Prykmestar Saazer Pils 5,7%

Kompaktin kadmiuminen olut vaahtoaa valkealla vyyhdillä. Tuoksusta löytyy öljyssä kuorrutettua makeaa taikinapohjaa kuin myös humalassa uitettua hiivaista hedelmäsalaattia. Suutuntuman täyttämän diasetyylinkin saattaa aistia jo kauempaa. Yrttinen pohjahiiva ui virtaan kuin voisilmä kiehuvaan kaurapuuroon. Maku päräyttää tzekki-humaloinnillaan ja silittää silkkisellä sitruksisuudellaan. Kokonaisuus on miellyttävän vahvasti voileipäkeksinen ja mäntymetsäisen pihkainen. Nämä edellä mainitut vahvistuvat exponentiaalisesti jälkimakua kohti mustavalkoista Suomi-filmiä tapaillen. Tunnelmallisen todellista kuutamouintia saazerin tyylikkäällä tavalla.

88

Kallio Brewery & Birra Amiata Madáhàn Tropical Milk IPA 7,0%

Viime vuoden tapaan Kallio Brewery toi Alkon käsityöläisolutkampanjaan italialaisen Birra Amiatan kanssa yhteistyössä tehdyn oluen. Tällä kertaa onneksi pienemmässä pullossa. Jos Lura aiheutti runsain mitoin mielenkiintoa ja hämmennystä, niin Madáhàn putsaa pöydän ennakko-odotusten suhteen. Laktoosinen maito IPA ei nimittäin kuulosta aivan joka päiväiseltä tuttavuudelta, enkä itse henkilökohtaisesti ole vastaavaan viritykseen aiemmin törmännyt. En myöskään tiedä miten Marski-patsas on liitetty lestiin, mutta nimi ainakin on sama kuin 1908 Carl Gustaf Emilin passissa Kiinan porteilla Tanguttien ja Dunganeiden ympäröimänä. Mannerheimin käyttämä nimi kääntyy suomeksi Hevonen, joka loikkaa läpi pilvien. 

Ulkoisesti Madáhàn muistuttaa paljolti Luraa, mutta ei ole aivan niin oranssi, vaan jää paistattelemaan auringon keltaisuuden tielle. Vienon valkean vaahdon valaisema pitsi vaeltaa jossain luolamaalausten ja kiinalaisten kirjainmerkkien välimaastossa. Pirtelöisen pehmeä papaijan tuoksu kuultaa kermajäätelöä sekä trooppista hedelmälihaa ananaksen vallatessa pelikenttää. Sulavan smoothi suutuntuma silittää silavaa, mutta jälkiliukkautta kohti suunnistaessa tunnelma muuttuu humalan purennaksi. Kokonaisuus on kermaisesti laktoosisen pehmeä, mutta myös humalaisen rapsakka ja sateenkaaren makuinen hedelmäpommi. Musta tuntuu, että jäin sinne pilveen.
85

Mufloni Doppelapfel Weizenbock 9,0%

Alkon käsityöläisolutarsenaaliin jouluisella otteellaan ilmaantunut Beer Hunter´s on harvemmin pettänyt, joten yritän lähteä ennakkoasennettomasti tämänkin lestin kimppuun, vaikka etiketin speksit tuovatkin mieleen lähinnä turkkilaisen mattokaupan takahuoneen.  Kuravetisen dirty ruskean sakea outlook tuoksahtaa aineelle nimeltä alkoholi. Kypsän kanelinen tunnelma vie väkisin kohti Beetlehemin kirkkainta tähteä. Harras kokonaisuus aikaansaa suutuntuman, joka tainnuttaa tunnon kielen jokaisesta osasta. Tähän mennessä kovin viinainen meininki. Omena pitää tiukasti päätään luumujen yllä koko matkan ja parfyymisen proletaarinen liuku takaa humaltumisen tason, vaikka se ei alunperin olisikaan ollut prioriteettina. Entiteettinä niin moneen kertaan hyväksi koettu porilainen panimo esiintyy tällä kertaa harvinaisen luotaan työntävänä kokonaisuutena, että raumlaisena saan tästä jopa jonkin asteisia nautinnon kiksejä. Todellisen vaikutelman lukijoille viestittäen sanottakoon kuitenkin rehellisesti, että tua noiniin pahaahan tää on ;(. Eihän tätä nyt ainakaan puolta litraa mitenkään pysty...

53

Malmgård Amarillo Tripel 9,0%

Malmgårdin Emmer Tripelin jalanjäljissä on syntynyt uusi Pernajan belgi. Aavistuksen amerikkalaisemman serkun reseptistä on tiputettu emmervehnä pois ja tyypatty humalaosasto Amarillolla sekä nostettu alkoholin volyymia entisestään. Kullankeltaisen oluen ylle nousee valkea vaahto. Belgihiivaisesti käyneen päärynäinen tuoksu kertoo suunnan. Eksymisen vaaraa ei ole nähtävissä. Mausteisuus tuntuu jo sieraimissa, mutta suutuntaman siivittämänä suuntien symbioosi synnyttää sielulle suurehkojakin suuntautumisia salmiakkiakaan säästämättä. Amarillon sitruksisuus jää taka-alalle, mutta pippurinen afterburn tekee tehtävänsä. Alkoholi jää puun ja kuoren väliin, eikä lähde sen suurempaan nousuun nesteen lämmetessäkään. Nektariinisen notkea ja makeilevan miellyttävä mallas sitoo suupielet seinään, eikä eriäviä mielipiteitä pysty pinoamaan. On se Malmgård jälleen kerran enemmän kuin jokaisen sentin (11,74€/litra) arvoinen.

90

Iso-Kallan Bière de Garde 7,0%

Iso-Kalla ei ole minua täysin vakuuttanut liemillään, mutta nyt harvinaislaatuinen pohjois-ranskalainen tyylisuunta vietteli kohti pullon kaulaa, eikä tätä houkutusta voinut ohittaa. BdG vaahtoaa maltillisesti ja kadottaa suojelusenkelinsä muutamassa minuutissa kokonaan. Hämyisessä atmosfäärissä olut näyttää kovin tummalta, mutta valoa vasten oluesta kuoriutuu rubiinisen kirkas ja konjakkisen kuultava jalokivi. Käyneen kirsikkaisessa tuoksussa on ripaus rusinoita jouluisen kaltaisten mausteiden ympäröimänä. Lesti näyttää totaalisen hiivavapaalta. Matalahapokkaan suutuntuman makeus juontaa hunajaista hedelmäsekoitusta kohti alkoholisen täyteläistä jälkimakua. Maussa topseilvellinkinen simaisuus saa suupielet sihisemään virneydestä. Heinälatoinen humina on ollut ennenkin vahvasti läsnä näissä vaaraslahtelaisissa keitoksissa ja etenkin tällä kertaa se uppoaa aihioon kuin kivi Kallaveteen. Kyllä tässä täytyy olla tähän mennessä maistamistani ko. panimon paras olut. Lesti löytyy Alkon käsillä olevasta (2/2017) käsityöläisolutvalikoimasta hintaan 5,66€.

87

Cool Head Brew IPAnema 5,7%

Persimonin pehmyt krominkeltaisuus kantaa yllään luonnonvalkeaa peruukkia. Kuvassa tukan tuuheus on tosin hieman päässyt laskeutumaan päin, koska kikkailin tuon tölkin asettelun kanssa. IPAneman tuoksu on trooppisilla hedelmillä humaloitu ja havumetsäisillä maltailla maalattu. Hapokkuudestaan huolimatta suutuntuma soseuttaa suunnattoman superlatiivisesti silkkisellä otteellaan ylikypsyydessään vellovia mangoja ja passiooneja yms. auringonlaskun musertaessa aistikanavia kuin jätekuilu SWIV:ssa. Samassa paketissa on jotain äärimmäisesti kokeneen kypsää keskilinjaa, mutta myös odotettavasti nulikkanoviisin näköalaa ja notkeutta. Miellyttävän pihkaisesti yrttiöljyinen Tuusulan IPA irtoaa Alkosta mukaan reippaasti alta neljän euron, joka on enemmän kuin kohtuullinen hinta oluen laatuun nähden. 

88

Helsinki Beer Festival 2017 ennakkotunnelmia @ Urho´s Pub

HBF iskee pääkaupunkiin huhtikuun 7.-8. päivä jo yhdeksättätoista kertaa, joten kokemusta olutfestivaalien järjestämisestä alkaa takana olemaan hyvin kiitettävä aika. Vuoden 2017 teemamaaksi julkistettiin Unkari. Festivaalien kotisivuilla oli kilpailu, jossa tätä tulevaa teemaa oli voinut käydä veikkaamassa. Alustavan laskennan mukaan reilusta tuhannesta vastauksesta vain yksi on osunut oikeaan, joten erittäin suuret onnittelut voittajalle!

Unkarissakin vallitsee monen muun maan lailla pienoinen olutbuumi. Panimoita löytyy tällä hetkellä Suomeen verrattava määrä, mutta uusia syntyy kokoajan lisää ja etenkin mustalaispanimot ovat suosiossa. Maan panimoskene sijoittautuu pääosin Budabestin ympäristöön, mutta muuallakin päin maata olutta pannaan yhtä lailla. Kaapelitehtaan yläkerta on tuttuun tapaan varattu teemamaalle sekä real ale / siidereille.

Monipuolisen juomatarjonnan lisäksi Kaapelitehtaalla on tarjolla myös monimuotoista ravintoa. Viime vuotiseen tapaan paikalta löytyy kokonainen sika vartaassa sekä nilviäisosasto elikkäs osteribaari. Pitkän linjan mukaisesti vatsansa voi täyttää myös saksalaisilla makkaroilla ynnä muulla olutpurtavalla. Ohjelmassa on perinteiset olutkilpailut, Kähkösen tastingit, olutbingo, live-musiikkia sekä pääosassa tietenkin tuhatkunta erilaista tuotetta makusteltavaksi. Isoista kotimaisista tänä vuonna mukana on Olvi.

"Back to basics pojat vaa, siält se lähtee!" - Festivaalijohtaja Markku Korhonen



HBF aukioloajat:
Pe 7.4.2017 ammattilaistunnit klo 14 – 17, yleisötunnit klo 17 – 01
La 8.4.2017 yleisötunnit klo 12 – 01


Nähdään Kaapelitehtaalla, cheers!

Kirkko-olut - Syntiä vai sympatiaa?

Sameasti sitrusmehuisen sahraminen savontripel syyhyää sormien syleilyssä. Ilman auringon kajoa olut on huomattavasti likaisemman ja synkemmän sieluinen, joten suosittelen ulkoiluttamaan Marttia kohti valoa. Kyseessä on reformaation 500-vuotisen taipaleen kunniaksi räätälöity kirkko-olut. Puoli vuosituhatta sitten Wittenbergin kirkon oveen hakkasi nauloja pieni suuri oluen ystävä Martin Luther, joka pyöritti vaimonsa kanssa ajansa maineikasta kotipanimoa. Juhlavuoden kunniaksi Savonlinnan ohella myös Kallion seurakunta on tehnyt omaa olutta kaksin kappalein Stadin Panimon kanssa ja myöhemmin tänä vuonna ainakin Tikkurilan seurakunnalta on luvassa yhteistyötä Rekolan panimon kanssa, jonka työnimenä on Pyhän Laurin olut.
Mustan Virran Martti Tripel on Savonlinnan parin kuppilan lisäksi tällä hetkellä saatavissa myös Turun Old Bankista. Uusi kahdenkymmenen laatikon eräkin on jo kypsymässä pulloissa. Marginaalista herkkua joka tapauksessa. Giljotiinissa olevan putelin sain panimolta.

Pienellä valaistumisella olutkin muuttaa väriään

Etiketissä Luther on puettu vihreään, joka kulkee kirkossa niin sanottuna arkivärinä. Sitä käytetään aina, kun päivälle ei ole muuta liturgista väriä erikseen määritelty. Vihreä symbolisoi samalla myös toivoa, kasvua ja elämää. Seurakunnan nimikko-oluen valmistus ainakin itsessäni ateistisuudestani huolimatta herättää juurikin näitä värin viestittämiä kasvua ja toivoa evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa kohtaan. Ei mikään yllätys, että hyvin monelle asia tuntuu polttavan sielua suoranaisena jumalan pilkkana, mutta suosittelisin hengittämään rauhassa.
Pippurisen pehmeä persikka petaa tuoksua kypsälle broilerille kermaisen karamelliseksi kastikkeeksi. Belgihiivaa on lorautettu reilusti rintapaloille ja oluen kuohunta tuo Lutherin vaimon Käthen keittiön tunnelman yhä vain lähemmäksi pähkinäistä fantasiaa. Mausteisen mistelinen suutuntuma pistelee hapokkuudellaan ja hemmottelee ananaksisella makeudellaan. Tripelin ominaisominaisuudet seuraavat koko matkan niin Saksasta Belgiaan kuin suutuntumasta jälkimakuun.  Täytyy myöntää, että nyt on teesit kohdillaan.
89

Kolme päivää pullotuksesta - Saariston olutta tuoreimmillaan

Olut on tuoretuote. Näin olen kuullut usein sanottavan. Toki, vaikka monet etenkin vahvat ja tummat oluet soveltuvatkin mitä oivemmin kellarikypsytykseen, niin miedommat ja runsaammin humaloidut taasen pakkaavat menettämään avujaan jo muutamissa viikossa. Tämän vuoksi esimerkiksi ison rapakon takaa tuodut loisteliaat IPA:t ovat jo usein Suomeen saapuessaan ikävästi ikääntyneitä. Itse henkilökohtaisesti en ole koskaan päässyt testaamaan olutta niin sanotusti verekseltään panimolla pullotusvaiheessa, mutta nyt ollaan lähempänä kuin koskaan aiemmin. Kimito Brewingin Jonas Sahlberg lähetti allekirjoittaneelle saaristopostia viime sunnuntaina. Paketissa oli kaksi olutta, joista toinen, Archipelago Pale Ale oli pullotettu juuri samaisena päivänä. Paketti saapui Porvooseen tiistaina, mutta en rohjennut korkata pulloa heti kättelyssä. Vuorokausi jääkaapissa pystyasennossa tuntui oikealta ratkaisulta, jotta mahdolliset sakat saisivat rauhassa laskeutua lepoasentoon. Keskiviikkona Saaristo avautui minulle 5,5%:n voimalla.

Kevyen sihahduksen saattelemana pullon suusta leijailee ilmoille hiivaisen hedelmäinen ja makean maltainen tuoksu. Keskirunsaan vaahdon piirtelemänä tulppaanin pinnoille syntyy kauniisti aaltoilevaa ja rönsyilevää pitsiä, joka säilyy pienen valuvaisuuden jälkeen lasissa kipsisen vahvana. Neste itsessään on kohtalaisen kirkkaasti kuulas, mutta yhtä aikaa meripihkaisen mannainen. Kellerbierinen suutuntuma soittaa US-05*:n tahdissa God Save the Queenia vaahdoten poskipäissä kuin Boris Johnsonin frisyyri jacuzzissa. Kokonaisuus on liittesti likaisen anaksinen sekä hevisti havuisen mansikkainen. Selkeä linjainen tuoreuden ikoni ei aivan osu tutkaan, joten Archipelagon rantautuessa Alkoihin maaliskuussa kuukauden ikäinen tuote tuskin on päässyt vielä kristuksen lailla kärsimään. 

77

*US-05 = ko. oluessa käytetty hiiva

Mustan Virran Pistolekors Porter 7,0%

Savonlinnan suurin olutpanimo lähetti uusista tuotteistaan maistiaisia sympaattisen minimalistisessa pakkauksessa. Lasissa lepäävä aatelinen on osa maanantaina 6. helmikuuta Alkon myyntiin tulevaa vuotuista käsityöläisolutkattausta. Seuraavaksi pientä ennakkopurentaa aiheesta.

Mustan Virran Pistolekors Porter on colaisen musta, valoa vasten tumman ruskea olut. Monarkkisen mokkainen tuoksu maalaa Olavinlinnan taakse luumupuiden ympäröimää puutarhaa, jossa kuningas Kustaa II siemailee puolalaista porteria kahvikupposesta. Sääminkiläinen sisukkuus siivittää suutuntumaa, joka jää kuitenkin lopulta laimealla, vaikkakin hapokkaalla flavorillaan aavistuksen sieluttomaksi. Hedelmäsokerinen makeus kasvaa polun päässä, mutta ei nouse häiritseväksi asti. Fenolisen yrttinen yskänlääkkeisyys tuntuu joko suussa tai sitten vain assosioituu pullon muodosta. Kokonaisuus on selkeälinjainen ja kaikin puolin kurantti, mutta kepeän tuntuinen poljento tekee oluesta hifistelijän huulille hyödyttömän helpon, eikä toivottavaa pistoleeroksen takapotkua löydy. Vähemmän vaativalle ja synkkiä makuja kavahtavalle olutkokeilijalle tässä sen sijaan on oiva lesti makusteltavaksi. Mustan Virran Panimo raivaa tietään Olavinlinnan eastsidelta etulinjassa kohti etelää yhtä vahvalla selkärangalla kuin mitä ensimmäinen kauppakolmikko jo antoi ymmärtää. Historiaa pullo kerrallaan.

80

Thorium Black - Diablo 20th Anniversary Stout 6,5%

Vuosi taaksepäin markkinoille ilmestyi 4,5%:nen Diablo Corium Black, joka oli bändin ja Pyynikin käsityöläispanimon yhteistyön tulos. Samassa hengessä syntyi Thorium B, astetta voimakkaampi paholainen. Reseptin kehittelyssä mukana olivat Pyynikin tuotanto- ja laatupäällikkö Heikki Eräsalon lisäksi makutuomareina Heikki Malmberg ja Aadolf Virtanen Diablosta.
Olut tulee ainoastaan ravintolamyyntiin ja kulkee kiertueen matkassa aina Oulusta Anjalaan. Saatavuustietoihin voi perehtyä panimon kotisivuilta. Nämä testipenkissä olleet pullot sain panimolta. Alla olevassa videossa yhtyeen solisti Rainer Nygård omistaa kappaleen Pyynikin käsityöläispanimolle ja sipaisee Thoriumin ensipuraisut lavalla olutta analysoiden: "Ei paskempaa".

Toriumiakin mustempi stout vaahtoaa kevyen maltillisesti. Tuoksussa on palkitsevasti papan vanillaa, mutta soolon sointukierto keskittyy paahteiseen kahviin savuisessa kellariviskibaarissa. Suutuntuma on juuri niin raikas, kuin kuusi ja puoli prosenttinen musta pyynikkiläinen vain voi vahvuusalueellaan olla. Tuhkaisen trashinen maku on räätälöity helposti nautittavaksi lasin ohella suoraan pullonsuusta niin saunassa kuin snakepitissäkin. Viimeisiä säveliä lähestyttäessä olut vuodattaa itsestään kaiken aistien saavutettaville. Lakritsainen salmiakkisuus suolaa suupieliä ja tumma suklaa tasoittaa omalla makeudellaan sinfoniaa metalliveljien käyttöasteikolla lähelle sataa. Desibelit alkavat nousta ja reaktori on saanut kaipaamansa polttoaineen, jolla De Loreankin kehräisi kuin kartusiaani. Jone Nikula arvioi Makun Amorphis lageria "Helvetin hyväksi". Diablon yleisön seasta niin ikään oli kuulunut kommentti: "Perkeleen hyvää". Mitäpä näihin voisi enää lisätä. Kotimaisten pienpanimoiden rock-oluet alkavat olla toinen toistaan kovempia! Rock out with your craftbeer!
88

Postipaketin teippaaminen kiinni on turhaa.
Kuriiri toimittaa oluet ehjänä kotiovelle,
vaikka laatikko auki :)