Pyynikin Käsityöläispanimon Pikkuportteri 4,2% Jouluportteri 6,7% Vahvaportteri 7,5% TAMPERE

Pyynikin kolme tuoretta porttoa lasissa. Värimaailmaltaan eroja ei juurikaan ole, paitsi pienimmän kaverin vaahto on selkeästi vaaleampaa, kuin toisten. Tuoksut liitelevät suklaisesta kahvista mäntypaneloituihin kabinettihuoneisiin saakka. JouluP paljastaa itsensä mausteisella aromilla, jossa olen havaisevinani kardemummaa ja siirappia. Maitokauppavahvuinen nousee esiin prosenttejensa mukaisesti liukkaalla helppoudellaan, kun taas Alkon hyllytavara maistuu yrttisen salmiakkiselta ja notkean palaneelta. Turpeisen tehokas.
Näistä kolmesta Jul on sesonkiin nojaten selkeästi maistuvin, mutta ympärivuotiseen käyttöön valitsisin Vahvan.
Pikkuportterin seuraavaa erää on aavistukseltaan viilattu ja höylätty, joten jäämme odottamaan, vaikka toimivalta tuntuu tämäinenkin kappale.
Pikkuportteri 80
Jouluportteri 89
Vahvaportteri 89

Bryggeri Husaari 20-vuotisjuhlaolut 4,5% HELSINKI

Vuonna 1993 perustetun Rakuuna Oluen juhlavuosiolut. Husaaria valmistettiin alunperin Lappeenrannan Panimossa, joka tänä päivänä on oikotiellä myynnissä asuinkäyttöön. Bryggeri käyttää Husaarissa alkuperäistä hiivaa, joka on ollut VTT:n hiivapankiss since ´94.
Kuparisen pihkainen olut ei vaahtoa, mutta lasin reunoille muodostuu Kaurismäki-tyyppinen, täydellisen symmetrinen ja geometrisen puhdas pitsiympyrä. Ei olutta vailla menneisyyttä. Paahteisen maltainen tuoksu on paikoin myös Jack Danielsin vaniljainen. Ruisleipäisen humaloitu maku assosioi yhä tiukemmin 80-luvun kulisseissa tapahtuvaan dialogiin, jossa jokainen sana on enemmän kuin tarkkaan harkittu. Mitään ei jätetä sattuman varaan tuopin aikana.
Puhdas, muttei kliininen.
85

Nøgne Ø Underlig Jul 6,5% NORJA

Nøgnen jouluolut on saanut suuria vaikutteita pohjoismaalaisten postimiesten väkiviinaisesta talvilämmikkeestä eli glögistä.
Tästä ei ole epäilystäkään ensinuuhkaisun jälkeen, jossa ei mausteita säästellä. Lukijapalautteesta huolimatta (analysoin liikaa vaahtoa/pitsiä) pureudutaan ulkoisiin ominaisuuksiin. Vaahto on erittäin runsasta ja barokkisen mahtailevaa sekä samettisen sienimäistä. Pitsi muodostaa lasin reunaan selvästi tunnistettavan Kekkosen, Mustanaamion ja Homer Simpsonin kombinaation. Underlig eli poikkeuksellinen/omalaatuinen/merkillinen/erikoinen maistuu enemmän oluelta kuin tuoksuu. Paahteisen maltainen ja kardemummaisen kuiva, mutta samalla öljyisen tahmainen ja limppuisen liukas suutuntuma allekirjoittavat joulurauhan Grimstadin lähteen vedellä. Jälkimaku on selvästi suklainen.
83

Timothy Taylor Landlord 4,1% ENGLANTI

Landlord esiintyy etiketissä Benny Hill tyyppisenä perverssinä vuokrakiskurina. Kyseessä on tiettävästi Madonnan lempiolut. Mitä se sitten kertoo oluesta tai artistista. Ei mitään.

Persikanpähkinäinen ja sentimentaalisen utuinen olut vaahtoaa samettisen pehmeästi ja kumpuilevan aaltomaisesti. Pitsi on katkeilevaa nauhamaista hattaraa, joka kestää ja kestää ja kestää...aivan kuin B Zaibat.

Tuoksun perusteella voisin kuvitella kyseessä olevan reippaamminkin alkoholilla höystetty laatubitter. Englantiin viittaava tuoksu pitää sisällään niin maltaista makeaa kuin kukkaista sitrustakin. Tuoksu tuuppaa myös diasetyylisiä pöllähdyksiä pesään, mutta viimeistään maku nuohoaa voin aistinystyröiden maalialueelle. Puumaisen toffeinen ja pihkaisen marmeladinen paketti on kiitettävän täyteläinen ja ryhdikäs. Maitokauppa bitterien parhaimmistoa. Hatunnosto Madonnalle.

90

Westvleteren XII 10,2% BELGIA

Pullon pohjalla on runsaasti hiivahöntyvää, joka seuraa osaltaan myös lasiin hillumaan. Vaahto on hetken senttimetrin korkuinen, mutta laskee nopeasti lasin ulkoreunoilla kulkevaksi yhtäjaksoiseksi nauhaksi sekä keskellä lasia kelluvaksi saarekkeeksi. Ei pitsiä. Ulkonäkö on kotikaljamaisen samea ja hyvin tiiviin läpäisemättömän kuraisen ruskea. Tuoksu vaatii pitkää haistelua ja nenän ujuttamista lasin reunojen sisään. Makea mallas ja antiseptinen anis piirtävät luostarin kuvaa sierainten seinämille. 20:n minuutin nuuhkimisen jälkeen siirrytään ensimmäisen siemaisun pariin.
Suutuntuma on hapokkaan hiilinen ja über-yrttinen. Päinvastoin kuin tuoksussa, hyvin moniulotteiset makusinfoniat tuntuvat vahvoina lekan iskuina niin poskipäissä kuin myös hypotalamuksessa. Etenkin anis ja metsämarja hyökkäävät päälle iskien takatukan kiharalle. Nyt, kun lasiin kaatamisesta on ehtinyt kulua puolisen tuntia, kaikki vaahto on kadonnut. Jälkimaku on jouluisen limppuinen ja mausteinen ++. Lääkemäisyys häiritsee.
Kuten ennalta-arvattavissa oli, W12 on erinomaisuudestaan huolimatta täysin ylihypetetty olut, eikä missään tapauksessa "Maailman paras", vaikka ko. tittelin omaakin monen olutsivuston listauksissa. Loppujen lopuksi pienoinen pettymys. Iso asia arvostuksen takana on ehdottomasti rajoitettu saatavuus. Vuodesta 1839 asti valmistettua olutta on tähän mennessä saanut lähinnä vain ja ainoastaan sopimalla treffit luostarin porteille (ja lupaamalla ettei myy olutta eteenpäin) tai panimoa vastapäätä sijaitsevasta In De Vrede - kahvilasta. Hyvin harvoin on olut päässyt sen pidemälle. Vanha luostari on tällä hetkellä mittavien peruskorjausten äärellä ja remontin rahoittamiseksi panimo laittoi erän abt. 12:sta maailmalle, ensimmäistä kertaa USA:ta ja Finlandiaa myöten. Arkadian Alko sai muistaakseni reilut pari sataa pulloa myyntiin vajaan 20:n euron ulosmyyntihinnalla ja muutamat kuppilat niin ikään joitain pulloja. Itse hankin kuriirin välityksellä kellariin kolme pulloa, joista ensimmäinen nyt maistissa. Veljet saavat kypsyä rauhassa ennen seuraavaa mahdollisuutta.
90

Pyynikin Käsityöläispanimon Iso/Vahva Portteri 7,5% TAMPERE

Yön musta portteri nostaa reilun moccavaahdon ylleen, joka laskee hiljalleen seitinohueksi sammalpeiteeksi, jättäen alkukantaisen esirippuista keskipakoisvoimalla hälvenevää pitsiä. Tuoksu on marjaisen lääkemäinen ja kahvisen paahteinen. Maku seuraa perästä. Savuisen siirappinen ja suolaisen salmiakkinen maku lämmittää niin kehoa kuin mieltäkin. Alkoholia ei maista ja jälkimaku on mustaherukkaisen tuhkainen. Alunperin pullon kyljessä luki "Iso Portteri", mutta ravintolat ja lopulta Alko halusivat muuttaa nimen pieneen pullokokoon vedoten. Itse henkilökohtaisesti pidin enemmän "Iso"-nimestä.
89

Master Tmavý 18° 7,0% TZEKKI

Tämä tuunattu Velko on colaisen mustanruskea olut keskirunsaalla ja sienimäisellä tummanbeigellä vaahdolla. Vaahto laskee nopeasti neljän millin vahvuiseksi nauhaksi, joka jatkuu katkeamatta samettisen esirippumaisella pitsillä. Hento tuoksu on varovasti hernekeittoinen ja makeasti limppuinen. Prosentteihin nähden maku on yllättävän vaisu ja rungoton. Kokonaisuus on suklaisen kahvinen ja hedelmäisen tryffelinen. Jälkimaussa alkoholi antaa mukavasti lämpöä ja suuhun jää jouluisen luumuinen status.
80

Plevnan Siperia 8,0% TAMPERE

Siperia sai alkunsa vuonna 2005 Olutravintola Pikkulinnun 5-vuotisen taipaleen juhlaoluena. Siitä lähtien vauhti onkin ollut vain kiihtyvää sorttia. Palkintoja on sadellut ja monen mielestä kyseessä onkin eittämättä Suomen paras olut. Siperia on nyt irti. Uudet pikkupullot, uusine etiketteineen, löytyvät jokaisen Alkon hyllyiltä Systembolagetia myöten. Ainut asia mikä ei huimaa päätä on hinta (4,50e/330ml). Eli Siperiaa pannaan halvalla!
Sysimustaan ruskeaa luotaansa vetävä portteri kantaa samettista, mutta hapuilevasti hapokasta tumman beigeä vaahtoa yllään, joka jättää jälkeensä nopeasti laskeutuvaa laavalamppuista pitsihöntyvää.
Havuisen hedelmäinen ja yrttisen saaristoleipäinen tuoksu on yhtä paahteinen kuin raikas. Jo tuoksussa olin aistivani anista, joka vahvistuu maun kautta. Alkoholi ei maistu millään muotoa ja olomuoto on öljyisen liukas. Lakritsi, salmiakki, siirappi, kahvi, suklaa, maltaat ja sitrus, missä järjestyksessä näitä makuja nyt luettelisi? Totuus kuitenkin on, että jokaisen on tämä pullo (tai useampi) haettava ja koettava itse. Sanat eivät riitä kertomaan. Skeptisyyden rajamailla olin asennoitunut kritisoimaan ja alipisteyttämään ko. kuraveden, mutta minkäs teet jos teet täydellistä.
99

Rogue American Amber Ale 5,1% USA

Viikon teemana näyttää olevan pöydälle kuohuvat oluet. Vaahto on kaakelin lisäksi myös lasissa runsasta ja pitsi maitokahvisen moccaista ja valuvan tiivistä. Tiilenpunainen olut tuoksuu miellyttävän karamelliselta ja pähkinäiseltä. Maku on tahmean pihkainen ja greippisen katkero. Jälkimaku painottuu vihanneksisuuden puolelle, joka on kyseessä olevan oluen huonoimpia puolia. Kokonaisuus jää aavistuksen vetiseksi ja humalattomaksi. Alkuperämaasta ei ole epäilystä.
80

Alvinne Freaky 3,8% BELGIA

Reittausblogissakin

lähiaikoina huomiota herättänyt oluen kaataminen lasiin on kyseessä olevan oluen kanssa vähintäänkin mielenkiintoista. Haluaisin kuulla edellä mainittuun blogiin anonyyminä kirjoitelleen kommentoijan "oikean kaatotekniikan", kun kyseessä on belgialaisen bitter Freakyn kaltainen vaahtoADHD. Vaikka osasin varautua nopeaan toimintaan, ei cobran refleksinikään riittäneet. Talouspaperia tarvittiin. Koko pullon kaataminen puolen litran tuoppiin otti noin kolme varttia, joten tämä kertonee tarpeeksi. Hattaramaisen ydinlaskeuman laskeuduttua jäljelle jää runsaasti paksua likaisen rusehtavaa pitsiä. Tuoksu on vihreän omenaisen mausteinen ja hiivaisen sitruunainen. Maku korostaa tuoksussa esille tulleita asioita entisestään. Jälkimaku on kuivan tuhkainen ja happaman marjaisen saippuainen. Etiketti on informaatioltaan arvostukseni arvoinen. Mainittuna on perustietojen lisäksi mm. käytetty hiiva (Morpheus) ja humalat (Pioneer, Ek Goldings, Chinook, Columbus, Amarillo).
Harvinaislaatuinen löytö maitokaupanhyllyltä ja varsinkin, kun hintalapussa panimoksi oli ilmoitettu Stadin Panimo.
73

Westheimer Weizen 5,0% SAKSA

Westheimer houkuttelee luonnon läheisellä habituksellaan. Ulkonäkö on oljenkeltainen ja likaisen samea. Vaahto nousee kaadettaessa erittäin korkeaksi, mutta laskee suhteellisen nopeasti ohueksi nauhaksi. Pieniä pitsipalluroita jää tarkkailemaan tilannetta ylempää. Makean purukuminen tuoksu sisältää runsaasti hapanta banaania ja maltaista vehnää. Suutuntuma on öljyisen liukas ja taikinaisen paksu. Maussa kaikki tähän mennessä mainitut adjektiivit fuusioituvat ja muodostavat täysin kelvollisen hefen. Perustavaa laatua, mutta saksalaiseksi vehnäksi keskikastia.
77

Hollows & Fentimans All Natural Alcoholic Ginger Beer ja Stone’s Ginger Joe 4,0% ENGLANTI

Marraskuu yhdistetään nykypäivänä yhä vahvemmin ja vahvemmin viiksiin. Omatkin pensselit saavat jäädä ajamatta ja mikäs sen parempi tapa olisi aloittaa Movember, kuin skoolata viiksioluella alkutahdeille. Poimin Alkon hyllyltä Joen version ja Keskosta H&F:n samankaltaisen lietteen. Ensimmäinen inkiväärioluen panija liputtaa vahvasti viiksien perään, mutta toisella tuntuu olevan jotain erityistä viiksiä vastaan. Tämä käy ilmi panimon kotisivuilta.
Molemmat oluet ovat selkeästi enemmän limulinjaa, eikä olutgenrestä juurikaan voi puhua. Kumpaakohan Harry Potter mieluummin juo?
Inkivääri näyttelee selkeää pääosaa molemmissa yltiömakeissa juomissa. Ulkoisesti Joe on kirkkaampi ja hapokkaampi kuin simaisen samea H&F. Joe on myös vahvemman keltainen. Sinietikettinen tuoksuu aidolta (kiinalaiselta) inkivääriltä, kun taas vastustajan tuoksussa on pommacista esanssisuutta. Kokonaisuutena Joe on täysin liian makea ja vaikea juoda. H&F sen sijaan on miltei juotavissa ja siitä jää suuhun kiva inkiväärin polte.
H&F 40
Joe 22

Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut 4,5% TAMPERE

Pitkällisen etsinnän jälkeen löysin PKP:n tuotteita maitokaupanhyllyltä. Saatavuus kaupoissa keskittyy vielä tällä hetkellä pääasiassa Tampereen ja Porin ympäristöön, mutta laajentuminen on selvästi käsillä. Ensikosketuksen kyseiseen tuotteeseen sain kesällä Helsingin SOPP:issa, missä panimon Grand Old Man Tuomas Pere tarjosi Simosiivut. Kyseessä taisi olla tuolloin vahvempi 5,2% versio ja muovituoppi. Oikein herkullinen ensipuraisu.
Oluen väri on 101:n karaatin sulaa kultaa samealla tahmaisuudella siivitettynä. Vaahto noudattaa vehnäisten oppikirjaa kiitettävästi. Alkujaan reilun kolmen sormen mittainen kruunu muuttuu pysyväksi 1/4 sormeksi ja jättää jälkeensä valuen katoavaa vaatimatonta pitsiä. Tuoksu on aavistuksen savuinen ja hedelmäisen banaaninen. Kyseessä on selkeästi sellainen vasta laivaan lastattu raaka hedelmä, joka odottaa rapakon ylittämistä ja kypsymistä. Päällimmäisenä sieraimissa polttelee taikinainen, ehkä hyppysellisen ylikäynyt hiiva. Maussa on metsäistä alkuasukastunnelmaa raparperisella humaloinnilla ja mausteisella hefesyydellä höystettynä. Jälkimaussa sitruunaisuus ja hiiva dominoivat poskipäissä jättäen suuhun hyvin alhaisen pH-arvon tunteen.
Etikettiin sopisi maun puolesta paremmin panimon maahis/metsänhenkiolento-teema, kuin maisteri Frangenin kasvot. Summa summarum kyseessä on pärstäkertoimen mukaisen persoonallinen ja selkärankainen suomalainen micropanimohefe. Suosittelen ostamaan sieltä mistä sitä saa.
80

Lopuksi oluensuojelijan ajatuksia Simon julkistamistilaisuudesta:
http://m.youtube.com/watch?v=F66zmnKBvTY&feature=youtu.be&desktop_uri=%2Fwatch%3Fv%3DF66zmnKBvTY%26feature%3Dyoutu.be

Pilsner Urquell Nefiltrovaný (suodattamaton ja pastöroimaton) 4,4% TZEKKI

Pilsner Urquell Nefiltrovaný eli suodattamaton ja pastöroimaton versio kaikkien tuntemasta maitokauppojen pilsnerikeisarista, tuttavallisemmin Urkista, maailman ensimmäisestä kullankeltaisesta lagerista. Kyseessä olevaa harvinaisuutta ei ihan joka päivä ole tarjolla. Tämä erä on panimon 170-vuotisen taipaleen juhlapainos, jota Suomessa on saatavilla jopa viidessätoista eri kaupungissa Helsingistä Äkäslompoloon. Oluet on kegitetty lähinnä teräsastioihin, mutta muutama tammitynnyrikin on matkassa erityistilaisuuksia silmällä pitäen. Kegin korkkaamisen jälkeen oluen säilyvyys lasketaan päivissä, puisen tynnyrin miltei tunneissa, joten äärimmäisen pitkään tätä tavaraa ei enää hanasta lasketa. Itse henkilökohtaisesti matkustin Helsingin Stone´siin testaamaan legendaa, vaikka tosin lähikuppilastani Paahtimostakin samaa nestettä olisi ollut saatavilla. Burgeria teki mieli.
Itse pilsner on ulkoisesti paljon sameampi (luonnollisesti) ja aavistuksen tummempi sävytteinen (ehkä ravintolan hämyinen valoitus vaikutti asiaan?) kuin normaaliversio.
Tuoksu ja maku vahvistavat selvästi, että lasissa on Urquellia. Makeaus ja hapokkuus nousevat ensimmäisenä esille asioina, jotka eivät kuulu jääkaapistani löytyvään Urkkiin. Loistavuutta lisää oluen samettinen suutuntuma, hapokkuudesta huolimatta, joka voitelee kielen kuin Flora Culinesse teflon-pannun. Erittäin smooth. Useampikin menisi ruoka/seurustelu/nautiskelujuomana.
88

Jälkihuomio: Tzekkiläisessä olutsanastossa on kaksi hyvin saman tyylistä termiä. Nefiltrovaný ja kvasnicový. Kummatkin tarkoittavat suodattamatonta, mutta kvasnicový:yn lisätään käymisen jälkeen tuoretta hiivaa tai vierrettä. Suomeen tulleen Urquellin kohdalta en tiedä kummasta on kyse. Ratebeer käyttää termiä Nefiltrovaný, mutta virallisessa panimon järjestämässä maistiaistilaisuudessa ravintola Kappelin kellarissa vierailleet puhuvat kvasnicový:sta. Mene ja tiedä?

Beer Hunter's Stone´s Golden Mufloni 5,5% PORI

Helsingin Stone´s Gastropub on etuoikeutettuna saanut Porista kokonaisen erän kultaista pässiä omaan käyttöönsä ja nimiinsä. Tavaraa on vielä hyvin jäljellä, joten maistilla ehtii hyvin käydä.
Oranssisen utuinen kaura ale nostaa vienon vaahdon, jota seuraa samankaltainen pitsi. Kukkea tuoksu lämmittää mukavasti. Panimosta ei voi erehtyä. Keiton lopussa mukaan heitetyt humalat Challenger ja Cascade kipristävät suupieliä sopivalla intensiteetillä. Kokonaisuutena hedelmäisen raikas, mutta ryhdikkään kitkerä janonsammuttaja. Erinomainen ruokajuoma talon burgerien kylkeen.
80

Boulevard Brewing Smokestack Series - Double Wide IPA 8,5% USA

"Toto, I've a feeling we're not in Kansas anymore."
Tämä DIPA tulee sieltä.
Reilulla kahdeksalla eurolla pääsee maistille rapakon takaa importattua tavaraa. Aikaisemmin samaa lientä kaupattiin Arkadiassa 0,75l kokoisessa astiassa, jonka hinta (20,50€) oli kieltämättä houkutteleva.
Retrohenkinen etiketti vetoaa allekirjoittaneen tunteisiin. “Twister-proof” luvataan :).
Ulkoisesti olut on hiivahöttöisen utuinen ja pihkaisen kellertävä. Vaahdosta nousee aikasmoinen fallostatti. Pitsi piirtää omat kaavansa pysyvästi lasin reunoille.
Rapsakan jenkkiläinen tuoksu kertoo selvästi missä mennään. Hiivaisen humalainen ja sikarisen simainen aromikkuus sen sijaan puhuvat omaa kieltään. Greippisen karamellinen maku on aavistuksen pistelevän alkoholinen ja pihkaisen trooppinen. Topselvellinkisen sekainen, mutta tasapainoinen keitto.
83

Founders All Day IPA 4,7% USA

Maitokauppaan eksynyt Founders herättää jo pelkällä etiketillään suuria tunteita. Onko kyseessä sitten Mökkitie vai Maantieltä taloon, niin taustalta hiipii Miller´s Crossing tyyppisiä tummia pilviä.
Nektariinisen tahmea olut nostaa muutaman sormen verran vaahtoa ja tämän yläpelti jättää tiivistä sukkanauhapitsiä jälkeensä. Trooppisen pihkainen tuoksu muistuttaa Nestlen boikotin aikaista jääteerouhetta. Maku on humalaisen katkera ja havuisen pistelevä. Napakka ja täyteläinen paketti.
90

Stadin 4,5% / Rekolan Amerikan Serkku 4,5% / Nokian Keisari 66 4,2% American Pale Ale

Suomalaista pienpanimo-osaamista parhaimmillaan, tässä ja nyt.
Kulutusolut valikoimaan hintalaatusuhteellaan kiipinyt Routekeisari rinnallaan rekolan ja Stadin vastaavat ylpeydet.
Pääkaupungin kuningas mahtailee vaahdollaan muut maan rakoon, mutta Mäntsälä (tuleva Fiskars) ja Nokia eivät jää liiaksi varjoon. Stadin nostattama tattimainen vaahtotorni on kieltämättä poikkeuksellinen ja Rekola tässä kolmikossa yllättävästi vaatimattomin. Ei hätää. Kenelläkään. Ulkonäön puolesta sanottakoon, että Stadi on vaalein ja Rekola tummin. Tuoksut kertovat heti, että kyseessä on kolme täysin eri olutta. Stadin rapsakka belgisitrus, Rekolan savuisen makea vaniljatoffee ja Nokian havuinen humala. Siirrytään makuun. Stadi nousee pintaan saippuaisella bitterisyydellä ja Rekola hedelmäisen lempeällä makealla maltaisuudella. Nokia on perus vahva 66.
Summarum. Pöydässä kolme totaalisen erilaista APA:a (jokainen täydellisiä omalla tontillaan), joita kaikkia voin suositella suurella sydämellä. Rivijärjestystä on mahdotonta tehdä, mutta omat suosikit voi aina kertoa. Rekolaa ostaisin enemmänkin, jos hinta olisi huokeampi. Nokia näistä kolmesta hintalaadultaan eniten kohdillaan. Mmmmmmmmmm...
Stadi 88
Rekola 88
Nokia 88

Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel 9,0% BELGIA

Brasserie d'Achouffe on yksi omista suosikkipanimoista. Panimo on perustettu vasta 1982, joten kovin pitkistä perinteistä ei voi puhua. Silti Achouffen kylä Belgian Ardenneilla on eittämättä matkustuskohdelistalla hyvin korkealla.

Houblonin DIPA Tripa kaatuu Spiegelau-lasiin oljenkeltaisena ja samean sahtimaisena hiivojen kera. Vaahto on saippuaisen kuplivaa ja barokkisen muhkeaa. Tuoksu on lämpöisen yrttinen ja miedosti alkoholinen, jossa ruohoisen makea belgihiiva näyttelee luonnollisesti pääosaa. Maussa aromaattinen jenkki Amarillo puskee päälle, mutta antaa tilaa myös Tomahawk ja Saaz veljilleen. Kokonaisuutena eksoottisen korianterinen/pippurinen ja hieman raa'an appelsiinisen karvas. Erinomaisen maukas.

95

Ridgeway IPA 5,5% ENGLANTI

Ridgentie on Brakspearin panimon (1779) raunioista nostettu mikropanimo, joka on osoittanut paikkansa myös kansainvälisillä markkinoilla. Tuotevalikoimasta löytyy muutamia erinomaisia yksilöitä ja paljon keskinkertaisia. Jostain syystä kyseinen panimo on Alkon erityisessä suosiossa.
Vaalean viljainen ja meripihkaisen kirkahko. Vaahto on muhkean samettinen ja kermaisen pehmyt. Pitsi seuraa nauhamaisesti perässä. Tuoksu on hedelmäisen pähkinäinen, mutta yllättävän pliisu ja sanomaton. Trooppisen tunkkaista jälkimakua edeltää suolaisen sitruksinen ja pihkaisen puinen puraisu. Enemmän bitter kuin IPA. Toimii pähkinöiden seurassa.
80

Nøgne Ø Two Captains Double IPA 8,5% NORJA

Kaksi Kapteenia on vuonna 2010 Norjan kotiolutkilpailuun osallistuneen Jan Halvor Fjeldin resepti, jolla kuitattiin kilpailun kultainen pokaali ja pääsy Nøgne Ø:n suurille pannuille. Norski koti-DIPA Gunnar Wiigin ja Kjetil Jikiun käsittelyssä. Lähtötilanne kuulostaa enemmän kuin lupaavalta.

Korkki sihahtaa ja pullon suusta holahtaa ilmoille trooppista humalaa. Lasiin kaatuu tumman persikkaista olutta, jonka seassa on hyvin runsain mitoin elävää hiivaa. Valkoinen vaahto mahtailee, mutta alistuu hennon laikukkaalle pitsille suhteellisen nopeasti.

Valloittava tuoksu aiheuttaa niin kutsutun sniftermomentumin, jolloin kasvojen keskikonsolia on vaikea saada irti lasista. Havumetsäinen tryffelisyys yhdessä parfyymisen kukkaisuuden kanssa nypläävät diippii. Maun symbioosissa elää kaikki. Sitrus, ananas, mänty, aprikoosi, mitä näitä nyt on. Jälkimaku on toffeisen tuhkainen ja greippisen karvas. 100:n EBUn drinkiksi yllättävän lempeä ja silkkinen.

Alkon lyömä hintalappu (9,25€) ei innosta uusintaostoksille.
88

Green Flash West Coast IPA 7,3% USA

Mike ja Lisa Hinkleyn 2002 perustaman panimon (Panimomestari Chuck Silva) mottona on vaatimattomasti: ”Taste it once. Remember it forever.” Täytyy myöntää, että jonkinlainen vahvemman sorttinen muistijälki tästä taitaa jäädä. Useamman pullon nautittua jälki saattaisi pätkiä, mutta seuraavana aamuna taatusti jyskyttäisi takaraivossa.
Simcoe, Columbus, Centennial ja Cascade. Kohtalainen humalatiski. Näillä voimilla saadaan aikaan meripihkainen, utuinen ja kaikenlaista pientä elävää höttöä kelluva California IPA, jonka vaahtoa on mahdoton pidellä korkin auettua. Pitsi on ainutlaatuisen tiivistä, symmetrista ja betonisen kestävää. Huumavan humaloitu tuoksu on viidakon pihkainen ja trooppisen lääkemäinen. Suussa maistuu metsä. Kokonaisuutena kreippisen garvainen ja mausteisen myskinen setuaari. Suosittelen hakemaan tuorekseltaan pois kun hyllytavarana löytyy.
90

Vakka-Suomen Prykmestar Double IPA 8,5% UUSIKAUPUNKI

Tanskalaisen Nørrebro Bryghusin prykmestar Anders Kissmeyer kävi Suomen länsi-rannikolla jakamassa kyseenalaistamatonta ammattitaitoaan, jonka tuloksena syntyi seitsemän eri uusi-seelantilaisen humalan ja kuuden maltaan kombinaatio. Ei ollenkaan huono diili V.A.S.P.:lta.

Samean sahtinen oranssi DIPA kuohuu mahtipontisen vaahdon saattelemana, joka jää lopulta muhkeaksi ja vulkaaniseksi saarekkeeksi keskelle olutmerta, jota ympäröi samettisen pehmeä ja arvokkaasti valuva pitsi. Tuoksussa on aistittavissa makeaa toffeeta ja ylikypsää tropiikin hedelmää. Alkoholi on läsnä. Tuoksun kautta makuun siirtyy etanolinen häivähdys, joka häiritsee taka-alalla kaiken matkaa, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Dominaattorina toimii männyn neulaisen tumma greippisyys. Kokonaisuus on tahmean yrttinen ja hiivaisen hidas.
86

Suomenlinnan Hoppe IPA 6,0% HELSINKI

Luutnantti Fredrik Vilhelm Hoppe roudasi Brittein saarilta aikoinaan Suomenlinnaan englantilaisen oluen humaloinnin perusteet. Työntekohan on aina nykyaikaa lukuunottamatta sujunut paremmin pienessä sieventerissä.

Hoppe on väritykseltään kuparisen kultainen ja kirkas. Vaahto nousee hyvin runsaana ja sienimäisenä kuuman lähteen tavoin pulputen lasin keskiöstä reunoja kohti. Pitsi on pysyvää autiotalon seittimäistä höttöä. Mansikkapeltoinen tuoksu on runsaan hedelmäinen ja miedosti rapsakkaan humalainen. Suutuntuma jättää aavistuksen valjuksi yllättävällä vetisyydellä. Kokonaisuutena Hoppe on trooppinen tivolilaite, joka jurraa ympyrä sen liiemmin nousematta tai laskematta. Jälkimaussa tuntuu myös hento alkoholin polte. Sokerista siimaa voisin vetää metrin verran takaisin päin. Tunkkainen.

80

Beer Hunter's Mufloni CCCCC IPA 7,0% PORI

Neuvostotyylinen etiketti vie ajatukset 70-luvulle ja Muflonin viisi ceetä (Cascade, Centennial, Citra, Chinook, Columbus) vahvistavat assosiaatiota entisestään. Tätä Mihail Gorbatšovkin arvostaisi.
Lasiin kaatuu paksun tahmeaa, paahteisen hunajaista ja vaahdoltaan massiivisen sienimäistä porilaista IPAa. Suurikuplainen ja saarekkeinen pitsi paljastuu vasta ajan myötä. Tuoksu on trooppisen ja kirpsakan hedelmäinen sekä rapsakan humalaisen havuinen. Mäntyisen makea maku ei heilauta alkoholinpaljastinta mihinkään suuntaan ja jatkaa näin harmonista kulkuaan kohti greippistä jälkipihkaa. Tällä pärjäisi rapakon takanakin jenkkiveljien rinnalla. Ylpeä Satakuntalainen!
94

Grillimaisteri III-olut ja Kukko Pils 4,5%

Lidlin Grillimaisteri elintarvikesarjaan kuuluu nettisivujen luonnehdinnan mukaan olut, joka on "Vahvasti humaloitu lätkäkansan tarpeisiin". Tölkin kyljessä teksti kuuluu: "Voimakkaasti humaloitu III-olut". Kyseisen marketin asiakaskuntaa ei pidetä kovin oluttietoisena, koska pilsneristä ei nähdä tarvetta mainita, vaan sen sijaan käytetään iänikuisen vanhan veroluokittelun merkintää "kolme tolppaa". Valmistajaakaan ei näemmä tarvitse kertoa, kunhan se on tehty Suomessa. Kukko luonnehtii pilsneriään vahvasti humalloiduksi. Nyt kun lasissa on molempia edellä mainittuja, niin en voi todeta muuta kuin, että kyseessä on sama olut. Skeptisuuden rajamailla yritin löytää edes yhden pienen eron, mutta sitä ei yksinkertaisesti ole. Kumpaa siis ostan tulevaisuudessa? Lidlin versio on huomattavasti edullisempi, mutta tölkki on rumempi ja kyseiseen kauppaan en halua periaattesta astua. Kukko Pils siis lähtee hinnasta huolimatta matkaan, mutta jos eksyn saksanmyymälään, tokipa sitä myös Grillimaisteria tulee ostettua.

Kukko 75

Grillimaisteri 75

Olvi CXXXV ja III 4,5%

Vuosi 1998 oli omalla kohdallani abivuosi. Nissan micra kävi kyljellään ja Citroën (a.k.a. kahvinkeitin) syöksi hydrauliikkanesteitä pitkin Kortelan ojia. Samana vuonna Jenni Ahola suorastaan pakotti television välityksellä jokaisen miespuolisen nuoren Olviostoksille. Ja sitten saunaan. http://www.youtube.com/watch?v=uLZc-DmFIuw

Nyt Iisalmen panimo haluaa jälleen juhlistaa syntymäpäiviään. Samalla vanhalla reseptillä. Nyt mittarissa on 135 vuotta. Pettymys on suuri, kun päivitettyä tv-spottia ei ole eetterissä näkynyt. Historia kyynelehtii.

Olvin kolmosen kanssa rinnan CXXXV erottautuu suuremmalla vaahdolla, mutta sen sijaan olemattomalla pitsillä. III:sen pitsi on kestävä ja paksu. Juhlaoluen tuoksu ei ole yhtä metallinen kuin kolmosen ja kantaa makeampia hunajaisia sävyjä. Väriltään perusbulkki on yllätyksellisesti jopa hieman tummempi. CXXXV polkee kolmosen yli pienillä nyansseilla. Kokonaisuus on puhtaampi ja pommaccisen hapokas. Normiversion ollessa vihanneksisen laimea, metallinen ja tunkkainen.

III 42

CXXXV 56

Vakka-Suomen Prykmestar Schwarzbock 6,0% UUSIKAUPUNKI

Kyseisen pullon parasta ennen ehti jo mennä ohi, kun odottelin, että olisin saanut ostettua perusschwarzin rinnakkaisvertailuun. Ei ole tullut haettua, joten nyt ugilainen pöytään.

Olut on musta. Kuohkea, rusehtavan beige vaahto, jonka pitsi on ominaisuuksiltaan silkkaa paksua velvettiä. Mämmisen hernekeittoinen tuoksu siivittää perusolemukseltaan paahteisen kahvista aromihumallusta. Pullonsuuhun jää reilusti hiivaa. Cafe latteinen maku sivelee poskipäitä kuin voi pannulla, kunnes, se on Marabou. Tuoksun paahteisuus muuttuu maussa jo palaneeksi ja muistuttaa irlantilaisia isoveljiään. Alkoholia ei maista millään muotoa. Odotin hyvää, mutta nämä odotukset rikottiin heittämällä. Loistava lajissaan, kertakaikkisesti from Ugi.

85

Sinebrychoff Nikolai Vuosiolut 2014 4,7% KERAVA

Koffin vuosikeiky on muuttanut pienempään kaukaloon ja tänä vuonna tarjolla on bulkkitume. Ulkoasu on kuin Jenni Vartiainen "Junat ja naiset" videolla, mutta "Mustaa kahvia" lyriikoilla, jossa pitsi muistuttaa Lauri Ylösen päähöyheniä. Ei siis kertakaikkisen mitään huonoa.
Ensimmäinen virhe on lähestyä olutta tarkemmin. Tuoksahdus jo lähes maatunutta kompostia, johon on heitetty rippijuhlien jälkeen jääneet kahdeksan suodatinpussillista kahvinporoja.
Maku on metallisen teennäinen ja vetisen virolainen. Nyt ymmärrän annoskoon pienentämisen. Eihän tätä puolta litraa saisi kumottua (ainakaan kurkusta alas).

Oak Aged? What?

46

Flying Dog UnderDog Atlantic Lager 4,7% USA

Kirkkaan keltainen olut suurikuplaisella ja saippuaisella vaahdolla. Pitsin voisi hyvin kuvitella olevan muutamissa osavaltioissa boikottiin joutuneen sarjakuvapiirtäjä Ralph Steadmanin yksi monista inspiraation lähteistä. Steadmanin etikettiin piirtämät koirat seikkailevat yhtä lailla tuopin reunoilla. Tuoksu on rapsakan ruohoinen ja makean hunajainen. Tuoksu vie jo ajatukset panimon kotikaupunkiin Frederickiin, jota nimensä perusteella ei voi olla mainitsematta, jossa havumetsäisyys maistuu myös suutuntumassa. Viljaisen saippuainen kokonaisuus äityy lopussa greippiseen yrttiyteen. Pilsnerinen paketti. Muistutus siitä, että myös lager voi olla erittäin maistuvaa.

83

Paulaner Oktoberfest Bier 6,0% SAKSA

Keskiajalla kesäoluen laatu ei ollut kaksista. Uuden ajan alussa Saksassa asetettiinkin oluenpano kielto ajalle 23.4 - 29.9. Tämä aiheutti panimoille kiireisen maaliskuun, jotta varastot saataisiin tyhjennettyä. Olut pantiin säilyvyvyyden kannalta aavistuksen normaalia korkeammalla alkoholiprosentilla. Näin kesälläkin saatettiin nauttia raikkaasta lagerista (=märzen, maaliskuinen). Oktoberfest Bier nimitys sai alkunsa Spatenin panimon märzenistä, jonka jälkeen nimitys levisi muihin lähialueen keittoloihin. Loppujen lopuksi perus Oktoberfestlager ei juurikaan eroa massastronglagereista. Perustuntuma on maltaisen hunajainen ja jälkimaku liukkaan diasetyylinen.
67

Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfestbier 5,7% UUSIKAUPUNKI

Saksassa on ainoastaan kuusi panimoa, joilla on lupa käyttää luokitusta "oktoberfestbier". Germaanisten rajojen ulkopuolella säädökset eivät ole voimassa, mikä mahdollistaa vaikkapa Ugin V.A.S.P.in tekemään sellaisia panohommia, joihin suurimmalla osalla saksalaisista ei ole minkään sortin saumoja. Suojatun nimikkeen aliaksia ovat märzen ja festbier.

Olemukseltaan tämä lokakuunolut on tummakka ja puhtoinen. Väri on kuparinen ja vaahto kuohkean suuri, mutta nopeasti katoava. Pitsi näyttäytyy vuoristoratamaisena nauhana. Tuoksu on kuin ruisleipä, jonka päällä on reilusti voita ja tilliä. Greippistä jälkimakua edeltää rapsakasti humaloitu heinälato yrttipedillä. Puhdas tyylisuoritus jälleen Pohjoistullin pojilta. Löytyyhän sitä mielenkiintoisempia ja maukkaampia saman luokan edustajia saksalaisista, mutta kannatan kotimaista.
74

Baltika 9 8,0% VENÄJÄ

Odotukset tälle Baltika- sarjan viimeiselle mohikaanille ovat niukat. Vahva lager harvemmin toimii varsinkaan halpahumaloinnilla höystettynä. TuplapukkiTosivahvaosastoa, eli vaatisi ruskean paperipussin. Runsas vaahto laskeutuu/katoaa erittäin nopeasti ja pitsiä ei käytännössä jää lainkaan. Tuoksu on makean maissinen, missä alkoholisuutta on yllättävän vähän. Viinaisuus iskeekin maussa kuin 9V-paristo kielen päällä. Aistikenttä vastaanottaa ruotsinlaivan parfyymiosastoa muistuttavia säväreitä. Jälkimaku on hunajaisen myskinen ja kalmean kiljuinen.

41

Lervig White Dog 4,7% NORJA

Lervigin Valkoinen Koira muistuttaa greippisella haaleudellaan radleria. Vaahtokaan ei yllä tuopin mittoihin ja ulkonäkö jättää kylmäksi. Tuoksu sen sijaan potkaisee hypotalamukseen ja suorastaan repii nenäkarvoituksen mukaansa. Erikoinen piirre maitokauppavehnäselle. Hiivaisen sitruunainen wc-ankka tunkeutuu aistielimiin. Ensi sipaisun jälkeen tarkistan, ettei kyseessä ollut alkoholiton versio. Ei, maksimivoluumit käytössä. Maussa ei uskoisi. Suutuntuma on greippisen limonadinen ja loppua kohden hapokkaan pesuaineinen. Viimeinen muistikuva on korianterinen lämpö. Ei mikään Lervigin tähtilippu.
70

Thwaites Wainwright 4,1% ENGLANTI

Kirkkaan puhtoinen ja kultaisen kirkas olut messevällä samettisella vaahdolla, joka jättää pesusienimäisen paksun pitsin.
Tuoksu on maltaisen metsäinen. Prosenttien mukaisesti maussa vahvimpana elementtinä on kraanavesi kruunattuna kuivalla hapokkuudella. Kirjailija Alfred Wainwrightin mukaan nimetyn oluen parasta antia on pullo ja etiketti, jotka johdattavat kuluttajan kansallisromanttisella tyylikkyydellään harhaan.
70

Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer Rood 10,0% BELGIA

Sadonkorjuuta vailla olevan viljan keltainen ale on sumuisen samea ja kauniin kelmeä. Vaahto silittää silmiä muun olemuksen kanssa kilpaa ja tuoksu kiirii aistikenttään aiheuttaen belgihiivahimon. Pitsi maalaa omaa elävää tarinaansa, josta voisi kirjoittaa jokaisen siemauksen jälkeen oman tarinansa. Sieraimissa polttelee omenainen ja appelsiininen yrttitarha, jossa alkoholi on piilotettu pihatontun päivänvarjon alle. Voimakas makujen tykkimäki antaa niin fenolista jälkimakua, kuin myös makean maltaista hedelmäkori siemaisua. Lämmetessään etanoli pyrkii liikaa pintaan, joka laskee pisteitä inhimilliselle tasolle.

Samalla maku muuttuu enemmän greippiseksi.

89

Sünner Kölsch 4,8% SAKSA

Alkon valikoimassa yhtenä uutuutena on Sünnerin Kölnin pintahiivapilsneri a.k.a. Kölnin vesi. Ulkoiselta olemukseltaan kölsch ei poikkea massa pohjahiivaisesta, mutta tuoksu viitoittaa pilsnerin suuntaan kesäisellä niittyisyydellä, jossa on tavallista voisempi aromi. Pitsi voittaa vaahdon. Päärynäinen sivumaku muistuttaa etäisesti esanssiexplosionpack Fun Lightia Fairymaisella suutuntumalla, vaikka en ole kyseistä tuotetta sitten lapsuuden maistanut. Silti traumojen aiheuttamat haavat ovat auki. Ensi puraisu on kuitenkin kesäisen viljainen ja makean yrttinen. Loppua kohden settuura muuttuu vähän turhaksen metallisen kovaksi ja karkean tunkkaiseksi. Saunan jälkeen terassilla ihmisen hyvä ystävä.
80

Laitilan Kievari Imperiaali 9,2% LAITILA

Alkujaan panimon kymmenvuotista taivalta juhlistamaan tarkoitetun Imperiaalin kehittely alkoi jo vuonna 2006. Jopa viisitoista prosenttisten ehdotelmien laukatessa mielissä toimitusjohtaja Rami Aarikka luki korteista, että on parempi keskittyä jo kunnon teinibileisiin eli viidentoista vuoden ikään.
Vuosien suunnittelu ja 15 kuukauden kypsytys saivat aikaan Helsinki Beer Festivalin Vuoden oluen 2010 ja 2013, sekä Suomen Parhaan Oluen 2013. Aikaisemmin stoutin saatavuus oli rajoitetumpaa, mutta tällä hetkellä sitä pitäisi löytymän jokaisen Alkon hyllyltä, niin kauan kuin tavaraa riittää. Imperiaalisen menestyksen saattelemana kysyntä saattaa olla juuri nyt erityisen kovaa luokkaa.
Olut kaatuu lasiin öljyisen paksuna ja mustana lietteenä. Vaahto on kuin sukkanauha, jota kallistaessa pitsinen siveysvyö katoaa yhtä nopeasti kuin muodostuikin.
Tuoksu on mustaherukkaisen mämminen, puisen paahteinen ja suolaisen salmiakkinen. Liukkaan lempeä suutuntuma lämmittää heti ensi siemaisusta lähtien. Multiakselinen maku säväyttää ensin suklaalla, banaanilla, maitokahvilla ja soijalla, jonka jälkeen iskee ananas, vanilja, sikari ja mustaherukkaisuus. Ympyrä sulkeutuu. Alkoholia ei liiemmin aisti. Käykäähän kaupoilla. Kohta sieltä saa myös Plevnan Siperiaa [laughing out loud] #karkkikauppa
89

Ruokapuoti Lumon Nokkospils 4,5% UUSIKAUPUNKI

Keikyklubin Raumanjaosto oli jälleen huomannut ison aukon blogissa ja lähtenyt pikimiten nokkosen etsintään. Lumossa hyllyt olivat huutaneet soldouttia. Buena Vistassa, Toivasen omassa kylmiössä, lepäsi kaikkien onneksi pari pulloa nimelläni varustettuna ja alkujaan savonlinnalaisen nokkosen matka sai jatkua kohti Porvoota. Kiitokset pilshead hunterille efortista ja itse ravintoloitsijalle voimajuomista. Olisiko ko. oluen autenttisin nautiskelupaikka Vistan terassi Ganalin kupeessa? Gyl maar!
Itse olueen, joka on lajissaan toinen Lumon oma tuotos. Ensimmäinen oma olut oli stout, joka valmistettiin Rauman pohjoispuolella ja nyt toinen etelässä. Olisiko seuraava ilmansuunta itä ja Lapin Voima?
Pilsneri on kauniin utuinen ja oljenkeltainen. Vaahtoa puskee jo korkin aukaisusta, eikä tuoppikaan tahdo hattaralle riittää. Pitkäkestoinen on myös hän. Lasin reunoille piirtyy vahvaa pitsiverkostoa, joka ei myöskään anna helpolla periksi. Runsas lukuisella hiilihappopalleroarmeijalla näyttää olevan kova kiire ylös.
Tuoksu kertoo, että nyt on kyse jostain spesiaalista. Peruspilsnerin ruohoinen mallas saa rinnalleen veitsen terävän nokkosen ja lapiollisen multaa. Jos en tietäisi, niin voisin erehtyä nokkosen sijasta inkiväärin suuntaan.
Suussa pilsneri pistelee poskia ja maistuu maltaisen makealta. Vaikka kohta on syyskuu, Nokkospilsin lumo tekee kesän. Ruohoisen rapsakka kokonaisuus, josta todellakin aistii nokkosen kaikin mahdollisin keinoin. Omalle kohdalleni nokkonen kirvelee juuri sopivasti. Chilimäinen suutuntuma kuitenkin saattaa olla liikaa jollekin yrttistä tulisuutta vierastavalle. Itse olisin lisännyt vielä knaapullisen vihreää lehteä, mutta luultavasti se olisi ollut liikaa. Nimittäin koe-erän jälkeen oluen nokkospitoisuutta vähennettiin ja alkuperäisten suunnitelmien mukainen suodatus jätettiin pois. Jei! Mielenkiintoista olisi ollut maistaa myös tuplanokkosta. Erittäin ylväs ja uskalias resepti.
Keikyklubin vuoden luomutuote 2013 (ilman sertifikaattia).
90

Left Hand Polestar Pilsner 5,5% USA

Magnum, Mt. Hood ja Sterling humalista koostuva amerikan pilsneri lepää lasissa greipin keltaisena tuhdin maltaisen vaahdon peittelemänä. Pitsiin tarttuu vähintään 20% vaahdosta.
Tuoksu on maun lailla sitruksisen maltainen, johon poskipäissä lisätään auringonkukkaa ja viljaa. Jälkimaussa aavistus hunajaa.
Virkistävän raikas pilsneri. Tavanomainen.
Intiaanipäällikkö Niwotin (=left hand) mukaan nimetty panimo on kahden Coloradolaisen kotipanijan menestysnäyte.
80

Höss Neuschwansteiner Das Echte Weissbier 4,7% SAKSA

Nyt kun Reinheitsgebotista a.k.a. puhtauslaista päästiin paasaamaan edellisen Xingun kohdalla, niin luonnollinen siirtymä on Privatbrauerei Höss der Hirschbräu, joka nimenomaan vannoo Reinheitsgebotin nimeen. Puhdasta olutta siis luvassa.
Panimon vehnä on vaalean kullankeltainen ja nostaa korkean, mutta lyhytkestoisen vaahdon laikukkaalla/valuvalla/vaatimattomalla pitsillä. Tuoksussa perustana on saksalainen hefe, mutta nöyrä ja olemassaoloaan anteeksi pyytävä kaksoispersoona pääsee valloilleen. Suutuntuma on kuin Planet Hollywood. Alkuspeksit tuntuu olevan kunnossa, mutta loppujen lopuksi koko homma menee reisille. Kokonaisuutena vetisen hiivainen ja hapottoman laimea. Onneksi pöydässä on myös bratwurstia ja siikliä.
54

Kaiser Xingu 4,6% BRASILIA

Vuonna 1516 Baijerissa säädettiin puhtauslaki, jonka mukaan oluen raaka-aineita ovat vesi, ohramallas ja humala.

Liki viisi sataa vuotta myöhemmin laki kumottiin ja samaan aikaan Oberstdorfissa Marjo Matikainen huusi: "Havuja perkele!"

Etelä-Amerikkaan kyseinen laki ei ole lienyt koskaan rantautunut. Xingun aineosista löytyy kolmen peruseineen (joista viimeinenkin humalauute) lisäksi sokerikulööriä E150 ja kaksi ristisanatehtävämonsteria: natriumerytorbaatti E316 ja propyleeniglykolialginaatti E405.

Etiketissä luvataan black beeriä ja sitä tämä totisesti on. Keinotekoisesti saadaan aikaiseksi sysi mustaa tavaraa. Tumman beigeä vaahtoakin löytyy ja pitsi jämähtää tuoppiin kuin sokerilla liimattuna. Yrttisen mämminen ja limppuisen makea tuoksu on teollisen epäaito. Jos mikään ennen tätä, niin viimeistään maku iskee vasenta koukkua leukapieliin. Olen juonut huomattavasti paremman makuisia yskänlääkkeitä, joiden makumaailmaan Xingu näyttää pyrkivän. Jos kaadan loput viemäriin, osaako olut takaisin kotiviidakkoon?

18

Erdinger Pikantus 7,3% SAKSA

Tumman Mac-limonaadin värinen weizenbock löytyi kellarin uumenista ja bbf sanoi, että nyt on aika. Vaahto nousee hyvin korkealle tasautuen samettisen kumpumaiseksi pilvilinnakkeeksi. Pitsi on vaatimattomampaa pilkullisuutta. Tuoksussa hedelmät ovat päässeet kypsymään reilusti yli. Banaani on jo musta ja luumu valuu pitkin pöytää. Alkoholi maistuu turhakseltaan suklaisen maltaan yli ja jää häiritsemään myös loppua kohden. Voisi luulla belgialaiseksi. Kokonaisuutena liian tahmea ja makea. Ei suositeltavuus asteella.
68

Mallaskosken Kuohu Valioluokka Stout 4,7% SEINÄJOKI

Mallaskosken Valioluokkaan kuuluu pilsnerin ohella myös stoutti. Varsin poikkeuksellinen yksilö maitokaupan hyllyllä ollakseen suomalainen mustaolut. Harvoin sitä kohtaa vastaavaa saati tällä hetkellä kaupan hyllyllä ollenkaan. Ainakin tämä lähtee Irlannin isoa Geetä mieluummin ostoskoriin, no doubt.

Itse olut on erittäin tummaa mustaa kahvia muistuttavaa lietettä. Beige vaahto katoaa nopeasti, eikä pitsiäkään ole havaittavissa. Tuoksu on nahkaisen savuinen ja lakritsaisen marjainen. Sivuhuomiona tässä vaiheessa vaimon epätietoiset katseet siitä, että olen pelkästään haistellut olutta koko Moskovan MM-kisojen 5000m juoksun ajan. 13.26,98 myöhemmin malja on sopivasti lämmennyt ja on aika käydä kiinni makuasioihin. Tuoksun kertomia päällimmäisyyksiä turhaan toistamatta siirrytään paahteiseen sikarisuuteen ja salmiakkiseen sihi-colaan. Pieni vihanneksisuus seuraa perässä ja vahvistuu oluen lämmetessä entisestään, mutta sopivan hajuraon takana. Tuntuu aivan kuin vaklaisin Hubertia. Loppu on öljyinen.

Itse henkilökohtaisesti vaatisin stouttiin enemmän runkoa pyloneina prosentit, mutta näillä asteilla Valioluokka toimii erinomaisesti.

80

Shepherd Neame Spitfire Ale 4,2% (tölkki) 4,5% (pullo) ENGLANTI

Jokin aika sitten esimieheni ihmetteli turhaan etsimänsä Spitfiren arvostelun perään Keikyblogissa.
Asia herätti suurta nostalgisuutta aikaan, jolloin en ollut vielä paljon bulkkia kummempaa tiedostanut. Istuimme iltaa ystäviemme luona Kotkassa anno domini 2006. Illan isäntä oli käynyt tyhjentämässä paikallisen Lidlin hyllyn ja järjestänyt meille olutmaistajaiset. Muistijälkeen on piirtynyt ainoastaan yksi olut. Spitfire. Kyseinen ale sai meiltä koko maistien huonoimmat pisteet. Ei oltu ilmeisesti bitteriä aikaisemmin siemaistu. Ajat ovat muuttuneet, kuin myös harmaat makunystyrät.
Alkuun palatakseni - esimieheni toimitti minulle kotiin pari pulloa lientä ja otin arvosteluun kaveriksi myös kellarista löytyneen tölkkiversion. Jälleen siis arvio, jota on jo lähes painostamiseen asti huudeltu.
Pullossa ja tölkissä ei 0,3%:in lisäksi muuta eroa huomaa. Pullo on toki luonnollisesti tyylikkäämpi ja korkki yksi olutmaailman hienoimpia. Alunperin olut on kaupattu 4,7% voimakkuudella. Nimensä olut on perinyt legendaariselta brittihävittäjältä, jonka laivueet olivat yksi Royal Air Forcen tärkeimpiä ratkaisijoita Toisessa Maailmansodassa natsien hengittäessä niskaan. Olut ja historia kohtaavat myös maussa. Kyseessä on tyyppinäyte englantilaisesta bitteristä. Spitfire on aboriginaali Trooper Ale.
Väri on pihkaisen kuparinen ja vaahto kermaisen samettinen ja pilvisen kumpumainen. Hyvän tovin jälkeen kumpupilvien takaa nousee esiin myös pitsi (kuin hävittäjä), joka on vaahdon mukaisesti hyvin peittävää ja paksua aallokkoa. Kaunista.
Tuoksu on voimakkaan hedelmäinen, josta voi erotella ainakin papayan ja kiiwin. Pähkinäisyys ja karamellisuus seuraavat perässä vieden maukujen maailmaan. Maussa kuiva ja puinen humala syö hedelmiä puusta ja jättää jälkeensä kasan keksejä SYP:in kulmalla norkoileville sepelkyyhkyille.
82

Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pils 4,7% SEINÄJOKI

Mallaskosken Panimon perinteet vievät 1920-luvulle asti, mutta jo ammoisina aikoina alkanut ruususen uni pysäytti tuotannon. 1998 perinnehiiva laitettiin uudestaan käymään. Aikaisemmin tuotannossa olleet Kuohut eivät ole sytyttäneet, mutta uudet Valioluokkapioneerit raivaavat tietä huipulle. Nimikään ei ole turhan vaatimaton. Olutmestari Ojaluoman lamppu leimahti tuleen Hallertaun humalankorjuussa Saksassa ja Valioluokka sai alkunsa.
(Faktalähde: Pienpanimoliiton "Suomen Pienpanimot" prösyyri)
Ulkoisesti Pils ei herätä tunteita. Kirkkaan ja puhtaan oljenkeltainen olut lyhyehköllä valkoisella vaahdolla, jonka pitsi muistuttaa peruslagerin aallokkomaista samettia. Ruohoisen yrttinen ja diasetyylisen maltainen tuoksu sen sijaan antaa jo odotuksia. Edellä mainitut iskevät myös maussa ja saavat lisäkseen makeaa hedelmää ja pölyistä heinälatoa. Humalapuoli on hoidettu Perlellä ja Saphirilla. Lopuksi suuhun jää voinen kesän maku.
80

Lammin Pöllö 4,5% LAMMI

Lammin Sahtiakin tehdään kuntaliitoksen jälkeiseen aikaan paperien mukaan Hämeenlinnassa. Keikyblogiin kirjoitettakoon  ainaisesti Lammi. Pöllö on kyseisen panimon 25-juhlavuoden kunniaksi painettu olut. Ensimmäisen kerran tapasin Pöllön Porvoon Sadonkorjuujuhlilla, jolloin juomanlaskijoiden asiantuntemus ei häikäissyt. Oluen saantitiedoista ei ollut minkäänlaista hujumenttia, eikä liioin panimon muistakaan tuotteista. Sahtia osasivat suositella. Pöllöä on mytologiassa pidetty sekä viisauden, että tyhmyyden symbolina.
Se mitä tuopissa on: Kauniin vaalea ale, hyvin pienellä vaahdolla. Pitsi katoaa sekunneissa. Tuoksusta tulisi löytää katajaa, mutta itse en tätä aisti. Kiukaalle heitettynä kapsahtaa siihen suuntaan. Lähinnä tuoksussa päällimmäisenä on hedelmäinen mallas. Kotikaljauutteinen maku on osaltaan vetinen, mutta samalla puisen paahtunut. Aavistuksen ristiriitainen olut, eikä mitenkään mieleenpainuva, mutta ei kuitenkaan pöllömpi. Muistuu mieleen Pellavarock ja Klamydia ilman basistia.
75

Bryggeri Helsinki Aleksanteri Brown Ale 4,5% HELSINKI

Etiketissä neuvotaan nauttimaan oluesta "laadukkaan ruuan kumppanina, 12-asteisena".  Molemmat ehdot näyttäisivät täyttyvän. Oikean lämpötilan lisäksi lautaselta löytyy Bosgårdin Charolaista pihvin muodossa Bistro Sinnen omatekoisella Bar-B-Que grillikastikkeella marinoituna, lankkuperunoita, rucolaa jne, jne. Myös paljaaltaan kyseistä olutta nauttineena voin sanoa, että ruoka nostaa Aleksanterin uudelle levelille. Syömällä ei vaahtoa kuitenkaan saa kasvatettua, joten se jää joka tapauksessa olemattomaksi. Pitsiä jostain tuntuu siitä huolimatta puskevan läpi. Tuoksu, kuten makukin, on toffeisen limppuinen. Mustaherukkainen jälkimaku päättää kaiken ja aiheuttaa samalla janon tunteen.
80

Lervig Lucky Jack/Hoppy Joe/Betty Brown 4,7% NORJA

Juuri pääsin kehumasta Norjan vuonoilla reissaavalle klubilaiselle maan panimoita, niin johan löytyy yksi kokematon lisää. Lervig panostaa nimeen ja ulkonäköön, eivätkä itse nautintoaineetkaan hassumpia ole. Korkin aukaisun jälkeen järjestyksessä kaksi ensimmäistä aloittaa matkan kohti kuuta. Kaadon saa siis suorittaa ripeällä tahdilla. Kaikkien kolmen värikartta ja vaahto puhuvat omaa kieltään, joka selvenee kuvasta paremmin kuin rivitekstistä. Myös pitsi on jokaisessa tapauksessa samankaltainen, eli pysyvä ja röpelöinen. Betty verhoaa itsensä aavistuksen peittävämpään samettiin, kuin urosmerkkiset lajitoverinsa. Tuoksu ja makupuoli seuraavat vankasti juuri sitä mitä etiketissä lukee. American Pale Ale, American Red Ale, Brown Ale. Maitokauppavahvuisina tuotteina en voi kuvitella edellä mainittuja tyylejä juurikaan parempina. Yksityiskohtaiset analyysit jäävat tällä kertaa jokaisen omiksi kokemuksiksi. Nyt otan Bettyn kainaloon ja lähden saunaan.
Lucky Jack 85
Hoppy Joe 84
Betty Brown 82