Mikkeller Tiger Baby: Open Windows Open Hills 5,0% TANSKA

Hyvin sumean persikkainen ulkokuori, jonka pitsi on ihanan samettista. Tuoksussa trooppista tupakkaa ja mangoista mallasta. Hedelmäisen makea suutuntuma taittuu rapsakan katkeron puolella ja villiintyy vadelmaisesti. Kokonaisuus on peijakkaan paksu. Greippimehussa marinoidun käpyinen humalointi saa tukea maltaisen makeasta toffeeflavorista.

Olut on tanskalaisen pop-yhtyeen nimikkotuote ja samalla etiketissä mainitaan heidän kolmas pitkäsoittonsa, "Open windows open hills".

80

Beer Hunter's Mufloni Mosaic VehnäIPA 6,0% PORI

Pullon pohjalla näyttää olevan reilusti hiivaplanktonia, jota kulkeutuu samassa suhteessa myös akvaarion puolelle, josta myöhemmin kyseinen olut tullaan nauttimaan. Osa eliökannasta laskeutuu pohjamutaan, mutta rohkeimmat jäävät seikkailemaan pintaveteen tietämättöminä tulevasta.
Nesteen väritys on oranssin olkinen. Tuoksussa trooppinen havumetsä kohtaa sellurekan painon hiekkatiellä. Pistävyys polttaa kolme pisintä nenäkarvaa, joten trimmerille ei tänään ole käyttöä. Kukkean greippinen suutuntuma on täyteläisen pehmeä. Pihkaisuus ja katkeruus alkavat kevyesti, mutta voimistuvat koko reitin ajan saavuttaen täyden huippunsa vasta minuutteja siemaisun jälkeen. Kokonaisuutena kiinnostavasti kulmikas ja nektariinisen nautinnollinen. Viimeiset planktonit jäävät vielä toistaiseksi ruskeaan säiliöönsä.
84

Lagunitas DayTime Ale 4,65% USA

Session IPAa tuntuu nyt tyrkkäävän joka suunnasta ja Lagunitaksenkin DTA:na leimattu pullo löytyy ympäri Suomea. Oljenkeltainen olut kuohuaa runsaasti höttöistä marenkivaahtoa. Hento tuoksu on trooppisesti persikkainen ja havumetsäisesti pihkainen. Suutuntumassa sitruuna saavuttaa käymisen kaltaisia tiloja. Mitä pidemmälle neste liukuu, sitä enemmän se alkaa muistuttaa astianpesuainetta. Vetisyyttä on sen verran, että epäilen tiskauksen tapahtuvan juoksevan veden äärellä.
Odotin enemmän, sain vähemmän.
70

Weird Beard Black Perle 3,8% ENGLANTI

Reilu viikko sitten ostin maitokaupasta 3,8%:sta Weird Beardin Milk Coffee Stoutia. Olin innoissani. Tyylilaji loksahtaa kohdalleen vaikka prosentit ovatkin matalalla. Hinta hirvitti hetken (5,69€).
Säilytän kaikkia oluita niille varatussa kellarissa, mutta tämän jätin jostain syystä mancaven pöydälle odottamaan nautiskelua. Viikkoa myöhemmin pääsinkin arvioimaan kyseistä olutta aivan vahingossa. Olut oli avannut itsensä vain muutamia minuutteja ennen kuin itse saavuin paikalle. Näin käy kun et avaa olutta ajoissa!
Maistamiseen asti en tällä kertaa päässyt, mutta tuoksu oli voimakkaan kahvinen ja laktoosisen suklainen. Vaikuttaa siltä, että aromit myös säilyvät vielä jonkin aikaan aistien saavutettavissa. Lemmyn ilme ei vaikuttanut kovin vakuuttavalta, mutta olisin silti halunnut maistaa olutta myös itse. Kiitos.

BrewDog Hello, My Name Is Little Ingrid 4,4% SKOTLANTI

HMNI-sarja sai ensimmäisen artikkelinsa myös Suomen maitokaupparajojen sisään. Otin pikku Ingridin matkaan ja sytytin takan. Double IPA tyyppisten isosisarustensa rinnalla Lilla-Inkku on selvästi haaleampi kaikin tavoin. Greippisen trooppinen tuoksu on hyvin BrewDoginen. Suutuntuma on yhtä paljon hillainen kuin venelakkainen. Molempia löytyy. Suomuurain näyttäytyy marjaisen karvaisena nyanssina ja Sadolin sen sijaan pihkaisen tahmeana poskipäiden sisäpinnoitteena. Vettäkin on veneen alla.  Jälkimaku on tyrnisen katkera.
74

Pyörähdys Pukinkulmassa: Bock`s corner brewery VAASA

Kuluvan vuoden maaliskuussa nämä lasiovet aukesivat yleisölle. Kyseessä on Vaasassa sijaitseva panimoravintola, joka herättelee henkiin samaisessa Pukinkulmassa aiemminkin toiminutta Bockin Panimoa, joka loppujen lopuksi kuoli Harwallin käsiin. Terassi vaikutti houkuttelevalta ja se olikin lähes viimeistä paikkaa vaille täynnä oluen ystäviä. Sisätilat niin ikään ovat sisustettu erittäin sielua hivelevään tapaan. Valaistut kiviseinät tuovat mieleen keskiaikaisen linnan, tiiliseinät sen sijaan saksalaisen olutkellarin ja muhkeat nahkasohvat kirjahyllyineen brittiläisen olohuoneen. Lisäksi joukkoon on sekoitettu ripaus Sons of Anarchya ja Kalevalaa. Aidon panimoravintolan tuntua vahvistaa keittovälineistön välitön läheisyys.

Pöydistä löytyy asialliset luonnehdinnat oluista sekä pientä statistiikkaa öluthörhöille suunnattuna. Prösyyri antaa luvan ymmärtää ja odottaa, että ajatuksissa on jo lisää tuotteita. Tiskiltä saa kaksi maistiaisannosta viiden euron yhteishintaan. Vaan miksei kaikille kolmelle tämän hetkiselle oluelle ole kimppahintaa?
Pale ale ja Dunkel tuli maisteltua paikan päällä ja pilsnerit hain lähicittarista matkaan.

Pale Ale 5,0%

Ruohoinen aromi

Maku heinäisesti aavistuksen talikkoinen. Ei kovin raikas.

Ensi puraisu lupaa parempaa, mutta loppu kääntyy kalsean alumiiniseksi.

Saatavilla myös kauppavahvuisena (4,7%).

Dunkel 4,9%

Samettisen valuva pitsi.

Kermisen pehmeä ja toffeisen tahmea. Kokonaisuus on kevyen paahtunut. Siirappinen makeus puskee yli. Kokonaisuutena oikein maistuva teos.

Pils
Pilsneriä on saatavilla Panimolla hanasta 5,0%-versiona sekä Vaasan Cittareista 4,7%-kauppavahvuisena pullossa.
Lasissa lepää utuisen samea, jopa nektarimainen oljenkeltainen olut. Tuoksu on ruohoisen voikukkainen ja erittäin tuoreen mansikkainen. Ehkä häivähdys ananastakin on aistittavissa.
Suutuntuma on hyvällä tavalla alusta loppuun asti niljakkaan diasetyylinen. Maussa on jo tuoksussakin esille tullutta riisikakkua ja popcornia. Eikä mitään microkamaa, vaan kunnon voissa uitettua intiaanipaukkumaissia. Tai sitten se on jotain muuta. Hekuman tiivistyessä tietoisuus tuoksuista heikkenee. Jotain erittäin tuttua tässä aromissa joka tapauksessa on. Johtuisko hiivasta? Lisäksi selkeää kasvishernekeittoisuutta meiramilla höystettynä, joka lisääntyy loppua kohden samaa tahtia kuin pohjasakka lähenee. Säilyvyydelle ei taata hurjan pitkää ikää. Parasta ennen leima on pullotuksesta kolmen kuukauden päässä. Tämä kertoo kyseisen erän olevan n. 3 viikkoa vanhaa, joten hyvillä vesillä mennään. Koska pilsneri toimi ehdottomasti parhaiten, niin täytyy seuraavalla Vaasan visiitillä käydä testaamassa myös hanaversio. Muutenkin kaikin puolin käymisen arvoinen miljöö. Bocks!

Guinness Punk Pale Ale Black and Tan / Half and Half

Guinness on kaunista, mutta kyseisen stoutin käyttäminen olutmixerinä...omaa luokkaansa.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja tässä tapauksessa kasausohjetta. Puhutaanpa sitten Black and Tanista tai Half and Halfista, niin rakennuspalikat eroavat riippuen siitä missä päin maailmaa baarimikko on kannuksensa ansainnut. Half and Half termin tuntee kyyppareiden lisäksi niin kokit kuin kurtisaanitkin.
Perinteisesti Guinnessin parina toimii ale/lager. Tällä kertaa irlantilaisen ikonin pariksi arvoutui uuden ajan legenda naapurimaasta Skotlannista, Brewdogin Punk Pale Ale.

Beer cocktailin kaatoprosessi on hyvin yksinkertainen. Ensin vaaleampi neste pohjalle, jonka perään musta olut kaadetaan esim. ylösalaisin käännetyn lusikan avulla rauhallisesti päälle. Valmis.

Juomakokemuksena tämä kyseessä oleva Half and Half on käytännössä ensin kupillinen Guinnessia ja perään lasillinen APAa. Ainutlaatuista on kuitenkin se rajavaihe, jolloin kaksi olutta kohtaavat toisensa. Legendaarinen stout alkaa pikku hiljaa saada humalaa alleen ja Punkki starttailee konettaan. Tähän asti iso G on myös pitänyt visusti Brewdogin humalat liekassaan, mutta nämäkin aromit alkavat lähestyä. Musta olut antaa vaalealle tilaa ja viimeiset kaksi desiä säilyttää fifty-fifty asetelman loppuun asti. Loppujen lopuksi juon kuitenkin mieluiten Guinnessin Guinnessinä ja Punk APAn punk APAna, mutta onhan tämä mukavaa vaihtelua ja hemmetin hyvännäköistä. Oiva beer cocktail tarjottavaksi niille vähän paremmille vieraille. Lasina voi käyttää esimerkiksi ohutta ja korkeaa drinkkikuppia tai miksei tästä voisi väsätä pikkuveljensä Hot Shotin tapaan myös pienempiä pohjanmaan kautta hujautettavia annoksia. Bottoms up!

Wychwood Piledriver "Status Quo Ale" 4,3% ENGLANTI

Yhtyeen kanssa yhteistyössä suunniteltu olut on  kunnianosoitus legendaarisen Piledriver albumin uusintajulkaisulle. Rubiinisen pihkainen värimaailma toffeisella ja samettisella vaahtokukalla höystettynä jättää lasin reunoille tiiviin peittävää pitsiä. Tuoksu on pekaaninpähkinäisen purtava ja hedelmäisen himokas. Maku lukee tuoksun ojentamaa muistiota ja vahvistuu maltaisella makeudella sekä persikkaisella pajunköydellä. Jälkisointu on valjuisen vetinen ja kukkaisen kahvinen.
Pisteet albumin originaalia julkaisuvuotta mukaillen:
´72

Mikkeller Texas Ranger 6,6% TANSKA

Tämä pullo (bbf2018) on kypsytellyt kellarissa vajaan vuoden ja olisi jatkanut sitä edelleen, mutta chiliporterin himo valtasi mielen.
Lasiin valuu paksun näköistä nestettä, jota voisi helposti luulla aseöljyksi. Väriltään aine on stetsonin musta ja maskuliininen vaahto mokkanahkaisen ruskeaa.
Tuoksussa on raakasuklaata ja kaakaopavuilla maustettua nuotiokahvia. Suutuntuma on likaisen maltainen ja suklaisen samettinen. Chilin poltetta ei aluksi tunnu, mutta loppua kohden pienen pienet tähden muotoiset kannustimet pistelevät hellävaraisesti  kitalakea. Chuck Norrisin lailla nyt ammutaan täsmälaukauksia ja palaset loksahtelevat kohdilleen kuin Lucky Luken pelatessa tetristä.

Kokonaisuus laukeaa kaikkiaan kuudesti:
1. Aseöljyinen olomuoto
2. Stetsoninen outlook
3. Nuotiokahvinen aromi
4. Flavoriin tilkka vuohenmaitoa suoraan utareista
5. Sopivasti chiliä jälkiliukkailla
6. Euforia

96

Pihamaan olutvaltaus

Pihamaan Viinitila on tunnettu viineistään ja etenkin sahdistaan.
Nyt uutena aluevaltauksena  on pistetty myös olutpannut porisemaan.
Läksin Heinolaan tunnustelemaan tilannetta. Paikan päällä odottikin viisi terrakotta soturia valmiina taistoon (kiitos Jussi). Eli ei muuta kuin tinapäähineitä taivuttamaan ja sihauttelemaan.
Etikettitaide on kaikessa japanilaisessa käsityöläishengessä iskevää, mutta jääkö fiiliksen nousu siihen.

Vehnän tuoksussa ja maussa päällimmäisenä on hiiva. Tuntuma on keskeneräinen ja käynyt.

Vaalea poreilee jo aavistusen paremmin, mutta maussa ei ole juuri mitään positiiviseksi luokiteltavaa. Sekavaa settiä. Ulkoisesti molemmat tähän mennessä ovat näyttäneet kiljuisilta simoilta.

Savujussikaan ei edellisistä kauheasti eroa. Savuaromikin on hyvin keinotekoinen, eikä savumallasta ainakaan tuoteselostuksessa mainita, joten ei liene ollut samassa rakennuksessa panohetkellä.

Jäärä (tummavehnä) yllättää ensimmäisenä edes ropposellisen posisti. Ulkonäkö on huomattavasti edeltäjiään nokkelampi ja vaahtoakin syntyy mukavasti. Mansikkaa ja siirappista rukiutta.

Tummakin menettelee, mutta muihin tarjolla oleviin vastaaviin tuotteisiin verrattuna välissä on silti valovuosi. Valjuinen kokonaisuus.

Jotenkin tuntuu, että tämä olut kokeilu saattaa jäädä lyhyeksi. Uhkana on Pihamaan transformoituminen Pilamaaksi.


EpäKeikymäinen arvosteluasteikko/podium:

1. Jäärä 2/5
2. Tumma 2/5
3. Vaalea 1/5
4. Savujussi 1/5
5. Vehnä 1/5

Brewfist Fear Milk Chocolate Stout 5,2% ITALIA

Olen metsästänyt tämän rinnalle Hiiden Kyyttöä, mutta kun kyseistä ei ole osunut tielle, niin himo voittaa odotuksen. Kyseessä siis italialaisen Brewfistin milk stout.
Korkin aukaisu ei aiheuta minkäänlaista kuohua, mutta lasin pohjalle kaadettu muutama senttilitra valtaa nanosekunneissa koko lasin pinta-alan. Vaahdon laskeutuminen ei jätä pitsiä. Tuoksu on palaneen kahvinen ja maitosuklaisen kaakaoinen. Maku vahvistaa kaikin puolin tuoksun piirtämää kuvaa. Etiketti ja suutuntuma saavat yhdessä aikaan mielikuvan millenniumin Sudanista sisällissodan kynsissä, jonka jälkimaussa kytee toivo rauhasta ja itsenäistymisestä. Kokonaisuus on kaiken edellä mainitun lisäksi runsaasti kermainen ja villisti vadelmainen.
Full load of fear and loathing.
87