Hoegaarden Grand Cru 8,7% BELGIA

Oljenkeltainen Hoegaardenin GC on jonkin verran perusversiota tummempi, mutta vain vähän. Saman tuloksen saattaisi saada aikaan riipaisemalla sekaan neljäsosan petroolia. Vaahto on teatraalisen tyyni. Alkoholimäärä näin helposti juotavassa oluessa alkaa pelottaa. Pullokoko sentään tyynnyttää mieltä. Ei. Et joudu humalaan tästä, kuiskaa pullonhenki.
Korianteri, hiiva, vehnä, ananaksinen banaanisuus - kaikki hiipivät sieraimiin lempein ottein. Hyvin tuttua kaavaa panimon myydyimmän tuotteen kautta. Makeutta toki on jo tuoksussa genren mukaisesti tarpeeksi. Ehkä pullokoko on kuitenkin liian pieni? Tulppaanini alkaa tyhjetä.
Mausteisen belgihiivainen ja viljaisen heinälatoinen maku ei aivan yllä tuoksun eksponentiaaliseen strongbelgialewitexperimenttiin ja lopuksi suuhun jää mieto apinan hedelmäkaipuu.
86

Iso-Kallan Savo Dark Lager 4,5% KUOPIO

I-K:n tumma laakeri hieman epäilytti kuuman kesäpäivän virvoittajana, mutta huulilta makunystyröille päästyään olut allekirjoitti paikkansa. Ulkoisesti samean sahtinen ja kuravetisesti kuohuava dark lager tuoksuu dunkelisti hiivalta ja paahteisesti maltaalta. Valoa vasten olut antaa kauniin punaruskeita vibraatioita. Makean marjainen ja yrttisen uskalias suutuntuma yllättää ja virkistää. Toffeisen tahmea ja ehkä jopa aavistuksen pashainen kokonaisuus. Jälkimaun diasetyylisyys voitelee leukaperät niin, että viisaudenhampaiden poistokin onnistuu helpommin.
82

Bevog Tak Pale Ale 5,5% ja Kramah India Pale Ale 7,0% ITÄVALTA

Henkilökohtaisesti vähintäänkin mielenkiintoinen kokeiltavaksi noussut panimo löytyy Itävallasta. Etikettitaide on harvinaislaatuisen taidokasta ja jokaisen pullon voisikin nostaa suoraan vitriiniin ihailtavaksi. Etikettimaalausten aiheet ovat fantasiamaailman karikatyyrejä.
Ulkoisesti nämä kaksi olutta ovat täysin identtiset värin, vaahdon ja pitsin mukaan lukien.
IPA nostaa muutamalla asteella Pale Alen tuoksu leveleitä ollen täyteläisen maltainen ja makean karamellinen. Onneksi tätä palea ei ole suunniteltu Suomen markkinoille, joten siinäkin on sopivasti potkua. Viisi ja puoli prosenttia on jo kymmenystä vaille sama kuin BrewDogin Punk IPAssa. Pale onkin rapsakan humaloitu ja greippisen raikas helppo janojuoma, eikä hopit hyökkää liian tiukasti päälle. Panimon kotisivuilla varoitellaan juurikin oluen helposta juotavuudesta ja allekirjoitan tämän täysin. Uppoaisi useampikin alta aika yksikön.
Oluiden luonnetta voi hyvin kuvailla etiketeissä esiintyvien hahmojen perusteella. Tak on lempeän hilpeä hovinarri-tyyppinen koiraotus, kun taas Kramah täyttää tilan hyökkäävällä/liskomaisella soturi-olemuksellaan. Kokonaisuutena Pale Ale on raikas ja maukas, IPA sen sijaan täyteläisen tähtihedelmäinen ja persikkaisen pehmeä.

Tak 90
Kramah 93

Little Valley Python IPA 6,0% ja Shepherd Neame India Pale Ale 6,1% ENGLANTI

India Pale Ale on trendikkään kaupunkilaisen muotiolut. Nyt Alkosta löytyy jälleen pari uutta kokeilemisen arvoista (?) IPAa (?). Molemmat houkuttelevat etikettiensä puolesta, mutta Shepherd vetää omalla kohdallani taiteellisuuspisteet kotiin. Python sen sijaan iskee nimiosastolla suoraan suoneen. Vaahdot kohoavat hyvin samalle tasolle, mutta Pythonilla se kestää kauemmin sekä piirtää paksumpaa pitsiä. Toisaalta kuitenkin pidän kauniimpana Favershamin ohutta ja rakkulaista brysselinpitsiä. Käärme IPA on sumeasti viljankeltainen verrattaen Shepheardin kirkkaaseen ja kuparinkeltaiseen sävyyn. Tuoksuissa S.N. & Co tykittää fenolisella marjaisuudella ja puisella pähkinäisyydellä, joka sisältää pienoisia viitteitä toffeisesta alkoholisuudesta. Pyyttoni on huomattavasti kesympi sitruskaramellin ja ruohoisen maltaan vallatessa sieraimet. Kummastakaan ei jälleen kerran voi oikeastaan puhua India Pale Alena, vaan ihan perinteisinä englantilaisina strong aleina ripauksella ylimääräistä humalointia. Pythonin suutuntuma on hedelmäisen helppo ja Shepherdin ryhdikkään täyteläinen, mutta samalla tuhkaisen tunkkainen. Summa summarum en lähtisi kumpaakaan suosittelemaan oikeastaan kenellekkään, koska samassa hintaluokassa ja genressä on paljon huomattavasti mielenkiintoisempia ja parempia vaihtoehtoja. Oikean puoleisessa on selkeästi enemmän makua ja malvitonaa, mutta vasempi on kaikin puolin miellyttävämpi ja maltodekstriinisempi. Pisteytys on vaikea paikka.
Python 75
SN 78

Iso-Kallan Savo Wheat Beer 4,6% ja Hiisi Lumooja 4,3%

Kahden kotimaisen pienpanimon vehnäoluet saavat tänään toimia palauttavina lenkin jälkeen. Kuopiolaisen Iso-Kallan Panimon tuotteita en ole aikaisemmin maistanutkaan, joten mielenkiinto on suuremman puoleinen. Molemmat vehnäset kuohuavat runsaanlaisesti, mikä osittain johtunee lasivalinnasta. Reissum bääl olla, jote kaik klasi ova täsä. Lumooja jättää selkeästi enemmän kökkäreistä pitsiä verrattaen Savon harvakseen pallomaiseen pitsiin. Värit muistuttavat paljolti toisiaan, mutta Hiisi on aavistuksen kirkkaampi kuin Savon greippimehuinen outlook. Tuoksussa Lumooja on voimakkaampi pippurisen hiivaisella puraisulla, kun taas Vaaraslahden wheatti tuoksuu lempeän kypsältä valkea kuulaalta (Malus domestica) ja korianterisen banaaniselta (Musa sapientum). Lumooja taittuu kirkkaasti enemmän witbierin suuntaan ja I-K perinteisempään hefeen. Savon vehnä muistuttaa jollain tapaa Pyynikin Simoa. Pitäisi kenties laittaa rinnakkaisvertailuun. Kokonaisuus jää köykäisen hiivaiseksi, mutta ihan toimiva hefe kuitenkin. Ensipuraisulla Savo teki jopa suuremman vaikutuksen kuin Hiisi, mutta Lumooja kiilasi eturintamaan jo ensimmäisellä puoliajalla. Hiisi tekee jälleen kerran erittäin mielenkiintoisen ja no niin no, lumoaavan erikoisen oluen, joka tuntuu olevan ko. panimon tavaramerkki. Allekirjoitan etiketin lauseen "pakottaa palaamaan luokseen".
Savo 78
Lumooja 84

BrewDog Punk Pale Ale 4,6% ja Punk IPA 5,6%

Nämä punkkarit ovat odotelleet kellarin ylähyllyllä a.k.a. IPA/BBF lähestyy hyllyllä a.k.a. pikaisesti arvioon hyllyllä jo tovin ja heti alkuun voidaan todeta, että tuoreita (muttei vanhojakaan) tuotteita ei nyt maistella.
Suomen markkinoille suunniteltu maitokauppapuolen versio vaahtoaa (rusehtavasti) erittäin paljon runsaammin kuin Alkon rivimies (valkoinen vaahto). Värin puolesta eroja ei juurikaan pysty havaitsemaan. Jos jotakin olisi pakko raapaista, niin pale ale vaikuttaa ehkä aavistuksen sumeammalta kuin IPA. Miedomman pitsi on etäistä ja harvaa verraten isoveljensä tiiviiseen ja peittävään pitsiin. Pale Ale tuoksuu Viking Linen kokolattiamattoisen multaiselta ja IPA hedelmäforresterin piilevältä humalapesäkkeeltä. Aikaisemmin yksinään juotuna Pale on maistunut ihan jeessiltä, mutta näin IPA:n rinnalla kontrasti on aika suuri. Tekisi mieli kokeilla saako BrewDogin IPAsta Palea pelkästään vettä lisäämällä, koska hieman sellainen vaikutelma tästä tulee.
PPA 80
PIPA 88

Nøgne Ø India Saison 7,5% NORJA

Norjalainen saisoni tyrskyää villapaidan lailla (mutta ei yli) ja triplaDee kokoisen kuohun alta paljastuu uhkea pitsin peittämä vaahtonänni. Koko lasi on totaalisen sekaisin. Neste lipuu pitkin tuopin reunoja nännin väistyessä pohjalle. Tuoksu on kesäisen kukkea, humalaisen havuisesti hyppivä ja greippisen kirkas. Suutuntuma on hapoton, hoppy ja heinäinen. Alkoholi paistaa jälkimaussa turhaan. Kokonaisuutena katkeran laimea ja belgihiivaisen tunkkainen. Ei niin fresh.
77

 

Hitachino Nest Ancient Nipponia 6,5% JAPANI

Blogin laskuri raksutti juuri rikki 50 000 kävijää. Tämän kunniaksi etsiskelin kellarin pölyisimmästä kulmasta sopivaa pulloa juhlistamiseen. Käteeni tarttui japanilainen Hitachino Nest Ancient Nipponia. Kyseisen oluen valmistaminen tällä reseptillä lopetettiin vuonna 2011, jolloin Golden ale tyyppinen olut muuttui strong lageriksi. Nyt lasissa siis sitä vanhaa ennen vuotta 2011 pantua pintahiivasta.
Nimen "ancient" viittaa siihen, että oluessa on  käytetty vain ja ainoastaan japanin vanhinta olutmallasta Kaneko Goldenia.
Kauniisti kullan oranssihtava ale kuohuaa beigellä, kohtalaisen runsaalla isokuplaisella vaahdolla, joka laskeutuu pysyväksi ja paksuksi harsoksi nesteen pinnalle jättäen aluksi esirippuista, mutta nopeasti nauhamaiseksi muuttuvaa pitsiä. Tuoksu on miellyttävästi minttuisen maltainen ja maitoisen mandariininen. Erittäin pehmeästi suupieliä hivelevä suutuntuma on samalla tammisen hunajainen ja mausteisen mantelinen. Kokonaisuudessa on sopivasti vehnäistä aromia, rungon ryhdikkyyttä sekä kukkaista kepeyttä.
Jälkimaussa tuntuu pienen pieni alkoholin kaiku, mutta ainoastaan positiivisessa mielessä. Rare exports.
90

Pabst Blue Ribbon 4,7% USA

1893 Amerikan parhaaksi olueksi valittu Blue Ribbon kantoi aikoinaan oikeaa silkkinauhaa, mutta aika on jäänyt jo kauas taakse. Kyseinen olut on ollut kautta aikojen tiiviisti näkyvissä niin televisiossa kuin laulujen lyriikoissakin, nykyaikana vähemmän, kunnes... Hipstereiden aikakaudella urbaanit indie-trendsetterit löysivät tästä oman suosikkijuomansa. Osaltaan voisin kuvitella, että tämäkin villitys on jo pian ohimenevää, koska liian suosittukaan ei voi olla enää in-cool-pop. Tulee mieleen Leviksen 501:set, joita en ole muuten koskaan omistanut. Elämäni ensimmäiset farmarit olivat oranssit viisnollaseiskat.

Farkuista olueen. Pabstin Blue Ribbon on aiheuttanut sosiaalisessa mediassa meteliä lähes Päivin lailla ja ainakin olutentusiastien parissa ehkä jopa enemmän. Siksi päätinkin viidensadannen Twitter-seuraajani kunniaksi korkata juurikin kyseessä olevan oluen.

Kierrekorkin selätettyä olut kaatuu lasiin veden ja Pommacin sekoituksen kaltaisena nesteenä suhteessa 3/4 vettä, 1/4 Pommacia. Vaahto on hyvin hienojakoinen ja samettisen pehmyt. Pitsiäkin piirtyy kauniisti. Maissisen pahvinen tuoksu muistuttaa Kellogg´sin tyhjää muropakettia. Makeaa mallasta ja sitkeää sitrusta. Maku ei anna juuri mitään. Mieleen juolahtaa ajatus eilisistä kaljoista. Tätä voisi myydä kaupassa pullien tapaan puoleen hintaan korissa "eiliset". Ainakin tässä on eilinen maku. Vanha sanonta kuuluu, että ikinä en ole yön vanhaa viinaa nähnyt, mutta tämä olut maistuu siltä jopa tuoreena. Nerokasta. Tosin alkoholipitoiseksi juomaksi tai olueksi virvoiketta tuskin tunnistaisi, ellei etiketissä niin mainittasi. Limonadimainen epäolut siis uppoaa kansaan helppoudellaan ja mauttomuudellaan. Kuulostaa nuorisolle suunnatulta brändiltä, vaikka ei edes mainita sitä, että sosiaalinen media pursuaa kyseisen tuotteen faneja ja ryhmiä. Eniten minua ihmetyttää, että Flow-festivaaleilla tarjoillaan edelleen Fostersia. Eiku hei, nykyäänhän siellä on hipster-trendikäs "Erikoisolutbaari", jonka valikoima hipoo pilviä! Viime vuonna 2013 valikoimassa oli Stalhagenia, Krusovicea, Marsalkkaa, Newcastlen brownia, Teerenpeliä ja tietysti Sol´lia, mutta ei siis Pabtstia?!
Ai niin, jälkimaku on aavistuksen homeinen.
37

Hieno yksityiskohta löytyy kierrekorkin alta!
Kerää koko sarja ja voit pelata marjapussia picnikillä!

Kulmbacher Eisbock 9,2% SAKSA

Hyvin tumma olut pienellä rubiinisella twistillä. Luumuisen leipäinen ja makean mellinen tuoksu aistii joulun taikaa. Tämä on selvää jopa näin heinäkuun helteillä. Suutuntuma on siirappisen paksu ja kirsikkaisen öljyinen. Rusinainen makeus potkii alkoholin yli, eikä tasapainoa näiden välille löydy. Aventinus Weizen-Eisbock aiheutti olutharrastukseni alkuaikoina sellaisen muistijäljen, jota on vaikea pyyhkiä pois. Tämä ei jyrähdä ollenkaan samalla tasolla. En tiedä paljonko sitten vaikuttaa tämä totaalisen väärä vuodenaika, mutta minkäs teet. Kokonaisuus maistuu pannulla paistetuilta Rollo-karkeilta, jotka on leivitetty Biolanin Mustassa Mullassa. Jälkiruokana tarjoillaan nuotiossa ylikärvennetty banana-split.
Kokeile edes.
77

Baumburger Heller Bock 6,8% SAKSA

MM-kisojen tunnelmissa jatketaan ja Hollannin pelien päätyttyä ainoana vaihtoehtona on ottaa maistiin lisää saksalaisia oluita. Ei ollenkaan huono.
Baumburgerin Heller Bock houkuttelee ulkoisilla avuillaan niin taviskuluttajaa, kuin myös roolipelejen aktiiviharrastajaa.
Olut on sumean kullankeltainen ja lähes vaahdoton. Maltaisen yrttinen ja miedosti ananaksinen tuoksu jatkuu maussa makean kukkealla ja kookosmaitoisella hunajaisella viljaisuudella. Suutuntuma on hedelmäisen ruohoinen ja hapoton. Alkoholi maistuu jälkimaussa, mutta lämmittää samalla mukavasti otsalohkoa.
Saksa on uusi maailmanmestari.
78

Schneider Weisse TAP4 6,2% SAKSA

Saksa - Argentiina MM-loppuottelu survivalkit; Vehnäolut, sanakirja, energiasuklaa, melodika ja Klaus Meine. Eiköhän näillä pärjätä.
Persikan oranssinen, hämärällä kujalla sahtisen harmahtava vehnäolut vaahtoaa runsaasti ja jälkeen jäävä pitsi on paksuhkoa palluraa. Sitruksisen rehevä tuoksu on runsaan mausteinen ja samalla rikkaan hiivainen.
Tähän asti hyvin perinteinen saksahefe, mutta maussa löytyy kuitenkin pieniä harhapolkuja. Banaanisuus ei iske täysin vasten kasvoja, vaan sen sijaan sitruuna vinkkailee pilke silmäkulmassa. Pippurinen puumamaisuus puraisee Cascadea ja sylkee Hallertaueria. Happamuus hallitsee. Lopuksi fanfaari.
85

Mein Grünes juhannuksena Tohmajärvellä

Teerenpeli Ruisreiska 4,7% ja Kesähessu Mild Ale 3,8% LAHTI

Teerenpelin kaksi "kesäuutuutta". Kesähessua on aikaisemmin saanut neljän ja puolen prosentin vahvuisena ja Ruisreiska on tunnettu paremmin nimellä Rentoreino, kunnes Suomen Gummitehdas elikkäs Nokian Jalkineet nosti älläkän tuotenimivarkaudesta. Ihan uutukaisista ei siis ole kyse, mutta maitokaupanhyllyllä toki etiketitit erottuvat massasta juuri niin kuin mainostoimisto on niiden halunnutkin erottuvan; kesäisinä helmenkalastajina.
Oluet ovat hyvin samankaltaiset. Rukiinen on luonnollisesti hieman päivettyneempi ja vaahtoa/pitsiäkin esiintyy aavistuksen runsaammin. Molempien profiilit ovat hyvin kevyitä sesonkiin sopien ja virkistävät mukavasti lomalaisen lihaisaa lounaskattausta. Reiska erottuu rukiisella marjaisuudella ruohoisen hedelmäisestä Hessusta ja makeus on ärrässä enemmän toffeista.
Ruisreiska 72
Kesähessu 70

BB eli Barleytä Bromarvissa: BrewDog Clown King 12% SKOTLANTI vs Laitilan Kievari Barley Wine 8,3% LAITILA

Laiturin nokassa kaksi barley viiniä. Varsinaisesti kypsytetyistä yksilöistä ei voi puhua, vaikka Kievari onkin muhinut kellarissa pari vuotta ja Brewdoggi yhden. Laitilalainen höyryää korkin riuhtaisun seurauksena. Ulkonäöllisesti skotti on kuin kruununjalokivi alemmalla dekolteella, kun finski sensijaan muistuttaa terassin pielessä lepäävää olutsakkaa, johon on tumpattu yksi jos toinenkin tupakki. Vaahtojen erot voi helposti havainnoida kuvasta. Kotimaiseen beewiihin jää niin ikään runsaampi harso ja pitsi. Tuoksut ovat makean maltaisia, joissa Clown King etuilee trooppisella hedelmäisyydellä ja Kievari mausteisella rusinaisuudella. Miedompi vaihtoehto tuntuu suussa miellytävältä marjasuklaalta vehnäisellä sahtisuudella höystettynä. Pelle Kuninkaan 12% alkoholia tökkii jo jossain määrin etanolisella makeudellaan, eikä nautittavuus löydä oikeanlaista huippukohtaa. Loistavia Barley Winejä molemmat, mutta tällä kertaa kotimainen maistuu paremmin.
BrewDog 83
Kievari 85

Motörhead Bastards Lager vs KISS Destroyer 4,7% RUOTSI

Krönleins Bryggeri takoo rahaa bändioluillaan. Otin aikaisemmin arvioinnissa olleen Motörhed Bastards Lagerin rinnalle saman panimon Kiss Destroyerin. Etikettejä tutkiessa ei eroja löydy. Sama kaava jatkuu laakereiden levätessä tuopin syleilyssä. Olutta ei erota oluesta.
Muistan Lemmyn aloittaneen erään keikkansa kertomalla, että on soittanut ensimmäisen kerran Suomessa joskus 60-luvulla. Seiskytyhdeksän, silloin kun allekirjoittanut syntyi, Motörhead esiintyi Punkaharjulla. Kilmisterin mukaan yleisö oli juroa, soundit pielessä, oma soitto huonoa, tuskallisen kuuma ja hyttysiä h#lvetisti, joten he päättivät tuhota lavan, rikkoa ikkunoita, sytyttää asuntovaunun tuleen ja työntää sen järveen, sotkea bussi ja hotellihuone, jonka tuloksena bändi karkoitettiin maasta. Suurimpana syynä frustraatioon saattoi kuitenkin olla alkoholin puute. Tosin jos tarjolla olisi pelkästään näiden brändibulkkien kaltaisia nesteitä, saattaisin myös itse sortua agression valtaan. Molemmat oluet ovat surkeita tusinalagereita, joiden valmistuksessa on korkeintaan hyvin marginaalisia eroja. Pahvia ja muovia löytyy. Tarkempaa analyysiä löytyy vanhasta arviosta, jonka jokainen olutta kuvaava lause pätee yhtälailla Kissiin. Samaa shittiä eri etiketein.
Bastards 50
Destroyer 50

Pyynikin Käsityöläispanimo Wanakastout 4,5% TAMPERE

Panimon mestaria, propagandavastaavaa ja muuta henkilökuntaa muistuttavat partasuut ovat PKP:n etiketeissä tuttuja, mutta tämän abdominaaliwarriorin esikuvaa en ihan heti  pysty identifioimaan. Kenties maalauksen malli löytyy Uuden-Seelannin Wanaka-järveltä, joiltamain myös oluen humalat ovat kotoisin. Wanakan kaupunki on wikipedian mukaan entiseltä nimeltään Pembroke, joten Wigwamimainen Jimboilu tulee väistämättä mieleen, vaikka lihaksisto ei ehkä tässäkään assosiaatiossa vastaa todellisuutta.
Lasiin kaatuu lähes vaahdotonta ja mustaa lientä, joka värjäytyy macmaisemmaksi pienen pohjalietteen eksyttyä mukaan. Tuoksu on raavaan rautainen, ehkä jopa hieman routaisen ruosteinen. Paahteinen moccaisuus sitruksisella twistillä kantaa läpi korkin aukaisusta tuopin viimeisimpiin siemauksiin. Kokonaisuus on edellä mainittujen adjektiivien lisäksi toffeisen tamminen ja vaniljaisen savuinen. Mukavasti humalaa hössissä.
79

Tätä olutta on löytynyt myös Jaskan lähikaupasta. Itse poimin pullon kyytiin verekseltään suoraan panimolta.

Wold Top Against The Grain 4,5% ENGLANTI

Gluteeniton britti-ale, wow. Ajatuksena kaunis, mutta lasissa lopuksi lagerinen. Värillä ei juhlita, mutta vaahto on ihan kiva. Ruohoisen kukkainen tuoksu jatkuu samanmoisella maulla kaverinaan kermaisen pehmeää sitrushedelmää. Kokonaisuutena ale on kuitenkin muovista ale alea. Keliaakikolle voisin suositella, mutta muutoin saa jäädä kauppaan.
70

Apis Czworniak Korzenny 11% PUOLA

Tätä puolalaista perinnejuomaa löytyy silloin tällöin Alkon oluthyllystä. Oluthan tässä ei ole kyseessä, vaan simantapainen, hapoton jälkiruokajuoma mead. Etiketissä seisovat puolan hieroglyfit tarkoittavat mausteista (korzenny) ja neljäsosaa (czworniak), eli juoma on sekoitettu suhteessa yksi neljäsosa hunajaa ja kolme neljäsosaa vettä. Makeampiakin versioita siis löytyy.
Juoman tuoksu on hyvin hunajainen ja omenaviinisen mausteinen. Maun puolesta lasissa voisi olla jonkinlaista hedelmälikööriä tai rusinasherryä. Pullokooksi olisin ottanut mieluusti sellaisen snapsiversion, koska ainakin itselleni neljäkin senttilitraa tuntui täysin riittävältä maistiaiselta ruuan päälle. Kuusihenkinen seurueemme sai tuhottua pullosta noin yhden kolmasosan. Loput lähti mummolaan "janojuomaksi".
67

Kiteen Panimon Pajari IPA 4,6% KITEE

Juhannuksen vietto Tohmajärvellä oli luonteikasta aloittaa lähipanimon tuotteella. Festivaalipaikastamme abauttiarallaa reilun vartin ajomatkan päässä sijaitsevan VO-Breweryn tuotteista olen aikaisemmin maistanut pilssiä ja porteria. Pilsnerin saamisen eteen nähtiin kovasti vaivaa heti panimon alkutaipaleella ja pettymykseksi kyseinen erä oli pilalle mennyttä, joten siitä ei arviota blogiin viitsinyt riipaista. Porter sen sijaan oli osallisena Keikyklubin suuressa portervertailussa.
IPA tuntuu ainakin näin juhannuksen ensipuraisuna ehdottomasti parhaalta Kiteen Panimon tuotokselta. Itse IPAisuus on ehkä vielä askeleen taikka peninkulman päässä, mutta oluena oikein raikkaan miellyttävä ja hedelmäinen kokonaisuus.
78

Kaneettina vielä tarina, jonka kuulin juhannuspäivänä Kiteellä:
Pajari tykkäsi laskea Pajarinmäkeä alas Hyypiänjärven rantaan veneellä. Ylös kohti uutta laskua Pajarin kävi vetämässä nuoret naiset, alastomina luonnollisesti ja takaperin kävellen. Mukavia harrastuksia.

Näitä Pahan Pajarin kertomuksia voisi liittää myös etikettien taakse...