman keskiössä ja jälkimaussa esiin tulee aavistuksen pippurisia pakokaasuja. Itseasiassa jälkimaku on ehdottomasti tässä oluessa parasta. Suuhun jää  jopa viskisen savuisia tuntemuksia. Ostin kerralla näitä six-packin verran ja täytyy sanoa, että tässä arvioitavana oleva pullo nro. kolme maistuu huomattavasti paremmalta kuin pullot yksi ja kaksi.
80

21.11.14
Nyt kaupoissa hinta alennettu 3,99!

Amager/Three Floyds Arctic SunStone 6,0% TANSKA

Navigointimeininkiä viikinkien hengessä. Arctic SunStone väreilee lasissa auringonkellertävänä vahvalla oranssilla kuorrutettuna. Vaahdon laskeutuminen on lähes yhtä lumoavaa kuin hiilloksen hiipuminen leirinuotiolla. Pitsi sanoo word.
Persikkaisen trooppinen tuoksu painautuu ohimoille mäntyisen humaloidulla piikillä. Suutuntuma on hedelmäisen hilpeä humalaheittopussi, joka jättää loppua kohden ikeniin greippisen kirpeyden, jonka muistaa seuraavanakin perjantaina. Kokonaisuudessa pääosassa on Tomahawkin, Citran, Centennialin ja Simcoen lisäksi maltainen ananaksisuus.
Puolen litran pullo loppuu eittämättä kesken, mutta nyt tiedän missä aurinko oikeasti on.
95

Founders Dirty Bastard Scotch Ale 8,5% USA

Let´s get Dirty!
Founders osaa antaa suuren luokan ennakko-odotuksia, eikä kahdeksan ja puoli prosenttinen Scotch Ale asetelmaa ainakaan pahenna. Syvän rubiinisen oluen vaahto on minimalistinen. Makean punaherukkaisessa tuoksussa on salattua sellua ja maltaista marmeladia. Sieraimiin jää jotain punaviinin ja sherryn välisiä rajapintoja. Suutuntuma saa aikaan jo portviinimaisia vibraatioita. Alkoholi tuntuu ja lämmittää, mutta ei maistu. Maku on yrttisen voimakas ja päättyy appelsiinisuklaiseen sokerisuuteen. En pidä imelistä loppukohtauksista, joten olisin toivonut enemmän hiomattomuutta.
85

Hepworth Sussex Conqueror Stout 4,5% ENGLANTI

Colan ruskea brittistout vaahtoaa kauniisti ja muistuttaa lasissa hyvin paljon Irlannin mustaa kultaa Guinnesia. Karamellisen paahtunut mallas tuoksuu Mocca Masterilta ja suutuntuma on ohuen kahvinen. Maku on ehdottomasti tämän oluen heikoin lenkki. Etiketistä assosioituneet Talisman lautapeli ja ensimmäinen Highlander eivät kohtaa stouttia millään muotoa. Kokonaisuus jää valjun vetiseksi ja kepeän helpoksi. Jälkimaku taittuu jo turhankin makeaan hedelmäisyyteen.
47

Olutexpo 2014

OlutExpo 2014 katselmus koostuu omalta kohdaltani lauantain antimista kello kahden ja seitsemäntoista väliltä.
Puitteet olivat kaikin puolin toimivat. Kaapelitehdas sopi tilaisuuteen kaikessa rujoudessaan erinomaisesti ja käytännön asiat toimivat kuin kierrekorkki olutpullossa. Lasivaihtopiste lämmitti erityisesti mieltä, eikä ainaista tuoppien lilluttelua tarvinnut suorittaa itse. Panimot olivat lyöneet parastaan tiskien näyttävyyden puolesta ja niimpä paikan päällä sai ostaa olutta vaikka kleinbussin takakontista, jos niikseen tahtoi.

Jostain minä kuitenkin mieleni pahoitin. Tapahtuman nimi Olutexpo vei harhaan. Tilaisuudessa nimittäin oli tarjolla myös viskiä. Paljon viskiä. Hyvää viskiä. Tämä johti siihen, että en osannut valmistautua tällaisiin houkutuksiin henkisesti ja olin heikko. Join viskiä. Jos tilaisuuden nimessä olisi suoraan kerrottu messujen olevan myös jotain muuta kuin pelkästään olut-aiheiset, olisin osannut varautua houkutuksiin. Missä on kuluttajansuoja? Valvira? Avi? Ei missään. Mikael Jungner oli paikalla, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Viskiä oli juotu. Linnanjuhlissa ryypätään yhä. Jopa Joulupukki oli humalassa, mutta sivistyneessä sellaisessa. 

Kaikesta huolimatta tarjolla oli viskien lisäksi tapahtuman nimenmukaisesti myös olutta. Ensimmäisenä vastaan asteli Sierra Nevadan Hoptimum, jonka erinomaisuudella ja sadan IBUn voimalla sai poltettua makunystyränsä puhki, jotta mikään ei enää tuntunut miltään. Ainakin tämän perään siemaistu Suomenlinnan DiipaDaapa oli juuri sitä mitä nimi antoi ymmärtää. Spitheadkaan ei sytyttänyt. Oravannahkojen tapaan korkkien vaihtaminen alkoholiin toi mieleen Monopolin pelaamisen. Lautapelit on kivoja. Siirryttiin mikropanimoskeneen. Makusteltiin kurpitsaa, jossa oli paljon samaa kuin Pyynikiltä maistamassani testiversiossa. Inkivääri tässä ehkä enemmän taustalla. Skiffer Ale sulatti sydämet raikkaudellaan, enkä Makumiesten suositusten jälkeen voisi kuvitella seuraavalle Helsingin kierrokselle muuta ruokaa kuin Skifferin merihenkisen pizzan. Sorineitsyys lähti samassa hötäkässä. Olin ladannut kyseiselle panimolle selkeästi liian kovat odotukset ja pienoinen pettymys painoi päätä kellertävien nesteiden kanssa, mutta Black IPA palautti uskon lasinalusiin. Toivoin suurempaa riskinottoa, mutta toisaalta panimon debyyttioluiden on kuitenkin varmempi suuntautua suurelle yleisölle.

Tarjolla oli myös ainutlaatuisesti suodattamatonta Pilsner Urquellia suoraan tynnyristä, joka luonnollisesti missattiin täysin. Kahteen kertaan. Hiisin Leimaus kuulosti mielenkiintoiselta ja varsinkaan kun kyseisen panimon kohdalla ei pettymyksiä vastaan ole tullut niin odotukset olivat  jälleen kerran korkealla. Habanero jäi kuitenkin vaisuksi ja mango valtasi mielen. Pettymys.
Mieleenpainuvimman tiskin tarjosi italianmiehet rennon Välimerellisellä otteellaan niin rupatteluun kuin myös panemiseen. Jälleen raikkaus nousi valtiksi ja Amiata Marsilia Gose puhdisti makunystyröitä tummanpuhuvien ja voimakkaiden lietteiden jälkeen. Jokunen viskikin tuli tosiaan huuhtaistua, mutta koska tämä on yksityinen anonyymiblogi en usko, että lainpuitteissa on sallittua kertoa niistä sen enempää.

Illan päättyessä taskussa oli vielä puolitoista korkkia. Niillä vielä Koffin Porter läksiäisiksi ja kotia kohti. Kiitos.

Gambrinus Svetlý Original 10° 4,5% TZEKKI

Tallinnan lautalta löytyi myös laimeampaa tzekkipilsneriä, jotka poimin auliisti ostoskoriin peruslaiva IV-bulkkien joukosta. Panimo on sentään samainen laitos, jonka tuotannosta löytyy tzekkioluiden lähetyssaarnaaja Pilsner Urquell. Pienoiset odotukset siis ladattuna, vaikka toki halpatuotteesta onkin kyse. Väri on haalean kellertävä ja vaahto vaatimaton, mutta silkkinen. Tuoksu vaikenee maltaaseen keitetyssä hernekeitossa ottaen askeleen kohti niittyjä. Maussa on taattua tzekkiläisyyttä aavistuksen vedellä lantrattuna tosin. Saippuainen jälkimaku astuu selkeästi rajan yli, mutta ilmansuunta jää epäselväksi. Ihan juotava laivabulkki hintaansa nähden.
48

Grimbergen Blanche 6,0% BELGIA

Blanche päivällä

Greippisen utuinen, mutta haalealla läpikuultavalla tavalla. Keskirunsaan vaahdon jättämä pitsi on esirippuisen valuvaa.
Mausteinen tuoksu sisältää banaanista makeutta ja sitruksista viljaisuutta. Suutuntuma on hyvin raikkaan greippinen, mutta samalla hiivaisen himmeä.
Korianterisen keväinen ja yrttisen vehnäinen maku päättyy sokerisen makeaan tahmaisuuteen kitalaessa.
84

Blanche illalla

BrewDog IPA is Dead - Kohatu vs Comet ja EXP366 vs Amarillo (single hop)

Ulkoisesti luonnollisesti hyvin samanlaiset oluet ovat osa BrewDogin IPA is Dead sarjaa, jossa samalla reseptillä on valmistettu useampia oluita ainoastaan humalaa vaihtamalla. Tällaiset Single Hop sarjat ovat mielenkiintoisia, koska näistä saa hyvän kuvan kyseisestä humalasta yksinään. Omasta mielestäni alkoholia olisi voinut olla prosentin verran vähemmän, mutta luotetaan skottipunkkareiden ammattitaitoon ja siihen, että tämä on paras mahdollinen alusta humalien vertailuun. Siitähän tässä on kyse, vertailusta. Harvoin jos koskaan oluissa käytetäänkään pelkästään yhtä humalaa, koska näitä yhdistelemällä saadaan aikaan paras lopputulos.
Näistä neljästä humalasta tunnetuin ja käytetyin on ehdottomasti Amarillo, joka itsessään on jo legendaarinen. Muut ainakin itselleni tuntemattomampia. Kohatu taisi olla Uudesta-Seelannista.

Ulkoisia eroja jos pitää väkisin etsiä, niin Comet ja EXP366 ovat ehkä todella pienesti haaleampia kuin Amarillo ja Kohatu. Kohatussa tuoksahtaa selkeästi alkoholi, jota esimerkiksi raikkaan trooppisessa Cometissa ei aisti millään muotoa. Vaahdot ja pitsit ovat vaatimattomat. Hapokkuus on niin ikään miniatyyristä. Maltaisuus Kohahtaa, havuisuus Colahtaa, mansikkaisuus on Exponentiaalista ja heinäpeltojen sekä appelsiinipuiden viitoittama tie vie Amarilloon. Jollain tapaa suutuntumat assosioivat vahvasti Kohatun kohdalla Mikkelleriin ja Cometin kanssa To Øl:iin. Comeetta esiintyy pihkaisella greippisyydellä boostattuna. Kohatussa greippi taittuu enempi smoothisti sitruunan suuntaan ja tunnelma on tropikaalisempi.
EXP366 tuoksuu hedelmäisen mansikkaiselta, kun taas Amarillo on perinteisesti purevan sitruksinen sekä sieraimissa että suussa. Heti Ilkka Lipsasen jälkeen mieleen piirtyy tuohivirsut. Amarillon suutuntuma on pehmeä, mutta loppukaiku sopivasti hyökkäävä. Perus IPAleichoneita, joissa humalat pääosassa.

Hop podium:

C 86
A 85
K 84

E 83

Moosehead Lager 5,0% KANADA

Allekirjoittaneen ensimmäinen kanukki pöydässä. Valitettavasti valikoimasta ei herunnut kuin semibulkkilageria, mutta jotain särmää tässä kuitenkin on, varsinkin näin hirvenmetsästyksen aikaan. Sen verran mitä olen australialaisia tavannut, voisin vakuuttaa, että markkinarakoa löytyisi kengurumaasta. Myyhän meilläkin Foster´s pelkällä pussieläimen ruholla.
Tuoksun styroksinen viljaisuus muuttuu suussa makean maltaiseksi ja loppuu alumiiniseen kylmyyteen.    Perusbulkkikamaa siis Kanadan vanhimmalta itsenäiseltä panimolta. Mielen sopukoissa vilisee kuva MacGyveristä isoisänsä kanssa kalassa. Ilman räjähdyksiä.
51

Kaiku

Kaiku on auringonlasku Havajilla. Akvarellin maalarina Tuopin Ääressä istuu Johnny Rio. Jo pelkkä väri hehkuu lämpöä kuin vanha kunnon Slev´in liesi perseen alla nupit kuutoseen asti kierrettynä. Tuoksussa on humalaista höyryä ja tropikaalista tärinää. Tarina lähti Haminasta Ugi:in ja tällä kertaa hedelmät kypsyivät Suokin trooppisten palmujen alla.

Rapsakkuus ja raikkaus lyövät silmille raipan lailla, jota Jenni Vartiaista lainaten voisin sanoa, että narkkaan.

Vehnäinen pihkaisuus tuo eksoottisen hedelmäiseen kokonaisuuteen sopivasti kotosuomalaista havumetsäisyyttä ja alkukantaisuutta. Kuuleeko Kieku, täällä Kaiku? Roger.

Stadin Panimon South Pacific Pale ale 4,5% ja Stallhagen Pale Ale 6,0%

Varsinaisesta rinnakkaisvertailusta ei nyt voida puhua. Pale alet pöydällä ovat prosenteiltaan eri veroluokassa, mutta näin suomalaisen oluen päivänä mieli tekevi enemmän, joten otetaan kaksin kappalein. Katsotaan kumpi sytyttää enempi; palmupuut Pattajalla vai auringonlasku Ahvenanmerellä.

Stallhagen sihahtaa sutjakammin, mutta StaPa kuohuu kuitenkin korkeammalle ja tattimaisemmin. Pitsit ovat hyvin samankaltaiset lukuunottamatta pääkaupungin tuomaa jämäkkyyttä, kuolaisempaa otetta ja aavistuksen paksumpaa selkärankaa. StaPan trooppisen hedelmäinen tuoksu polttaa sieraimia Havaijin auringon polttaman hiekan lailla ja humalan purevuus kilpailee Jawsin kanssa ostoskärryjen syönnin maailmanennätyksestä. Ahvenmaan ale tuoksuu ylikypsältä papaijalta ja makean maltaiselta hunajalta.
Oluiden maut laulavat yhteen kuin Sonny ja Cher Sunnyssä. Humalointi napsaa / rapsaa suussa Southissa ja päärynäinen mallas voitelee purukaluston Stallhgan toimesta.
Pale alet täysin erilaisiin tarpeisiin. StaPaa kirpsakan humalan nälkään ja Stallhagenia maltaisen makeaan mahlaisen diasetyylisyyden kaipuuseen. Omaan makuuni StaPa antoi ehkä liikaa ja Stallga liian vähän.
StaPa 83
Stallhagen 82

Bryggeri Helsinki Pils 4,5% HELSINKI

Kullankeltainen pilsneri puhtaan valkoisella vaahdolla, jonka pitsi on parhaiden nyplääjien käsialaa. Panimolle omainen tyylipuhtaus on aistittavissa heinäisen humaloinnin leijaillessa kohti sieraimia. Se on pilsneriä se. Suuhun muodostuu maalaismaisema ilman eläimiä. Korkeintaan hevonen ja kissa. Nämäkin ovat sisäsiistejä tapauksia.
Jälkimaku on mukavan, jopa hieman yllättävän toimiva. Sitrushedelmäinen katkeruus ja maltainen yrttisyys nousevat pintaan kera rapean ruohoisuuden.
83

Bryggeri Helsinki E.S.P.A. 4,5% HELSINKI

Kauniin kuparinen ja hennon beigesti vaahtoava english ale. Pitsi putoaa nätisti jättäen tyrskyistä piirrosta lasin reunamille. Tuoksu on pähkinäisen brittinen ja karamellisen karambolainen. Makean maltainen maku voitelee ja aikaan saa sellaisen maiseman, jossa oikealle päin katsottaessa mäntymetsä on rusikoitu harvesterilla kasaan ja vasemmalla puolella stigalla niitetään ruohoa. Pumpernikkelinen jälkimaku ruispohjalla.
78

Bryggeri Helsinki Stout 4,5% HELSINKI

Bryggerin pikistoutti allekirjoittaa elokuvahistorian mieleenpainuvimman suomennoksen "Mustat donkkaan tykimmin". Tuoksu on maitokauppaiseksi erittäin täyteläisen lakuinen ja paahteisen kahvinen, johon on pudotettu pipetillinen anista. Alhaiset prosentit tuntuvat luonnollisesti maussa, mutta muutoin täyteläisyys täyttää kielen oikealta vasemmalle. Yrttisen palanut kokonaisuus jättää jälkeensä kasan tuhkaa, jonka päälle on sitten kuitenkin heitetty sangollinen vettä metsäpalovaaran vuoksi. Harmi. Kesähelteet. Meni jo.
77

Rousal Pils 4,6% ROSALA

Rousal Brygghus löytyy Suomen panimoista ehkä kaikkein eksoottisimmasta paikasta. Rosalan saari sijaitsee Hiittisten saaristossa useamman sillan ja lauttayhteyden päässä mantereesta. Hankoon matkaa kertyy veneellä n. 30 kilometriä ja autolla reilut sata kilometriä enemmän.
Merellinen aromikkuus odottaa siis oletettavasti aistijaansa?
Persikkaisen kellertävä utuinen olut vaahtoaa kuin mentos-cola.
Tuoksussa päällimmäisenä on ruohoinen humalointi. Samankaltainen puraisu kipristää kielen päällä reilulla hapokkuudella kyllästettynä. Maltaisen mangoinen maku jää valitettavasti taka-alalle.
Kokonaisuutena tämä Rousalin ensimmäisenä keväällä 2013 ulos tullut tuote on hiivaisen hapokas ja purevan pirteä saaristopilsner. Jos joskus matkaan Bengtskärin majakalle, haluan evääksi tätä. Pilsenerin jälkeen panimolta on ilmestynyt ainakin Bock, APA ja Amber ale.
77

Maku Amber ja Golden Ale 4,5% TUUSULA

Heti ensimmäisenä pyydän kiinnittämään huomiota pulloissa koreileviin panimon logoihin vrt oluen väri. Kauneimpia asioita vähään aikaan. Tosin Maku IPA:ssa logo on violetti, joten se siitä värisuorasta, mutta nyt nautitaan tästä duosta. Burger King kaupungista ponnahtavan Maku Brewingin etikettigrafiikka on kuin suoraan Marimekon tehtaalta. Plagiaattisyytöksiä ei kuitenkaan ole syytä osoitella mihinkään suuntaan. Maku on Maku. Se huomattiin jo kesällä SOPP:issa.
Erityisen vaahtorikasta tuotanto ei tunnu olevan, mutta pitsinauhainen reunus varjostaa lasin reunoja pysyvän vahvasti. Amberin reunoille piirtyy pienoisen pallomaista brysseliä.
Golden Alen tuoksu on patonkisen hiivainen ja hedelmäpeltoisen humaloitu. Maussa on sitruunaista happamuutta ja kukkaista raikkautta. Hiivainen suutuntuma tekee oluesta läheisen lähimmäisen.
Amber Ale sen sijaan tuoksuu brittisen toffeiselle ja jenkkiläisen humalaiselle. Maltaisen makea fiilis siivittää havumetsäisen halkomaista tunnelmaa kohti käpyjen kopsahtelua kangaskynsisammaleen peittämälle kalliolle. Kuuntele huuhkajaa. Halaa mäntyä. Tunne taisto. Hiljaisuus.

Tämän makustelutuokion paremmaksi nousi niukasti Olut Kultainen, mutta molemmat kyseessä olevat maut ovat enemmän kuin maistamisen arvoisia. Ehdottomasti tulee hankittua toistekin ja jäihän näitä pari kellarin puolelle vielä tästäkin satsista.
Amber 80
Golden 84

Founders Centennial IPA Lasipullo vs Alumiinitölkki

Centennial IPA tuli Alkon valikoimaan viime keväänä ja nyt syksyllä samaa tavaraa ilmestyi monopolin hyllyille myös tölkkiversiona. Siis sama olut eri paketissa. Vai mitenkä? Alkon nettisivut antoivat jälleen kerran hifistelijöille ihmetyksen ja keskustelun aihetta. Itseäni lähinnä huvitti.

Alunperin kyseinen olut oli tyypattu Alkon puolesta kuparinruskeaksi ja keskitäyteläiseksi, mutta alumiinipakkaus toi mukanaan meripihkaisuuden ja nosti täyteläisyyden huippuunsa. Muut "erot" voi lukaista alla olevasta Metsäjoen kuvakaappauksesta (Kiitos Harri). Tämä poiminta aiheutti pienoisen alkuräjähdyksen. Alkon arvostelu sai jälleen uutta pontta.

Huhu kiiri myös Alkon henkilökunnan korviin ja inhimillinen erhe korjattiin. Lopulta alumiinikuoreenkin pakattu IPA vastasi samoja speksejä kuin vastaava tuote lasipullossa. Ruokasuosituksetkin yhtenivät.
Summa summarum; voiko näillä tuotteilla kuitenkin olla eroja? Pakkaus voi toki vaikuttaa oluen makuun. Alumiinitölkki antaa paremman UV-suojan kuin lasipullo, mutta tarttuuko siitä mukaan metallista makua? Näin ainakin käy jos juo suoraan tölkistä. Maistetaan.

Pullotavara tuntuu suussa öljyisemmältä ja tuoksuu tunkkaisemmalta. Tölkistä maku on raikkaampi ja tuoreempi. Maku asiat muutoin identtiset. Mutta johtuuko tämä paketointitavasta? En lähtisi sanomaan, mutta en voi myöskään tietää. Tällä kertaa kyseisiä oluita ei löytynyt samalla BBF:lla varustettuina. Pullossa 2/15 ja tölkissä 4/15. Kaksi kuukautta on IPAlle jo pitkä aika, joten eniten kaatuisin kuitenkin veikkaamaan raikkauden syyksi tuoreutta. Rehellisesti IPA on aina tuoretuote. Kannattaa siis syynäillä oluiden parasta ennen leimoja ja ottaa tylysti se tuote sieltä hyllynperiltä. Aamen.

Brewfist Chemel Light 4,0% ITALIA

Italiaan on noussut pienpanimoita kuin sieniä sateella. Jaakko Matikainen laskeskeli Twitterissä, että panimoiden määrä olisi viime vuoden aikana kasvanut jopa 177:llä uudella saapaspanimolla. Yhteensä maassa on yli 700 käsityöläispanimoa! Suomen vastaava luku on n. 40.

Brewfistiä on kehuttu monelta suunnalta ja muutama erilainen panimon tuotos on omaankin kellariini eksynyt. Aloitetaan miedoimmasta. Sana "light" on tuskin koskaan luvannut oluen etiketissä hyvää, mutta lähdetään maistoon ilman ennakkoasetelmia.

Kuohu on mittaamattoman voimakas ja tuoppiin pystyy kaatamaan kerrallaan vain vajaan desin olutta. Tumman kuparisen oluen pitsi on parhaimmillaan kahdeksan millin paksuista ja paikoillaan pysyvää. Tuoksussa on karamellista kamelin karvaa ja maltaista hiivaisuutta sitruunaisella kirpeydellä höystettynä. Samat aromit jatkuvat maussa persikkaisen pehmeänä ja muovisen makeana. Oluen lämmetessä ja makkarapannun kaverina huonoimmat ominaisuudet väistyvät parempien tieltä. Hiivaisuus painaa kuitenkin joka tilanteessa liikaa päälle.

52

Mistä näitä SLOTSeja oikein tulee?

Eräiden muuttotalkoiden yhteydessä tutustuin kyseiseen tanskalaiseen bulkkiolueen. Uuden talon isäntä oli hankkinut kymmenkunta lavaa kultaista Slotsia naapurin diilaamana.
Pohjois-Karjalasta taasen sain tuliaisina mustan Slotsin. Ystäväni äiti oli ostanut x-määrän kyseistä olutta omien sanojensa mukaan "joltain kulakilta".
Mistä näitä Slotseja oikein tulee?
Vastaus on: Oluen nettikaupan pimeältä puolelta.
Upeeta ja mahtavaa on, että oluen harrastajana voin tilata verkon kautta haluamiani oluita ympäri Eurooppaa suoraan kotiovelle. Mutta ketä palvelee Kurakauppa, josta saa trukkilavallisen bulkkia tonnilla? Varmaan ihan pelkästään omiin tarpeisiin tilaillaan näitä satseja ja tietysti ihan pelkästään maun vuoksi.

Miedompi (4,6%) Classic maistuu makeahkolta perusbulkilta. Ehkä hieman Karjalaakin pahempaa litkua. Vahvempi Guld (5,9%) ei eroa pikkuveljestään oikeastaan missään muussa kuin, että alkoholisemmassa maussa on lisäksi aavistus maissisuutta. Kiukaalle heitettynä Guldi antaa selkeästi paremmat ja vahvemmat aromit!
Maltaisen metallinen kokonaisuusko se on joka houkuttelee tilaamaan näitä kuormalavallisen pihaan. Mene ja tiedä. Tai älä mene, äläkä tilaa.
Classic 11
Guld 9

Sauvon Pellonpekko ja Mallas-Akka 4,5% SAUVO

Pysähdyimme pariksi tunniksi Särkänniemeen. Parkkipaikalla Focuksen tavaratila aukesi ja sieltä ojennettiin minulle kaksi pulloa Sauvon tuliaisia. Kiitos paikallaan.
Näitä kyseisen panimon tuotteita ei juurikaan Sauvon/Paimion ulkopuolella ole myynnissä, joten eräänlaisista harvinaisuuksista puhutaan. Panimomestari Malmbergin kattiloista irtoaa noin 5000 litraa olutta per vuosi.
Pellopekko on greippisen samea ja täysin lävitsepääsemätön. Tuoksussa tuntuu tallimaista tamman tavaraa, joka katoaa hetkellisesti suutuntumassa, mutta palaa jokaisen nielaisun jälkeen jälkiharmonisena lantaisuutena. Navettaisen tunnelman lomassa talikon piikkien takaa kurkistelee hiivainen taikinaisuus ja sitruunainen simaisuus. Juomakelpoisuus aika huono.
Mallas-Akka on aavistuksen tummempi sävyltään ja muistuttaa perinteistä simaa. Makean maltaisessa tuoksussa on hunajaisia piirteitä, mutta taustalla pilkistelee sama navettaisuus kuin aikamiespojassa, mutta huomattavasti marginaalisempana ominaisuutena. Hiivaisen hapan kokonaisuus ei vakuuta edes yrttisellä katkeruudellaan. Jälkimaussa hyppysellinen anista ja katajaa.
Tästä on hyvä suunnata ylöspäin. Akan oluet nousuun!
Pellopekko 37
Mallas-Akka 48

Kuninkaankartanon Daily Beer ja Tallimestari 4,7% MUSTIALA

Back to basics.
Vorssan Mustialasta tällä kertaa rinnakkain bitter ja saison -tyyppiset oluet. Kuninkaankartanon meiningissä on aina ollut ja tulee olemaan todellista käsityömeininkiä. Oman kaivon vedet ja ennen kaikkea osittain käytetyt suomalaiset humalat. Humala se kun kasvaa yhden jos toisenkin satavuotta vanhan kivijalan pientareilla, mutta oluen valmistukseen asti kotimaiset lajikkeet eivät tahdo riittävän. Tallimestarin katkerohumalat ovat peräisin Saksasta, mutta aromihumalat Niinikummusta Kitteeltä kahdella teellä.
Näistä kahdesta Tallimestari vaahtoaa huomattavasti runsaammin ja pehmeämmin. Daily Beerin vaahto on hapokkaampi ja pitsi nauhaisempi versus Mestarin paksun hattarainen pitsi. Persikan kuparinen Tallipoika tuoksuu omenaisen hiivaiselta ja greippisen samea D.B. sitruunaisen happamahkolta. Molempien oluiden suutuntumassa on aistittavissa kivikautinen maskuliinisuus. Perkele.
Bitterin kokonaisuus on ehkä hieman liikaakin sitruksisen hapan, mutta kaikessa hiivaisuudessaan kuitenkin alkukantaisen maistuva ale. Tallimestarissa on aavistuksen enemmän makeutta ja makua sekä hapokkuutta, joka pistelee poskipäitä kauaskantoisesti.
Daily Beer 75
Tallimestari 78

Anchor IPA 6,5% USA

Have you seen the elephant?
Termi elefanttikalja on suomalaisille tuttu lähinnä Viking Linen Tax Free osastolta, mutta Anchorin IPA on jotain ihan muuta. Kaksi sanaa; Gold Rush.
Meripihkaisen kirkas neste kiiltelee kauniisti ja kuohuu samettisen pehmeästi. Pitsi on runsaan luurankoista. Trooppisen toffeinen tuoksu vie ajatukset hedelmälliseen humalatarhaan, jossa hevosvankkurit laukkaavat holtittomasti ohjakset ilmassa heitellen. Maku on maltaisen karamellinen ja raakamarjaisen sitruksinen.
Jälkimaussa on norsuista nahkaisuutta ja kuivaa katkeruutta.
86

To Øl Primal Pils 6,0% TANSKA

Lämpimät päivät tekevät yhä kesän tunteen, mutta ilta tuo todellisuuden syksystä poskipäille. Saunan lauteilla pullon suusta sekä lasista sateen piiskaaman ikkunan takana kokeiltuna To Øl:in Primal Pilsin muistot ovat erittäin lämpimät. Edellisen juhannuksen olutparhaimmistoon kuuluneena, otin nyt yksilön jääkaapista toisintoon. Kyljellään levänneenä pullon sivussa on runsaasti sakkaa, joten kaadan aluksi lasiin 2/3 nesteestä.
Kultaa ja sameutta riittää. Hiiva sylkee kuitenkin partikkelisavua ylös ja ympäri. Vaahto on näyttävän paksu ja höttöisä. Samat sanat pitsistä. Tuoksussa on keväistä pirteyttä ja kesäistä auringonkukkaisuutta. Savuinen mallas ja trooppinen kukkaisuus miellyttävät humaloiden tanssiessa letkajenkkaa. Maku ei ole millään tavalla Salaman Juhannustanssien kanssa rinnakkaisella viivalla, mutta jostain syystä samankaltainen hurmos valtaa mielen. Kokonaisuutena riettaan rapsakka ja hedelmäisen himokas.
88

Protoja

"Jumalan Teatteri"
Kuvassa on suomalaisen pienpanimoyrittäjän toisella pienpanimolla väsäämä kokeiluluontoinen APA, jonka voltit pyörivät kuuden prosentin kieppeillä. Kaunista nestettä. Kaunista vaahtoa. Pitsikin viipyilee viehkosti. Alkupisteitä ulkonäöstä kaksikymmentäyksi. Tuoksu on voikukkaisen lantainen ja lämmetessään hevosen peräaukkoinen. Maun puolella tuntuu jo siltä, että ruuna on ulostanut suoraan suuhun. Heinäisen navettainen puskuri työntää kaiken muun alleen, eikä liiemmin kehuttavaa löydy. Täysin epäonnistunut tekele osoittautui täysin epäonnistuneeksi tekeleeksi. Lyhyesti; nestemäistä hevosen paskaa. Ei lisäpisteitä.
Kauniin keikyn kaataminen viemäriin vaatii vahvuutta.

"Ginger Gear with Pumpkin Boost - Halloween edition "
Toinen pienpanimoprototyyppi on niin ikään jäänyt tuotannon ulkopuolelle. Mäskiin on lisätty kurpitsaa, joka luo aika tymäkän halloweenfiiliksen ilmoille. Inkivääriäkin on seoksessa käytetty. Ei huono yhdistelmä. Tuoksussa molemmat kilpailevat neliöistään, mutta maun puolella inkivääri vie voiton. Vaikka hedelmänä en pidä kurpitsaa juuri karambolaa kummoisempana, niin tässä se toimii suhteellisen mukavasti. Ainut miinus on assosiaatio salaatin lisäkkeenä tarjoiltavasta pumpkinista, joka on yksi asia jota en voi vain ymmärtää. Hiivaisen hedelmäinen maku on aluksi raikkaan inkiväärinen, mutta muuttuu aika lailla tunkkaisen tiiviiksi. Jälkimaku ei niinkään hivele makunystyröitä. Paljonkohan tässä on prosentteja? Sanotaan, että ihan tuntuvasti. Edellytykset erinomaisuuteen ovat esillä, mutta lopputuloksessa vielä kadoksissa.

Toim. huom. Oluiden "nimet" kirjoittajan keksimiä.

Hitachino Dai Dai Ale IPA 6,2% JAPANI

Meripihkaisen samea IPA aiheuttaa Liehuvan Liekinvarren kaltaisen kuohunnan, jonka tyrskyisyyttä Nipponissa ei edes uskaltaisi arvioida. Kuohkea vaahto tasoittuu nopeammin kuin nestepatjan lainehdinta ja jättää jälkeensä tiiviin valuvaa samettista pitsiä. Tuoksu on alikäyneen simainen sitruunahedelmäisellä twistillä. Maku on makeahkon maltainen ja hedelmäisen hiivainen. Humalointi jää kovin marginaaliseksi, eikä varsinaista IPAisuutta ole aistittavissa. Toffeisen jälkimaun saattelemana kyseessä voisi ennemmin olla perinteinen britti ale. Jollain tasolla mieleen tulee Trooper. Kokonaisuutena erittäin mielyttävän pehmeä ja kermainen olut.
Dai dai my darling, eiku Rai rai, eiku hä!?
83

BrewDog Old World India Pale Ale 7,5% SKOTLANTI

Tämän oluen hiivakantaa ei ole tyypattu merenpohjasta nostetuista 1800-luvun olutpulloista, eikä tämä olut maksa 113,50 euroa. Ei hajuakaan mitä maksoi, mutta halvempi oli, moninkertaisesti. Jonkun nettitilauksen mukana tuli.
Kyseessä on BrewDogin oma versio originaalista Intian laivamatkoille suunnitellusta ns. India Pale Alesta, johon lisättiin alkoholia ja humalaa säilyvyyden saavuttamiseksi. Perinteitä kunnioittaen käytössä on iänikuiset brittimaltaat ja humalat (Bramling Cross).  
Samean persikkainen olut vaahtoaa etikettitaiteen antaman mielikuvan vastoin hyvin maltillisesti. Pinnalle kellumaan jäävä neljän millin samettisen beige kerros valaa perässään tiivistä ja karamellisoitua ikipitsiä. Tuoksu on merisuolaisen maltainen ja marjaisen makea. Suutuntuma on yllättävän voimakkaasti yrttinen ja fenolinen. Jälkimaussa lääkemäisyys alkaa muistuttaa ammoniumkloridia ja etenkin Apteekin Salmiakki pyörii mielen sopukoissa. Nesteen lämmetessä alkoholi nostaa päätään jopa hieman häiritsevästi. Heti alkuun ilmennyt pieni tunkkaisuus kasvaa entisestään. Suolaisuus ylittää makeuden. Akvarellimaalaukset ovat raikkaita, mutta liiallisen värin käytön sanelemana ahdistavia. Old World IPA on umpeen maalattu akvarelli. Heitän täyteläisyyteen humaltuvalle tuhkaisuudelle pelastusrenkaan. Pikkusuolaiset juustotkaan eivät nosta makuharmoniaa tasapainoon yhtään sen paremmin kuin kuljetusalus Parainen Estoniaa. Joskus ensimmäisenä paikalla olokaan ei auta. Alkoholisuuden kumppaniksi lyöttäytyy öljyinen tahmaisuus. Olut on lämmennyt lisää. Pullokoko on laatuun verrattaen ylimitoitettu. Pienempänä annoksena olisin varmasti ollut hövelimpi pisteiden suhteen.
78

S:t Eriks Pilsner, Pale Ale ja Oktoberfest RUOTSI

"Rakkautta ja humalaa" jo vuodesta 1859. S:t Eriksin kasvu macropanimosta micropanimoksi on ollut pitkä. 2010-luvulla panimon tuotanto on yht´äkkiä noussut miljoonaan litraan vuodessa, jota edelsi pitkällinen via dolorosa näkymättömänä kulkijana.
Pilsner ja Oktoberfest ovat 5,3%:sia ja Pale Ale Suomen kauppaolosuhteisiin sopiva neljäpilkkuviitonen. Pilsnerin ja Palen värityksessä ei juurikaan eroa ole, mutta ensimmäinen erottuu mikroskooppisesti tarkasteltuna pienellä haalean keltaisella ja samealla greippisyydellä verrattaen Palen lagerimaiseen kultaisuuteen. Märzen on punertavan pihkainen ja vaahdoltaan tiukasti niukempi kuin vaaleat kaimansa. Tuoksut järjestyksessä yhdellä sanalla kuvattuna; P hedelmäinen, PA humalainen, O toffeinen. Näin säästettiin taas rivitilaa ja mustetta. Pale Ale korostuu kahden liten bit tunkkaisen isobroidinsa keskellä huomattavan raikkaana yksilönä, johon piirtyy myös kolmikon näyttävin ja tiivein pitsi. Panimon linja näyttäisi olevan tyylipuhtaus ja selkeälinjaisuus. Pilsneri maistuu pilsneriltä, Pale Ale pale alelta ja Oktober oktoberiltä. Kuivan katkera kokonaisuus kiteytyy Pilsnerissä ja maltaisen mangoinen maku maistuu Pale Alessa. Oktoberin puinen pähkinäisyys puree edeltäjiin verrattuna täysin eri sarjassa, mutta jää loppujen lopuksi kuitenkin suht. koht. samalle tasolle.
Suosikkia mahdotonta valita, joten mennään yhden arvion taktiikalla.
Kaikille pyhille kristillisesti 80