Beer Hunter's Mufloni Säppi APA 6,0% PORI

Muflonin 5xC:n vanavedestä nousee pintaan Säppi APA. Samaa nimikaavaa toteuttaessa tässä voisi olla NCC (Nugget, Chinook, Columbus). Säppi kuulostaa aika lailla paremmalta.
Säppineste on väriltään meripihkaisen sameaa ja utuisen aprikoosista. Kauniin muhkea vaahto jättää runsasta ja paikoittain paksua pitsiä pysyvästi ja tiiviisti koko vaahdon mittaan. Tuoksu on mäntyisen mangoinen ja kirkuvan greippinen. Humalan tuntu leviää sieraimista sormille.
Pihkaisen pehmeä suutuntuma kutistaa poskien hiussuonia kasaan hedelmäisellä tropiikin tunteella lisäten pakkaan rapsakkaa jenkkikatkeroa. Maukas, miellyttävä ja maanläheinen.
88

Pyynikin Ronya 6,5% TAMPERE

Ronya on hyvin tumma ja sen samettinen vaahto kelmeilee oluen pinnassa toffeisen ruskeana. Laskeutuessaan vaahto jättää täysin peittävää esirippumaista pitsiä, joka katoaa nopeasti kokonaisuudessaan. Tuoksussa on taikinaista kardemummaisuutta ja ammoniumkloridista yskänlääkemäisyyttä, joka nousee uudestaan pintaan pitkään kestävässä jälkimaussa yhä salmiakkisempana aniksena. Suutuntuman fenolisuus häiritsee, mutta suklainen leipäisyys lämmittää rintakehässä bananasplitin tavoin. Aavistus hedelmäistä hefeä siis jossain taustalla. Savuisuus ajaa viereistä kaistaa lähes jokaisessa speksissä ja saa jopa verigreippisyyden kärähtämään nuotion poltteessa. Tervaleijonan tuntu tassuttaa timanttisesti ja muodostaa mukavan makean maiseman aivan kuten etiketissä. Lämmetessään selvästi lempeämpi, vaikka samalla alkoholisempi ja banaanisuudessaan jopa hieman liian makea. Mielenkiintoisen sweet savuvehnäporterbock-yhdistelmä.
78

Fuller's India Pale Ale 5,3% ENGLANTI

Englanti hävisi Italialle, mutta ei tässä tuopissa. Italia jää ainakin oluissa hyvin kauas brittitasosta. Peronin sijaan otetaan häviäjille.
Vaaleahkon olkinen, mutta tahmean aprikoosinen IPA vaahtoaa runsaasti jättäen 1/4:n valtaamastaan alueesta keskipaksun ja samettisen pitsin peittoon. Pähkinäinen humalointi ja toffeisen käpyinen tuoksu siivittävät sitruunaan vahvasti vievää makua karamellisempaan suuntaan, mutta jälkikatkerot huutavat itselleen yllätyssektorin juuri ennen meklarin "kolmatta kertaa". Rosvosektori jää taakse. Kokonaisuudesta käteen jää pihkaa ja kuivia yrttejä. Hyvä perusolut, mutta pienoinen pettymys IPA-osaston suhteen. Toisaalta pullo saattaa olla jo parhaat päivänsä elänyt, vaikka BBF 7/15, niin ostohetkestä on jo puolisen vuotta aikaa.
79

Ambar Negra 4,8% ESPANJA

Hollanti myllytti Espanjan maanrakoon, joten otetaan lohdutukseksi myös hävinneelle joukkueelle malja. Mustaa lageria siis Zaragozasta.  
Musta väri taittaa aikalailla colan suuntaan. Vaahtoa kertyy sormen paksulti, joka katoaa lähes kokonaan. Sitten päästään siihen mikä lasissa olevassa oluessa on kaikkein suurinta, tuoksu. Nenäkarvoitus lepattaa kuin tuuliviiri Lipsasen mökin katolla. Erittäin täyteläisen maltainen, paahteinen, makean marjainen, luumuinen ja leipäisen lakritsainen aromikkuus toimii kuin Van Persien pusku. Mokkamaster jatkaa putputustaan maun palaneella kahvisuudella ja höyryisellä hapokkuudella. Jälkimaussa pieni häivähdys porkkanaa. Ihan toimiva cerveza.
75

De Molen Op & Top vs De Molen Amerikaans 4,5% HOLLANTI

Hollannin jalkapallomaajoukkueessa on demonista alkuvoimaa. Harjoituksissa kaverit ottavat mittaa toisistaan, kun varsinaista vihollista ei ole kentällä. Vaikka kellarista olisi löytynyt tähän iltaan sopivasti vastakkain hollantilainen ja espanjalainen olut, päätin kuitenkin ottaa man to man- asetelmaan kaksi saman maan edustajaa. Op & Top alias Robben ja Amerikaans a.k.a. Indi. Molempien tunteet kuohuavat myös pullossa, mutta O&P vielä selkeästi vahvemmin. Vaahtojen koostumus on hyvin samankaltainen. Amerikaansin pitsi runsaampaa. Ulkonäössä ei liiemmin eroja ole. Vasempi aavistuksen tummempi. Molempien tuoksussa on Amarilloa ja trooppisia hedelmiä. Amerikaansin hedelmäisyys on pehmeämpää ja makeampaa verraten katkerampaan ja sitruksisempaan Optoppiin. Suutuntumat seuraavat tuoksun perässä roikkuvaa punaista lankaa. Kokonaisuutena Amerikaans on ehkä hivenen helpompi, mutta Oddjob heittää hattua siihen malliin, että makunystyröille jää muistelemista pidemmäksi aikaa. Varsinaista suosikkia en osaa päättää, joten tilanne päättyy varsinaisella peliajalla koripallolukemin 82-82.

RCH Pitchfork 4,3% ENGLANTI

Pullon avaaminen aiheuttaa tulvan, jonka kuivaamiseen kuluu useampi elefantin asuttama paperipyyhe. Pöydällä, kuin myös oluen seassa ja vaahdon sisällä seikkailee ruskeita hiivapalluroita, jotka laskeutuvat pikkuhiljaa lasin pohjalle. Vaahto muodostaa Michelin miehisen tornin keskelle hattarapeltoa ja pitsi vaikuttaa siltä, että sen läpäisemiseen tarvittaisiin vähintään machete, taikka kaksi machetea.
Tuoksu on toffeisen tahmea ja pehmeän persikkainen. Maussa eniten häiritsee kuohuamisen aiheuttama hapottomuus, joka lähentelee nollaa. Suutuntuma on vetinen ja ruohoinen, jota seuraa katkera hedelmäisyys ja yrttinen hiivaisuus. Kokonaisuutena aika epänautinnollinen olut. Tuopin täydentäminen aiheuttaa jälleen maton kuivausoperaation. Etiketissä muistellaan kultaista 90-lukua ja aikaa, jolloin kyseinen olut voitti jonkin sortin Britti-bitter skabailun.
61

Haandbryggeriet Humlesus 4,5% NORJA

Haandbryggeriet antaa humalalle siivet. Tällä kertaa kohteena on Citra ja ristiäisissä päätettiin nimestä Humlesus.
Käyn lenkillä, saunon, grillaan kanaleivän, väliin sopivasti retiisicoleslawia ja korkkaan Humlesuksen. Kuulostaa valmiilta.
Vaalean oljenkeltainen olut kuohuaa runsaasti vaahtokukan noustessa jopa sentin verran lasin ylle. Hattaramaiset kuplat suurenevat vaahdon laskiessa. Pitsi on niin ikään hyvin paksua. Pullon pohjalla leijailee runsain määrin hiivapartikkeleita, jotka jätän kaatamatta. Tuoksu on sitrushedelmäisen trooppinen ja lehtimetsäisen lempeä. Humalan tunnistaa helposti (ainakin sen jälkeen, kun on lukenut etiketin). Suutuntuma on raikkaan rapsakka ja makuelämys vie hiekkalaatikoilta laguuneille.
Jälkimaussa on aavistus belgistä saippuaisuutta ja runsaasti limemäistä katkeruutta.
84

Brewdog Hello My Name is Päivi 8,2% SKOTLANTI

Brewdogin "Hello My Name Is" sarja sai odotetun uutuuden ja ainakin kotimainen sosiaalinen media humaltui jo pelkästä oluen olemassaolon tietoisuudesta. Brewdog on pistänyt teeman mukaista olutta rahtiin yleensä maihin, joihin ovat aikeissa avata omaa kuppilaansa. Kuuluisimmaksi näistä kuitenkin on noussut Vladimir, joka tuli ulos Sotshin olympialaisten kynnyksellä. Sarjan oluet ovat kaikki tyyliä DIPA ja vahvuudeltaan 8,2%:sia. Erot ovat lähinnä mausteena käytetyssä marjassa, mutta myös humallajikkeet ovat vaihdelleet. Päivissä on mausteena tyrniä ja humalissa ainakin Bravo herättää mielenkiintoa.
Panimon kotisivuilla ja somessa kyseltiin Suomen vastaavaan olueen sopivaa nimeä. Ehdotuksia tuli paljon; Matti, Perkele, Jussi, Veikko, Kimmo, Pekka, Väinö, Louhi, Spede yms. Huhtikuun puolessa välissä Brewdog tiedoitti, että ehdotuksissa miesten ohi suosituimmiksi nimiksi olivat kasvaneet Aino ja Tarja. Ilmeisesti tämä sai äänestysaktiivisuuden huippuunsa ja lopulta Päivi kiilasi ja vei ykkössijan valtakunnan ykkösnaisena.
Päivin iho on sopivasti päivettynyt ja olemus muistuttaa tuoretta männyn pihkaa. Otsa kohoaa keskirunsaasti, mutta tipahtaa kuin västäräkki lipputangosta jättäen jälkeensä ohuen harson, jonka keskelle muodostuu juuri teroitetulla kairalla kairattu avanto. Maltaisen marjainen ja myskisen makea tuoksu vie jollain tapaa ajatukset aavistuksen huonompilaatuisempaan virolaiseen hotelliin, jossa pääasiallinen tuoksu tapeteissa on hiki. Maistuu oluelta.  Tyrniä en ole erottaa, mutta jälkimaku saattaisi olla jotain siihen suuntaan. Jos en paremmin tietäisi, lähtisin veikkaamaan vadelman perään. Jääkaappikylmänä ja muutaman asteen nousun jälkeenkin mukavasti menettelevä ja prosenttejaan miedomman oloinen olut, mutta lämpötilan noustessa huonearvoja kohti, ympäristö kohdentuu hikisen tallinnanlautan autokannen alle. Ihan ok, vaikkakin pienoinen pettymys. No, tätä oluttahan ei maulla myydä.
79

Green’s India Pale Ale 5,0% ENGLANTI

Keliakian kanssa ei ole helppoa. Varsinkaan jos vielä sattuu olemaan oluen, tuon nestemäisen leivän suuri ystävä. Gluteenittomat oluet kun eivät ole ainakaan allekirjoittanutta hirvittävästi vakuuttaneet. Tosin täysin gluteenittomia oluita ei taida olla Suomessa saatavila, kuin ainoastaan ko.panimolla Green´sillä, mutta gluteenittoman oluen leiman voi saada, jos gluteenipitoisuus pysyy alle 20mg/kg. Tällaisia vähägluteenisia oluita sen sijaan on jo huomattavasti enemmän. Esimerkiksi Nokian Keisarin ja Mallaskosken Kuohun monissa oluissa gluteenia on alle sallitun rajan. Oluiden gluteenipitoisuus vaihtelee vuosittain raaka-aineen, pääasiassa ohran mukaan. Käsittääkseni kyseisten kotimaisten panimoiden oluissa arvot ovat vaihdelleet marginaalisesti 5-20mg:n tienoilla, eikä 20mg:n rajapyykkiä ole ylitetty (?), mutta jossain vaiheessa tölkeistä poistettiin merkintä "gluteeniton" varmuuden vuoksi, jotta vahinkoa ei sattuisi. Tällä hetkellä esim. Nokian Panimon sivuilla kerrotaan ohjenuorana, että "Satokauden 2012 mallasohrasta valmistetut oluet eivät sovi keliaakikolle". Joka tapauksessa, kuten meillä kaikilla, kohtuus kaikessa. Ohramaltaasta valmistettuja oluita ei pidä lähteä ahmimaan. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Pilsin gluteenipitoisuus on alle 4mg/kg, joten niitä voi ottaa muutaman enemmän ;)

Mennäänpä sitten kohti lasissa olevaa tavaraa. Green´sin valmistusaineisiin kuuluu hirssiä, tattaria ja durraa. Kyseessä on siis täysin gluteeniton IPA, elikkäs sopii myös keliaakikkohipstereille.
Kuravetinen ulkonäkö ainakaan ei vielä kutsu luokseen.
Mäntysuopainen tuoksu on maltaisen toffeinen ja hennosti humaloitu. Suutuntuma on hiivaisen simainen ja  hapokkaan haavoittuva. Sitruunaisuus kasvaa loppua kohden ja pähkinäinen rapeus väistyy kokonaan fenolisuuden kaikuessa kitarisoissa.
Aavistuksen tunkkainen kokonaisuus, mutta kaikesta huolimatta ehdottomasti paras nolla gluteeninen olut mitä olen maistanut.
72

Glu.fi-sivustolta löydät listausta gluteenittomista oluista.

Goose Island India Pale Ale 5,9% vs Brooklyn East India Pale Ale 6,9% USA

Chicago versus New York.
Tätä kaksikkoa ei päästy näkemään NHL:n finaaleissa, joten lohdutukseksi otetaan IPA-fight.

Illinoisin hanhi kuohuaa voimakkaasti ja on ulkoiselta habitukseltaan sakeampi ja pehmeämmän oranssinen kuin kirkkaampi ja lagerisemman näköinen Brooklynin iso B. Goosen pitsi on kauniin kattavaa ja harsomaisen hämärää verrattuna Brooklynin niin ikään kauniin samettisen sumeaan ja pinnalta paksuun pitsiin, joka ei aivan yllä ensimmäisenä mainitun harson korkeuksiin. Brooklynin kukkaisen pippurinen humala pyyhkii hanhen pään lempeän, hedelmäisen ja mäntyisen aromikkuuden alleen. Alkoholisuus alkaa hieman jo poltella kuusysissä aiheuttaen aavistuksen petroolisen suutuntuman. Kokonaisuutena Goose Islandin IPA on trooppisen pehmeä, nautinnollisen napakka ja kesäisen keveä. Brooklynin EIPA taasen keskittyy maltaiseen leipäisyyteen, yrttiseen terävyyteen ja katkeraan sitrushedelmäisyyteen. Tämä peli oli pelattu aika pitkälti jo ensimmäisessä erässä, joten rankkareita tuskin tarvitaan.
Goose Island 86
Brooklyn 80

GO RANGERS!

Brakspear Oxford Gold Organic Beer 4,6% ENGLANTI

Tähän kuvaan olisi sopinut hienosti lentävä pompilkaine a.k.a. kimalainen, mutta väljähdyksen pelossa en viitsynyt jäädä odottamaan ;)
Brakspearin Kulta-olut on väritykseltään aprikoosin oranssi. Vaahtoa muodostuu hetkellisesti iPhonen paksuinen kerros, jonka pitsi on valuvaa ja muistuttaa mauriaispesämäistä onkaloa. Tuoksu on kevyesti kukkainen ja hedelmäisesti hunajainen. Käyneen appelsiininen kokonaisuus ei pahvisella olemuksellaan virkistä.
En tiedä onko resepti muuttunut aiemmasta versiosta, mutta aika paljon eroja löytyy jo pelkästään ulkoisesti. Ainakin tuo vaahto on täysin eri paletista. Ja mitä mieltä tutustumisesta olen vuonna 2014...en suosittele, vaikka ei itse oluessa kuitenkaan suuremmin vikaakaan ole. Ei vain yksinkertaisesti käynnisty.
74

Paulistânia Escura 5,6% BRASILIA

Ruotsinlaivalla oli kuulemma jonkin sorttimentin Brasiliafestivot ja ystäväni toi tällaisen putelin tuliaisena. Ei hassumpaa, vaikka Brasilia ei ole ehkä antanut kaikkein vakuuttavinta lausuntoaan julki oluiden maltaisessa maailmassa. Tästä lähtee kuitenkin Keikyblogin ensimmäinen "Alkovahvuinen" brassiolut.
Olut on kaadettaessa tumman ruskeaa, lasissa lähes mustaa ja valoa vasten kauniin kirsikkaisen punakkaa. Keskirunsas vaahto laskeutuu nopeasti, eikä pitsiä juurikaan jää. Vadelmainen tuoksu tuntuu mukavalta ja vahvistuu maussa marmeladisen makeaksi jälkiruuaksi. Kahvinen paahteisuus jää taka-alalle sweet ´n´sour tyyppisen jälkimaun vallatessa kitalaen ja hypotalamuksen. Prasilialaiseksi bositiivinen, vaikkakin hieman yltiömakea kokonaisuus. Varsinkin 600ml:n kokoinen säiliö tuottaa viimeisillä senteillä pienoisia vaikeuksia.
76

Greene King IPA 3,6% ENGLANTI

Kesälomalla olen yrittänyt maistella "kevyempiä" kesäoluita, jotka virkistäisivät kuuman auringonpaisteen lomassa ja auttaisivat pahimmassa nestehukassa (muistakaa juoda vettä).
Tämä kesäolut on kirkkaan kuparinen ja runsaan puhtoisesti vaahtoava. Vaahto tosin laskee haipakkaa, mutta jättää nauhamaisen esirippuista pitsiä lasin reunamille. Tekonurmisen muovinen tuoksu ei hermoja hivele ja viimeistään maku jättää laskun maksamatta. Vetisyys puskee jokaisesta nyanssista läpi ja suuhun jää lopuksi pahvisen leskenlehtinen tuntu. Maltaisuus maistuu lähinnä sipulikeitolta ilman mausteita.
IPAa tästä ei saa tekemälläkään. Olisiko tässä sitten jonkin sortin köyhän miehen bitter.
41

Hitachino Nest Pale Ale 5,5% JAPANI

Kauniin kuparisesti meripihkaan kelmeilevä ja tumman beigesti vaahtoava Pesäolut tuoksuu makean maltaiselta ja sokerisen siirappiselta. Maussa (kuin tuoksussakin) on vahvat brittivibraatiot, jotka johtavat maltaiden ja humalalajikkeiden kotikonnuille Englantiin. Sanoisin, että taustalla on hyvin pitkälti samat raaka-aineet, kuin Robinsons Breweryn Trooper Alessa. Mielleyhtymä on erittäin vahva, vaikka edellisestä Iron Maiden kaljasta onkin jokunen aika. Hedelmätoffeinen kokonaisuus rapsaa suussa kuin torakan takajalat ja diasetyylinen dieselin polte jättää poskionteloihin mukavan makean jälkiliukkaan. Tähän mennessä Kiuchi panimon varteenotettavin arkiolut, jota voisi helposti ottaa useamman. Miellyttävä.
88

Weird Beard Fade to Black 7,2% ENGLANTI

Viime viikolla Hietsussa soi raskaamman puoleinen rock ´n´ roll, eikä ainoastaan Toyotan takakonttiämyreistä, vaan lauteilla paukutti Tanskan kuuluisin tenniksenpelaaja Lars Ulrich yhtyeineen. Itse lähdin rantaan yhden biisin takia, frayed ends of sanityn. 
Helsingin Stone´s oli varautunut konserttiyleisön saapumiseen ottamalla kylmäkaappiin Kummallisen Parran epävirallista Metallica-BIPAa Fade to Blackia. Ravintolassa soi niin ikään vain ja ainoastaan Mr. Hammettin kitarasoolot, joten tunnelman sai ainakin tässä vaiheessa iltaa kohotettua kattoon, vaikka ulkona pilvet kerääntyivät pääkaupungin ympärille odottamaan oikeaa hetkeä iskuun.  Burgereista parhaimmat nautittuamme Exciter IPAn ja Aholan S.B.:n kera poistuimme kohti Danzigin keikka-alustaa. Tämä tarina kerrottakoon vain siksi, että tunteja myöhemmin, Metallican soittaessa, aloin selaamaan lompakosta kuitteja ja havaitsin, että olimme ilmeisesti lähteneet Stone´sista laskua maksamatta. Juoksuburgerit ei todellakaan ollut mielessä, joten palasimme yön pikkutunneilla rikospaikalle hyvittämään tekomme. Kiitos ja anteeksi.

Jotain tästä oluesta, jota siis en juonut anniskeluravintolassa, vaan stereoiden pauhatessa omassa mancavessa.
Etiketin lupaukset täyttyvät värin suhteen. FtB on selkeästi jopa Black albumin kantta mustempi ja mokkaisen kermainen vaahto säilyttää tilansa ainakin pitsin muodossa nautinnon loppuun asti. Tuoksu on reilun kaupan suklainen ja nestemäisen lakritsainen. Suutuntuma on matalasti hapokas ja paahteinen lakukahvisuus saa jatkoa. Helposti liukuva limekäs olut, jossa ei todellakaan ole mitään väärää, vaikka etiketti sitä puntaroikin.

Kyseisen panimon käsityöläisyys puhuu puolestaan, kun internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy samaista olutta ainakin 6,2%, 6,3% ja 7,0% versioina, mutta omissa käsissäni olevaa 7,2% volyymin omaavaa yksilöä ei näy.
90

Hitachino Nest White Ale 5,5% JAPANI

Marginaalisen mieto tuoksu, jossa sitruunaa ja vehnäistä mausteisuutta. Mehuinen tunnelma. Suutuntuma on simaisen hiivainen ja kimaraisen keksinen.
Jälkimaussa on positiivisesti pippuria ja onnistuneesti orangia. Kokonaisuutta katseltaessa appelsiini hallitsee koko kenttää.
Ei järin nautinnollinen tämäkään Japaninpöllö-olut.
70