Kotimaisten Olutblogistien Yhteispostaus vol1: Sinebrychoff Porter 7,2% KERAVA

Korillinen Koffin Portteria. Siitä se ajatus sitten lähti. Hintalappu tällä tuotteella on 58,80+koripantti, jota minulta ei kuitin mukaan laskutettu. Inhimillinen erehdys kassalta. Rehellisenä miehenä olisin huomauttanut asiasta, mutta en sitä maksutilanteessa todennut. Toisaalta edellisellä vierailukerralla lahjoitin samaisen myymälän henkilökunnan virkistyskassaan lattialta löytämäni kymmenen euron setelin, joten ollahan vielä plussan puolella. Tuotteen hinta on kivunnut historian saatossa kiitettävän ikävästi ylös. Esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten korin sai pari kymppiä edullisemmin.
Nyt kuitenkin olutta on. Aina ja edelleen.

Kyseinen lesti itsessään ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Se on miehittänyt yhtäjaksoisesti Helsinkiä vain viisi vuotta lonkeron ja Coca-Colan vanavedessä, eikä jäänyt itse Michael Jacksoniltakaan huomioimatta. Koffin Portteri on kotimaisten massapanimoiden kruununjalokivi ja musta kulta. Käydään siis huuhtomaan.
Korin oluiden bbf on 15.9.2016. Arviointia varten nautiskelin noista pirttereistä reilu puolet aikavälillä 20.-30.12.2015. Jokaisen avaamani pullon kohdalla keskityin eri asioihin. Ensimmäisen kohdalla focus kohdistui ulkoisiin ominaisuuksiin.

Ulkoisesti porter on samettinen ja sysimusta kuin baribalin turkki. Oluen outlookissa on etiketin kaltaista keisarillista arvokkuutta ja historiallista harmoniaa. Sifonkisen mustan nestepinnan ylle kohoaa tyylisuunnan huomioon ottaen runsas vaahto caffè e latte. Vaahdon koostumus on samettisen pehmeä ja valkuaisvaahtoisen kiinteä. Kuohu laskee vähitellen ja tasaantuu seitinohutta aavistuksen paksummaksi pintaharsoksi, joka peittää koko oluen. Viime metreillä pitsin seitti jää nuolemaan lasia nauhamaisesti.  Ulkoisessa kokonaiskuvassa on jotain porilaista, jota en osaa selittää. Siksi karhut.

Sikarisen savuinen tuoksu on osaksi makean maltainen ja miltei mämminen. Joku voisi sanoa palaneeksikin, mutta silloin kehoittaisin kävelemään Aleksis Kiven kadun ja Sturenkadun kulmaan jossa miettimään vastausta uudelleen. Edelliseen verrattuna pelkkä kahvinen paahteisuuskin jää selkeästi viivan alle, mutta supisuomalaisista spekseistä kofferi tarjoaa joka tapauksessa täyden laidallisen. Jo mainitun mämmin lisäksi pelkkä tuoksu tuo aistinvaraiseksi niin Fazerin tummaa kuin myös mustaakin, eli salmiakkia. Kermaisuus suorastaan hiipii kohti nenäkarvoitusta limppuisen humalan saattelemana. Koffin Porterin tuoksussa elää vaatimattomasti suomalaisen miehen saunan puhdas sielu.

Suutuntumassa kahvi palaa oikeasti ensimmäisen kerran karrelle. Mokkaisesti palanut liemi paahtaa poskipäitä aiheuttaen miellyttävän kuumoituksen kitalakeen. Suun sisäpintoihin jää öljyisen liukkauden ja tahmeuden ansiosta jopa diasetyylisen kaltainen kermatoffee fur coat. Salmiakkisuus on heti kärjestä hyvin vahvasti läsnä ja täyteläisen tumma kokonaisuus valtaa kaikki aistikentät. Alkoholi jää täysin piiloon. Kuten aikaisemmin todettu, niin hinta on vuosien varrella noussut, mutta silti kyseessä on eittämättä hinta-laatusuhteeltaan Suomen paras olut. Ei siis pelkästään rotevien hartioidensa, mutta myös hintansa vuoksi Koffin Porter on yksi useimmiten ruuanlaitossa käyttämistäni oluista. Ruuan kumppanina tulee ehkä enempi kokeiltua uusia tuttavuuksia, mutta siihenkin käsillä oleva KP on erinomainen. Tänä vuonna joulupöydän oluenkin virkaa toimittaneena koffilainen suoriutuu mainiosti niin kinkusta kuin maksalaatikostakin.

Pirtterin ihanteellinen tarjoilulämpötila on kahdenkymmenen asteen tietämillä. Jääkaappikylmänä mausta ei juurikaan saa mitään irti ja monelle vahvojen tummien oluiden ensikokemukset saattavat nivoutua juuri liian kylmän nesteen ympärille. Yksi suurimmista ongelmista on ravintoloiden tapa säilyttää kaikkia oluita samassa kylmäkaapissa. Itselleni on jopa joskus tuotu pöytään portteri ja samalla pahoiteltu, että se ei nyt ole "tarpeeksi kylmää".

Itse henkilökohtaisesti pidän kuitenkin yhtä portteria aina jääkaapissa. Tämä liittyy kieroutuneeseen mieltymykseeni silloin tällöin tempaista lauteille kaveriksi tumma olut. Asian suhteen kaapista tuloni aiheuttikin tasan vuosi sitten keskustelua harrastajien parissa ja Rolle Laukkarinen lähti ajatuksen siivittämänä itsekin testaamaan "ennenkuulumatonta saunaolutta". Parhaiten tarkoitukseen sopii mieto kauppavahvuinen stout, mutta on sitä tullut koffilaisenkin kanssa knaapullisia heitettyä. Ylikylmä porter taipuu lauteilla mukavaksi raikastajaksi ja pullon loppua kohden olut kestää lämpötilan kohoamisen enemmän kuin erinomaisesti. Kiukaalle en suosittele tummaa olutta heitettävän, koska se saattaa palaa kiukaaseen kiinni jättäen pitkäaikaiset ja ei niin kauniit jarrutusjäljet kiuaskiviin (nimimerkillä "kokemusta on").

Legendan mukaan Koffin Porterissa käytetty hiiva salakuljetettiin aikoinaan Lontoosta Park Royal-panimosta Helsinkiin ja tämän pohjalta syntyi tämä suomalaisen pimeän oluen kulmakivi. Hiivakanta on siis identtinen yhden maailman tunnetuimman stoutin, Guinnessin kanssa. Kieltämättä varsinkin jälkimaun kuivakka kahvisuus muistuttaa isoa Geetä, mutta keravalainen hakkaa tässä tapauksessa irkkuesi-isänsä joka osa-alueella kuin Suomen pikkuleijonat Slovakian. Edellisen lisäksi jälkiliukkailla on aistittavissa vienoa marjaisuutta ja pehmeää lakritsia hennolla salmiakkitwistillä. Lopuksi salonkisen snadi siirappisuus sulattaa saletisti sisukkaimmankin suomalaisen Sepon sydämen.
Kuten Tauno Palo opetti: "Sanokaa vaan reilusti Koff!"
95

Tsekkaa myös muiden blogien Pirtteripostaukset:

Jaskan Kaljat, Tuopillinen, Tyttö ja Tuoppi, KaunisHumala, Huurteinen, Mushimalt, Reittausblogi, Musamiehen Oluet, Punavuori Gourmet, Maistuva Mallas, Viinihullun Päiväkirja, Loppasuut, Maltainen, Pullollinen, Tuopin ääressä, Olutverkko, Ölmönger ja Arde Arvioi 

LUVASSA HUOMENNA: Kotimaisten Olutblogistien Yhteispostaus vol1: Sinebrychoff Porter 7,2% KERAVA

Tuopillinen-blogia runoilevan Jouni Koskisen viinibloggareilta lainaaman idean pohjalta syntyi ajatus ensimmäisestä kotimaisten olutbloggareiden yhteispostauksesta. Kansa sai äänestää mikä olut otettaisiin samanaikaiseen analysointiin.

Tässä lainaus Tuopillisen Facebookista:

"Äänestys! Uudenvuodenaattona olutblogit tekevät yhteispostauksen samaan aikaan samasta oluesta. Mutta mistä oluesta? Se annetaan lukijoiden päätettäväksi alla olevasta listasta.

Äänestä kommentoimalla tähän, yksi olut / äänestäjä. Äänestysaikaa ma 14.12. klo 12 asti. Äänestyksestä voi voittaa hyvää mieltä, onnellisuuden tunnetta ja sisäistä lämpöä. HUOM: Voit äänestää myös tykkäämällä jo äänestetyn oluen kommenttia. Eli jos joku on äänestänyt Budweiseria, niin eikun tykkäilemään siitä. (Bud ei listalla, toim.huom.)

Idea pöllitty viiniblogisteilta.

Mukana menossa: JaskanKaljat, Huurteinen, Musamiehen Oluet,Reittausblogi, Keikyklubi, pullollinen.fi, Tyttö ja Tuoppi, Kaunis humala,Mushimalt, Tuopin Ääressä.Blogspot ja Arde. + Viinihullun Päiväkirja + Maistuva Mallas + Punavuori Gourmet (ehkä) + Loppasuut

The Lista
----
Koff Porter
Maku IPA
VASP Wehnäbock
Malmgård ESB
Malmgård Belge
Huvila Arctic Circle
Bryggeri Roggenfest
Vakka-Suomen Savukataja
Mufloni Talviporter
Olvi Tuplapukki
Kukko Tuima
Teerenpeli Onnenpoika
Nokia Vaalea Keisari
Mallaskoski Kuohu pils
Ayinger Winterbock"

Äänestyksessä Koffin Porter sai 23 ääntä.
Hopealle ja pronssille sijoittautuivat Maku IPA (20 ääntä) ja Mufloni Talviporter (14 ääntä).

Huomenna siis puoliltapäivin kannattaa olla linjoilla!  Alkuperäiseen blogilistaan on tullut mukaan lisäyksiä, joten katsotaan huomenna mikä on todellisuus. Pääset kätevästi Yhteispostaus-bloggauksiin käsiksi esimerkiksi TOP 100 Olutblogit- sivuston kautta. Linkkejä on luvassa myös postauksien yhteyteen.
Viimeistelen tässä vielä oman novellini ja ajastan sen huomiselle. Toivottavasti kello pitää kutinsa. Säädin sen vasta jokin tiima sitten Suomen aikaan...Keikyisää uutta vuotta & stay tuned!

Lisää kuvateksti

BrewDog Vagabond Pale Ale 4,5% SKOTLANTI

BrewDogin Vagabond antaa kovat odotukset ainakin gluteenittomien oluiden suuntaan tai siis ainoastaan juuri vilja-allergikkojen kentälle. Foorumeilla kun on jo ehditty hypettämään kyseessä olevan paras glufreeolut evö. Tuoksu antaa makean havuisia ja hedelmäisen liimaisia säväreitä. Suutuntuma on ananaksisen katkera ja jouluisen rusinainen. Hämmentävää sinänsä? Panimolle ominaista humalaa löytyy ja maku taittuu ketterästi sitrushedelien suuntaan, mutta ruokalusikan kautta sokeroituna. Kokonaisuus on karamellisen kinuskinen ja vetisesti vaisu. Mutta kyllä, muihin gluteenittomiin oluisiin verrattuna tämä menee heittämällä kärkikastiin. Tuotteen valmistuksessa on kuitenkin käytetty ohraa, joten luontaisesti gluteenittomasta oluesta ei ole kyse.
72

Alahovin Pale Ale sekä Vanhan Tornin Tumma ja Vaalea Olut KORTEJOKI

Brunette ja blondi eivät helttaansa röyhyttele, mutta Pale Ale tekee sitä senkin edestä hulmuten nestepintaan nähden monikertaisena. Kahdesta oluesta hapokkuus tuntuu täysin puuttuvan, kun taas PA:ssa sitä vaikuttaa olevan liikaa. Ei aivan tasapainossa nämä. Tumman tuoksu on ehdottomasti näistä paras. Paahteista mallasta ja suklaata vienolla kirsikalla sävytettynä. Vaaleassa korostuu hedelmäinen ylikypsyys sekä makea viljaisuus ja PA:ssa sitruksinen hyökkäävyys sekä lanttuinen multaisuus.

Vaalean hapoton ja lantainen suutuntuma tekee oluesta juomakelvottoman. Muutamaa siemaisua pidemmälle on täysin mahdotonta jatkaa matkaa. Kahvinen leipäisyys pelastaa Tummaa Tornia jonkin aikaa, mutta puolet vetisestä lietteestä jää tässäkin tapauksessa juomatta. Palleen pääseekin käsiksi vasta vaahtoamisen rauhoituttua. Suutuntuma on mädäntyneesti kukkaisen humaloitu ja lanttuisen laimea. Tunkkaisesta kokonaisuudestaan huolimatta näistä kolmesta helpoimmin juotavissa, vaikka ei tämäkään lasi kokonaisuudessaan tyhjene. Viemäri sai nauttia tästä kolmikosta huomattavasti suuremman siivun kuin minä.

Pale Ale 30

Tornin Tumma 23

Tornin Vaalea 20

BrewDog Hoppy Christmas 7,2% SKOTLANTI

Tänä vuonna olen puolitietoisesti karttanut jouluoluita ja tähän mennessä onnistunut tässä kiitettävästi. Tänään kuitenkin vaimon minulle askartelemasta olutjoulukalenterista ylösnousi skottilainen sesonkibisse. Aikaisemmin vertailin samaa Mikkellerin kanssa vuonna 2012, mutta resepti on tuon jälkeen kerennyt uudistua.

Kirkkaan kuultava olut vaahtoaa hetkellisen hurmoksen aikana keskirunsaasti. Tuoksu on pelkkää BrewDogia aidoimmillaan. Öljyinen suutuntuma on mausteisen maltainen, jota seuraa humaloidun hunajainen ja samettisen sitruksinen jälkimaku. Pihkainen kokonaisuus on täyteläisen nautinnollinen ja toimii parhaiten noin 12-asteisena.
84

Laitilan Lukko Liukas Lager vs Sinebrychoffin Bisse från Stadi

Eilisen Pelicans-Lukko ottelun jälkeen tämän illan kamppailusta Nordenskiöldinkatulla on tulossa vähintään mielenkiintoinen. Gagnon ja Vahalahti ottivat Lahdessa alkulämpöä liki 27 minuutin peliajoillaan, joten tänään luistin kulkee! Yllä oma sinikeltainen tulosveikkaukseni eli 1-4. 

Entäs olutrintamalla? Miten käy vertailun näiden kahden välillä? Härifrån tvättas sanotaan ja siltä se Koffin litku kieltämättä maisuukin, pesuvedelle. Lukko Liukkaan, joiden toimituksesta kiitokset Paroalhon hefeparonille, otan vielä myöhemmin erikoiskäsittelyyn. Tässä siis en lähde sen enempää arvostelemaan. Hyvää ja liukasta joka tapauksessa. Se on nimittäin sitten aivan toinen tarina. Tänään suunta kohti Hesalaa ja voittoisaa illan jatkoa!

Rekolan Katajan Kuiske 6,3% FISKARS

Olenko koskaan kuullut katajan kuiskivan?
Minkälaisella asialla ainavihanta kansaamme kuvaava havukasvi lähestyy? Tätä ei saa selville kuin häntä kuuntelemalla ja kokonaisuutta katselemalla kaulasta alaspäin.
Kaulan syleily jää tällä kertaa nopeasti taakse. Nyt mennään suoraan ylös. Nesteellä on selvästi kiire. En tiedä mihin, mutta pöydänpinta tuntuu houkuttavan. Rekolalla on ilmeisesti ollut tämän asian suhteen lähiaikoina ongelmia, mutta mitä olen Fiskarsin suunnalta kuullut, niin asiaa tutkitaan Laitilan laboratorioita myöten, joten toivottavasti/oletettavasti ennenaikaiseen syöksyilyyn löydetään tai on jo löydetty oikeat lääkkeet. Mainittakoon pullon L-koodi 139 ja bbf 02092016.
Nestepinnan vakiinnuttua oikealle tasolle, alta paljastuu likaisen ruskea, mutta kynttilänvaloa vasten kauniin tiilenpunainen olut. Kuiske tuoksuu kuivatuilta luumuilta ja aprikooseilta. Paksun hapokas suutuntuma on hedelmäisen mausteinen ja maku makean marjainen sekä ruislimppuisen runsas. Hapokkuuden väistyessä tieltä makukokonaisuus tasapainottuu ja olut muuttuu alkuvaikutelman hyökkäävyyden jälkeen miellyttävän lempeäksi ja lähes supisahtiseksi. Hyvin maanläheinen tunnelma tuo nyt paremmin esille myös kaiken alun ja juuren eli katajan. Ilmassa on alkukantaista metsänjumalaa ja tarujen taikaa.
86

Põhjala Uus Maailm 4,7% vs 4,9% VIRO

Põhjalan rantautuminen tälle puolelle lahtea ei ole mitenkään epätoivottua. Virolaisen artesaanipanimon tuotteita kun on jo muutaman vuoden raahannut matkalaukussa kotia kohti, on ihan kiva, että näitä alkaa saamaan myös lähimarketista. Huomattavasti parempaan hintaan tosin, enkä tarkoita tällä paremmuudella edullisuutta. Uus Maailm on itse asiassa ensimmäinen kyseisen panimon olut jota olen päässyt maistamaan edelliskesänä Tallinnan Hopnerissa. Tästäkin California-inspired wheat beeristä on jouduttu tekemään Suomen maitokauppamarkkinoille sopivan vahvuuksinen eli pari kymmenystä laimeampi. Kovin pätevää vertailua tässä ei kuitenkaan saada valitettavasti aikaiseksi, koska vertailuoluet ovat tyylilajinsa huomioon ottaen harmittavan kaukana toisistaan tuoreutensa kannalta tarkasteltuna. Virosta ostetun pullon bbf on 11/15 ja Suomesta bongattu yksilö kantaa numerosarjaa 4/16. Vertaillaampa nyt kuitenkin kaikella mielenkiinnolla.

Hämmästyksen taso hyppää kattoon jo heti ensimetreillä. Korkin aukaisusta vahvempi versio pyrkii ulos pullosta ja muodostaa yltiöpäisen vaahtotatin oluen päälle. Pakko huomioida, että kaatotapa molemmissa tapauksissa on täysin identtinen. Kaikesta huolimatta miedompi versio ei vaahtoa ainakaan isoveljeensä verrattuna juuri nimeksikään. Neljäpikeseiska uppoaa lasiin helposti yhdellä kaadolla, mutta toiseen pulloon jää yksi kolmasosa odottamaan myöhempää kaatoa.

Muhkean vaahtokukan vuoksi vahvemman tuoksuun on aluksi vaikea päästä käsiksi. Molemmissa esiintyy hiivaista hedelmäisyyttä ja aavistuksen tunkkaista tiikkiä. Humalan puraisu tuntuu yllättäen voimakkaammin vanhemmassa tuotteessa, mutta uudempi korjaa sadon huomattavasti freesimmällä olemuksellaan. Viron tuliaispullossa esiintyy myös runsaasti sakkaa, jota viereisessä lestissä ei niinkään ole huomioksi asti. Maussa on saippuaa enemmän kuin vehnää. Kokonaisuudessa pihkainen pesäpalloräpylä ottaa kolmospesällä sitruunasta kopin ja haavoittaa jokeria. Vahvemman version käsissä hanskaan tarttuu verigreippi. Kuten kirjoitettu, niin vertailun olisi voinut tehdä tasavahvemmillakin pudeleilla, mutta tällaista tarjottiin tänään. Krypton avainsanaksi muodostui raikkaus.

Uus 84

Vanh 73

Vakka-Suomen S150lius 2015 Juhlaolut 4,5% UUSIKAUPUNKI

Tänään 8. joulukuuta liputettiin, koska on vaimoni syntymäpäivä. Merkkipäivää muistaakseni otin kaapista VASP:in juhlaoluen. Janneksikin tituleerattu olut ei liiemmin vaahdollaan kruisaile ja tuoksukin epäilyttää makealla maltaisuudellaan ja hernekeittoisella vihanneksisuudellaan. Suutuntuma on hapokkaan pistelevä ja katajaisen katkeroinen, mutta sama soppatykkinen sedimenttisivumaku seuraa suoraan sulkijalihakseen. Menikö turhan säveltämisen puolelle? Juhlakalua kunnioittaen yritän pysyä aisoissa.
Kokonaisuus on haaveilevan hunajainen ja yrttisen yksilöllinen. Jälkimaussa esiintyy hento valkoviininen kaiku. Sokkotestissä heittäisin arvat melko varmasti 20 kilometriä koilliseen.
77

Black Friday Special: Mallaskosken Panimon Black -series: Black Pils 5,5% & Black IPA 6,5%

Mallaskosken Black -series yhdistää panimoteollisuuden ja kymmenen ruokalajin illallisen kuin DIN-liitin. Aidon laadukkaasti ja kauniin retrosti. Sarjan tavoitteena on tehdä "kaikista" oluttyyleistä mustia. Ei pöllömpi ajatus. Kuluvan vuoden keväällä lanseerattiin sarjan kaksi ensimmäistä olutta; Black Pils ja Black IPA, jotka ovat tällä hetkellä saatavilla Alkon tilausvalikoiman kautta lestihintaan 3,48€. Tuotteet löytyvät myös Viron puolelta kaikista hyvin varustetuista marketeista.
Odottelin pimeyden saapuvan myös pohjoiseen ilmastoomme ja nyt näyttää siltä, että rapakon takaa tutuksi tullut Black Friday on rantautunut myös Suomeen. Toisaalta huomautettakoon, että edelläkävijänä Raumalla lanseerattiin Pikimust Perjanda jo viime viikolla. No, veronpalautuspäivä lähestyy lähestymistään, joten allekirjoittaneenkin tilinauha tosiaan alkaa pikkuhiljaa vaihtamaan väriä punaisesta mustaan. Sen enempää tekosyitä en tarvitse, mutta muistutetaan nyt varmuudeksi vielä pienpanimoperjantaistakin. Korkit irti.

Colajuomaisen musta väri on luonnollisesti maltaisen luomua ilman väriaineita. BIPAn sitruksisen mustaherukkainen tuoksu ei pääse samaan viettelyasteeseen BPilsin paahteiseen moccaisuuteen verrattuna, jossa tuore Halvan maukas näyttelee pääosaa. Kahvinen suklaisuus pitää BPilssiä otteessaan, kun samaan aikaan BIPA sortuu samettiseen sisärenkaisuuteen. Kumpikin toimii hyvin, mutta Pilssiksi nimetty luiskahtaa erinomaisen puolelle. Siirappisen rukiinen ja miedosti yrttinen jälkimaku kruunaa nautinnon. BIPAn vaniljainen tuhkaisuus soi toki sieraimissa  kuin porilaisten marssi, mutta ei pärjää nyt jo schwarzbieriksi taipuvan mustan pilsnerin mahdille. Enemmän kuin yllättävää, mutta vasen vie voiton viskositeetin voimalla. Kummassakin saisi olla aavistuksen enemmän potkua ja kongi kajahtaisi vieläkin notkeammin.

BIPA 83
BPils 89

Maku IPA 7,3% TUUSULA

Kuparisen persikkainen ja aavistuksen utuinen IPA. Tuoksu on hennon hedelmäinen ja mansikkaisen mahonkinen. Suutuntuma säväyttää sitruksisella sisukkuudella ja mustaherukkaisella maltaisuudella. Havuisuus seuraa lähinnä jälkimaussa, mutta kokonaisuudessakin pintaan pulpahtelee piskuista pihkaa. Mukana sopivasti katajaista greippiä. Alkosta hintalapulla 4,20€.
84

Camba Bavaria Imperial IPA 8,4% SAKSA

Kirkahko ja kullankeltainen DIPA nostattaa erittäin pehmyen, mutta korkean vaahtokukan. Tuoksu on persikkaisen pumpulinen. Suutuntuma on jopa yllättävänkin raikas ja tietoisesti toffeisen puumainen. Jälkiliukkailla alkoholikin antaa aavistuksen avuistaan pinnalle, mutta muutoin jää sopivasti taka-alalle. Kokonaisuutena CBIIPA on hennon hattaraisesti hunajameloninen ja miellyttävän makeasti maltainen. Alkosta hintaan 4,59€. Aikaisempi kokemus panimosta miellytti myös ampiaista.
90

Sori Havana Gose With Lime & Mint 4,6% VIRO

Yhdistetään Himalajan vuorisuolaa, limenkuorta ja tuoretta minttua ja saadaan aikaiseksi saksalaistyyppinen virolainen, mutta suomensukuinen gose. Pullosta lasiin kaadettaessa tulee ensimmäinen hups. Vastaavaa sakkaa en ole ennen nähnyt. Pointsit siitä.
Tuoksu on merellisen suolainen ja hapan. Suutuntuma puraisee pitkälti samalla hammasrattaalla ja iskee limen vihreällä akselilla vasten kasvoja. Ihanaa, mutta jotenkin silti vaisua happamuuden saralla. Minttu tulee parhaiten esille jälkimaussa, vaikka pisteleekin puskasta jo pitkin matkaa. Lasin pohjalla lilluvista partikkeleista huolimatta puhdas, erilainen ja toimiva. Kannatetaan.
83

Beavertown Gamma Ray & Neck Oil ENGLANTI

Originaalin oranssinen outlook muistuttaa lavastajan keltaista. Vaahto on valkoista ja hapokasta.
Gamma Rayn (5,4%) tuoksussa on makeaa mahlaa ja havuista humalaa. Täyteläisen hunajainen suutuntuma makustelee loppua kohden yhä enemmän pippurilla ja yrteillä. Etikettitaide ja tunne kohtaavat toisensa täydellisesti. Olo on kuin sädeaseella ammutulla. Euforinen. Ensikohtaamiseni Beavertownin kanssa Olutexpossa 2014 ei jättänyt täysin vastaavaa olotilaa, mutta hyvät vibat anyway.
93

Viljaisen kellertävästä färistä ei edes lavastaja kiistelisi. Vaahto on GR:ta voimakkaampi ja valkoisempi. Pitsit näissä oluissa ovat hyvin samankaltaisen piirtäviä ja kauniita.
Neck Oilin (4,3%) tuoksu on hedelmäisesti havuisen heinäinen, mutta suutuntuma sen sijaan kevyesti koivuisen vihtainen. Yrttisen sitruunainen maku loppuu hennosti humaloituun hunajaan. Ei pahoja sanoja tästä panimosta.
90

Lehe Väike India 2,7% VIRO

Jenkkihumalilla tykitetty Pikku Intia on kultaisen kimmeltelevä ja kuparisen kuulas. Valkea vaahto nyplää uskomattoman kaunista ja hienojakoista brysselin pitsiä, jota kelpaa katsella takkatulen loimutessa pidemmänkin aikaa. Ruohoisen raikas suutuntuma jatkuu yrttisellä havuisuudella kohti humalaa, jota jälkimausta ei puutu. Kokonaisuus on katkeran kukkainen ja sitruksisen saippuainen.
83

Stadin Ginger Pale Ale 4,5% HELSINKI

Inkivääri on aina ollut lähellä sydäntä, mutta oluissa se ei ole tuottanut suurempia elämyksiä.
StaPan GPA on väriltään hyvin haalean kellertävää. Vaahdon piirtämä pitsi on kauniin valkeaa ja harsomaista. Tuoksu tuo välittömästi mieleen Rekolan Kesäkollin. Viljainen sitruunaisuus valtaa sieraimet ja hiiva peittelee poskien pinnat nesteen vapautuessa lasista suuhun. Kesäkolliin verratessa sanoisin, että tässä on selkeästi vähemmän vehnää, joka juurikin tekee Kollista nautinnollisen pehmeän. GPA on erittäin raikas, mutta olueksi hyvin vetisen mauton ja limonadisen laimea.
69

Gotlands Bryggeri Wisby Weisse 5,2% RUOTSI

Gotlannin Wisbyvehnä on likaisen olkinen. Valkean vaahdon jättämä pitsi muistuttaa joulupukin partaa. Tuoksu on kauttaaltaan kuin kieku vailla kaikua. Vehnää, hiivaa, banaania ja mansikkaa?
Purukumisen saippuainen suutuntuma vahvistuu jälkimaussa ja makukokonaisuus jää happaman hedelmäiseksi ja vaimean vetiseksi. Aika kaukana saksalaisista esikuvistaan, mutta ihan mukava "seurustelujuoma". Kertaostos thou.
77

Saunaõlu 5,0% VIRO

Kirkkaan keltaista virobulkkia Olvimaisessa bränditölkissä.
Savuisen sakkainen tuoksu jatkaa samalla kaavalla maun puolella. Lopulta maltainen makeaus sokeisee ja metallinen kalseus jähmettää. Kokonaisuus on petroolisen ja maissisen Marie-keksinen. Ei toimi sen paremmin lempeässä löylyssä kuin piiskaavassa bastussakaan. Maksimarketista 0,55€ + 0,10€ pantti.
61

Maisel's Weisse Original 5,2% SAKSA

No nyt päästiin saksalaiselle maaperälle. Hennosti tummanpuhuva ja kuraisen sameasti oranssinen hefe vaahtoaa pehmeän mahonkisesti. Tuoksu on perustavanlaatuista sakemannia. Hiivaa, banaania, mausteisuutta jne, jne. Kakkoinen kokonaisuus saa osittain jopa lakritsaisia piirteitä. Ei paras hefe, mutta laadukas miinus. Omaan makuun turhan sweet.
80

Weidmann Weissbier Hefeweizen 5,3% HOLLANTI

Saksalaisten oluiden maistelu on jäänyt vähemmälle, joten korjataan asia ainakin hetkellisesti hollantilaisella hefellä. Hitti ja huti?!
Tämä tölkkihefe löytyy Alkosta ja lähtee matkaan vajaalla kolmella eurolla. Ulkoisesti perushefendeerostokselta vaikuttaa. Hiivaisen samea ja kurpitaisen keltainen vehnä vaahtoaa pehmeän valkuaismaisesti. Pitsistä löytyy samankaltaista kananmunaisuutta paksuhkolla otteelle
Tuoksu on ylikypsän banaaninen, joka johtaa appelsiininkuoriseen suutuntumaan. Kokonaisuus on aika lailla siinä. Hyvä, mutta ei uusia ulottuvuuksia. Aavistuksen tunkkainen jälkifiilinto.
77

Stallhagen Pumpkin Ale 6,0% ÅLAND

Tein olutkellari-inventaaria ja löysin pahvilaatikollisen Alkon käsityöläisoluita kuluvan vuoden helmikuulta. Niiden seasta silmiini pisti tämä Halloween-viikonloppuun sopivasti iskevä kurpitsaolut. Tsih.

Kuultavan meripihkainen Pumpkin tuoksuu makean maltaiselta ja kepeän kurpitsaiselta. Linnunpelättimen heinäinen jälkimaku lähtee liikkeelle karamellisoidun kurpitsaisesta suutuntumasta. Maku on äitelän alkoholinen ja muistuttaa jollain tapaa jopa viinalageria. Maaperäisen tunkkainen kokonaisuus ei kiitosta ansaitse. Mullan alle meni.

70

Laitilan Kievari Kekri 5,9 % LAITILA

Kekri on kuparisen rubiininen ja vaahtoaa saharaisen samettisesti. Viljaisen maltainen tuoksu vie kieltämättä tuntemukset sadonkorjuun taukopaikalle, jossa tarjolla on tummaa tuoretta limppua yrttipedillä. Kylmän kalsea viileys on myös vahvasti läsnä syksyisen juhlan aromissa. Maanläheinen suutuntuma punoittaa poskipäitä ja kuumottaa kitarisoja. Tulkittakoon tästä, että pienoinen alkoholin kosketus on myös havaittavissa. Tämä tuo pintaan häivähdyksen kurpitsaa ja assosiaatiot hyppäävät suoraan halloweeniin. Kumpi lopulta on vahvemmin läsnä? Perinteinen suomalainen kekri vai sysi-irkkujenkki halloween? Päätä itse, mutta lasissa on joka tapauksessa keskiookoota nauriin verran parempi laitilalainen.
81

Amager Winter In Bangalore 6,0% TANSKA

Bangaloren talvi on utuisen keltainen. Valoa vasten tarkasteltaessa nimen ydin paljastuu kuin neonvalo Nuuksiossa. Oluen seassa uiskentelee miljoonia hiivahöttösiä, jotka eivät tunnu löytävän suuntaa. Levoton sinkoilu saa aikaan keltaisen lumimyrskyn tapaisia assosiaatioita.
Vaahto käyttäytyy erittäin hyökkäävästi, mutta leppyy lopulta keskisuurikuplaisen paksuksi pitsinöyhtyväksi. Tuoksussa on runsaasti eksoottista hedelmäisyyttä ja ripaus greippiä. Yllättävän lempeä ote joka tapauksessa. Sama gentle touch säilyy suutuntuman sisimmässä syvyydessä. Humala kuivaa kitalakea jälkimaussa, jota ennen hunajainen Himalajaisuus hivelee huulia hiljaisuudessa. Kokonaisuus jää aavistuksen vaisuksi, vaikka kyseessä erinomainen paketti. Odotukset tämän panimon kohdalla vain korkeammalla. Etikettigrafiikka omaa luokkaansa.
84

Nöösker Barbar Bush 6,9% VIRO

"See ei ole poliitiline õlu. Vist."

Tankerin tankeissa kypsynyt Barbar on kuparisen persikkainen ja tuoksuu maltaisen makealta aprikoosilta. Aromissa on niin perinteistä englantilaista alea kuin myös pehmeän belgialaista strongia. Suutuntuma on karamellisen kuusikkoinen ja lempeän leipäinen, mutta lääkemäinen yrttisyys tasoittaa hedelmäistä tuntumaa tanniinisella totisuudella. Jälkimaku on jopa aavistuksen kahvinen.
83

Omnipollo Magic #42 - Passion Fruit and Key Lime Wit RUOTSI/BELGIA

Sitruunaisen samea olut vaisulla valkealla vaahdolla. Jos mikään muu ei vielä olisi herättänyt mielenkiintoa, niin viimeistään sen tekee tuoksu. Jollain tasolla tiskiainemainen, mutta samalla voimakkaasti tropiikin hedelmillä höystetty aromi boostaa papaijalla ja maiskuttelee mangolla. Sitruksinen kirpeys vaikuttaa jo tuoksussa, mutta iskee kovimmin päälle vasta jälkimaussa. Maku on sourisen witbierinen. Sopivasti kumpaakin sulassa sovussa. Mausteisen hapan kokonaisuus raikastaa suun siinä missä sisilialainen suuvesikin ja antaa samalla suojan pahoja makuja vastaan. Ruotsalainen olut on käyty panemassa Belgiassa.
80

Saimaan Brewer’s Special Joker Hop Ale 1. ja 2. erä

Joker hop-sarjan lähtökohtana on tehdä samaa olutta humallajikkeita vaihtelemalla jokaisen uuden erän kohdalla. Jotenkin aluksi oletin kyseessä olevan single hop tyyppinen ratkaisu, mutta tavaraa onkin käytetty suuremmalla kirjolla.
Ensimmäisen erän humalat ovat: Aramis (Ranska), Celeia (Slovenia) ja jenkit Mt. Hood ja Summit.
Toisen erän kohdalla mennäänkin klassisemmalla jenkki-iloittelulla eteenpäin. Humalosastosta löytyy: Cascade, Chinook, Citra, Columbus ja Amarillo. Nämä mysteeriset ainesosat voi selvittää jokaisen erän kohdalla syöttämällä panimon sivuille eränumeron tai kätevästi qr-koodin kautta tölkin kyljestä käsin.

Kuten kuvakin kertoo, #1 vaahtoaa kaksinkertaisesti #2:seen verrattuna.
Uuno on selkeästi tunkkaisempi ja tuoksuu likaiselta Wettexiltä. Kakkosen greippinen raikkaus puhaltaa San Francisco Bayn aurinkoisuutta aina tuoksusta jälkimakuun saakka. Ykkösen metallinen maltaisuus muuttuu multaisen maltoosiseksi, eikä lopputulos hivele olkapäitä. Kokonaisuuksissa erä yksi on pohjoismaisen havuinen ja erä kaksi sen sijaan eksoottisemman hedelmäinen. Kakkonen on ykkönen.

1. erä  70
2. erä  82

Fusion Saison! Rhubarb and Rasberry 6,3% RUOTSI

Ruotsalaista Coppersmith'sin panimoa on lähiaikoina nostettu framille erinäisissä foorumeissa. Tämä taitaa olla allekirjoittaneen kohdalla ensimmäinen laatuaan, joten lähdetään liikkelle.

Valkoinen vaahto peittää alleen persikkaisen oranssisen ja samean simaisen oluen. 

Maussa raparperisuus nousee nenään ja sisäkuminen aromi kyllästää poskipintoja. Happaman hapokas ja pippurisen pehmeä kokonaisuus. Jälkimaku on vadelmaisen villi ja kirpeän kirsikkainen. 

85

Buxton Spa Special Pale Ale 4,1% ENGLANTI

Jätän hiivat pulloon. Sumean kellertävä Buxton vaahtoaa kylpyvaahtoisen runsaasti ja pitsi jää muistuttamaan Ellivuoren laskettelurinnettä. Tuoksu on saippuaisen sitruunainen ja hedelmäisen heinälatoinen. Suutuntuma on trooppisen tundrainen ja fruktoosisen fraktaali. Kuivan katkera makukokonaisuus, mutta raikkautta olisi voinut olla enempi.
82

Postuumne Kummardus Naistele Gose 4,2% VIRO

Kuolemanjälkeinen kunnianosoitus naisille? Eestiläistä eksotiikkaa. Greippinen gose kuohuaa kaidasti ja pinnalle nousee mandariinin kuoren palasia. Tuoksussa hallitsevana elementtinä niin ikään vehnäinen Fantakilju ja makean tyrnimarjainen belgihiivaisuus. Korjaan ensimmäistä hypoteesiani kellukkeista. Pinnalla kelluu oletettavasti tyrnin kuorta. Maku on vahvasti suolainen ja korianterisen kumma. Itse asiassa merellinen maisema maistuu kaiken yli ja kokonaisuus on lopuksi pelkkää suolavettä tyrnijääkuutiolla. Päivän C-vitamiiniannos, check.
30