Kiljua ja kymppisynttäreitä

Hyi he#'¤tti mitä kiljua!? Tuomas Hopfenweizen saattaa säikäyttää saastaisella sakeudellaan sekä synkkämielisellä savoijilaisuudellaan sen satunnaisen Sandelssin siemailijan samaan tapaan kuin myös ainoan oikean Fransiskanerin nimeä marraskuiseen yön pimeyteen huutavan saunan lämmittäjän. Jos tunnistit itsesi, ota rauhallisesti. Sytytä päältä. Älä vaihda Olviin, vaan odota tovi. Anna oluen leppyä ja lämmetä kotva. Anna myös itsellesi hetki. Nyt on nimittäin kymppisynttäreiden aika.

Hyviä Tuomaita on nimetty olutkulttuurin hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä jo vuodesta 1994. Vuodesta 2008 lähtien, jolloin kiertopalkinnon vastaanotti Kari Ylänne, Hyvä Tuomas on suunnitellut ja toteuttanut Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan kanssa yhteistyössä oman oluen.  Vuoden 2018 Hyvän Tuomaan Mikko Salmen yhdessä panimomestari Ville Vilenin kanssa suunniteltu olut on siis järjestyksessään kymmenes laatuaan. 

Saksalaisesta hiivasta rakennettu hefehoppi esteröityy sierainosastolla humalien ja Gros Michel-flavorien hedelmäiseksi topseilvellingiksi. Itse nesteen suutuntuma on aluksi vehnäisen pehmeä, ehkä jopa kumpuilevasti sahtinen, mutta muuttuu nopeasti keloittuneen kuivaksi ja puolikypsän banaaniseksi ellei jopa barbaarisen brutaaliksi? Maussa humalointi valtaa suun ja poskipäät kipristelevät kulmakarvojen kanssa kilpaa. Maalia kohden humalat föönäävät yhä heavymmin. Yrttinen Aramis ja kirpsakka Galaxy sointuvat epätavallisella tavalla yhteen kuin toisilleen luotu vanha pari. Loppujen lopuksi pienen antihypetyksenkin keskellä robusti humaloitu hazyhefe onkin kovin trendikästä? 

Afternoon with Garrett Oliver

Sinebrychoff järjesti ravintola Holidayssa OlutExpo-pregamet aavistuksen tyylikkäämpään tapaan. En sano, että olutfestivaaleille siirtymisilläni olisi koskaan huonoja etkoja ollut, mutta toki kevyt päivällinen Brooklyn Breweryn pääpanimomestarin seurassa eittämättä siirtyy ohituskaistalle jos oikealla ollaan ottamassa yhdet Bruuverissa ennen mertoa. 

Finnairin palveluihin hitusen matkallaan tympääntyneenä, Garrett Oliver saapui kaikesta huolimatta Kanavarantaan amerikkalaisittain leveästi hymyillen. Maittavien ruokien ja harvinaislaatuisten Ghost Bottles-erikoiseräoluiden lomassa illan pääpaino keskittyi kiistatta Oliverin mukaansa tempaavaan tarinankerrontaan. Pitkän linjan panimotaustan omaavana olutjutut lensivät aina 50-luvusta nykypäivään, Brooklyn Lagerista Bel Air Souriin sekä maanosasta maanosaan. 

Oliver painotti oluen tärkeimpänä asiana sitä, että se maistuu hyvälle.

- Toivon, että te pidätte suurimmasta osasta tuotteistamme. Minä olen ainoa, joka pitää niistä kaikista. Vain minä. Panimomme muu henkilökuntakaan ei pidä kaikista tuotteistamme. Sitä kutsutaan makuasiaksi. Jos pidät kaikesta mitä juot, sinulla ei ole makuaistia.

- Odotan, että viiden vuoden päästä teemme asioita, joita en tällä hetkellä osaisi toteuttaa, saati edes haaveilla. Kymmenen vuotta aiemmin en olisi voinut kuvitella esimerkiksi sitä, että istumme täällä juomassa Bel Airia.

Garret Oliver houstasi myös OlutExpossa loppuunmyytyä tastingia, mutta omalta osaltani nämä Holidayn pregamet päättyivät lopulta autokyytiin kohti länsirannikkomme Brooklynia, eli Raumaa. Varsinaiset olutfestivaalit jäivät siis tällä kertaa näkemättä, mutta paras osa koettuna.

^Allekirjoittaneen selfien mestarin kanssa otti Helppoa juotavaa.