KimitoKeiky voittaja

Kemiönsaaressa Storfinnhovan metsäkylän keskellä vietettiin viime viikonloppuna eräänlaista luokkakokousta. Kaikki KimitoKeiky-kilpailuun osallistuneet kotioluet kokoontuivat laiturin ääreen ja olivat valmiita antamaan kaikkensa voittaakseen kyseisen mittelön. Aurinkokin näyttäytyi ja illan tuomareiden eli allekirjoittaneen blogistin sekä Kimito Brewingin headmasterin Jonaksen aistikanavat olivat mitä herkimmillään vastaanottamaan kaikkea kilpailijoiden tarjoamia arominyansseja aina tuoksusta jälkimakuun asti. Pääsimme myös jälleen kerran ihailemaan upeita etikettitaiteita, joihin selkeästi oltiin siellä sun täällä keittiökeittoloissa panostettu enemmän kuin olimme osanneet odottaa.

Illan viiletessä sytytimme kynttilät ja vapautimme oluet kruunukorkkien kahleista yksi kerrallaan. Lämmitimme jopa saunan uhrautuessamme tuomaroinnin meille asettamaan vaativaan, mutta luonnollisesti erittäin mielekkääseen tehtävään. Mutta mikään tämä ei voisi vähempää kiinnostaa teitä arvoisat oluen ystävät ja blogini lukijat. Teitä kiinnostaa vain ja ainoastaan miten kisassa kävi…Pikku hiljaa menemme kohti tätä tietoa. Sitä ennen söimme pyttipannua.

Reissussa rähjääntyneet, väsyneet, mutta onnelliset finalistit

Perjantai-illan aikana valitsimme kilpailijoiden joukosta parhaat finaaliin, joka suoritettiin seuraavana iltana tuorein aistein. Yllä olevan kuvan oluille siis kunniamaininnat erinomaisesti onnistuneista panoista.  Aikaisemmin mainitun tuomarikaksikon lisäksi lopputuomarointiin oman asiantuntijuutensa toi myös Jonaksen vaimo Stina. Niin monta hyvää ja erilaista olutta. Aluksi näistä parhaan valitseminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta lopulta tuomaristo oli kuitenkin hämmästyttävän yksimieleinen. Meillä oli voittaja.

Odotin hetkeä jolloin pääsisin ilmoittamaan kilpailun voittajille Sami Huuskoselle ja Jani Flinkmanille tuloksista ja tiistain myöhäisillassa tavoitinkin ainakin toisen Lusin panomiehistä ilmeisesti jostain päin Heinolaa ties mistä hommista: "Unreal, ei voi muuta sanoa! Sanotaanko näin, että aika puskista tämä voitto tuli, noh niin tavallaan voitto-olutkin, Lusin metsien keskeltä. Noin 1 1/2 vuotta olemme oluen kotipanimomenetelmiä kehitetty erä ja resepti kerrallaan. Aina opittu jotain uutta matkan varrella, mikä tässä touhussa hauskinta onkin. Voittoisa LSA syntyi kuten muutkin panot, fiilispohjalta. Perustavina tekijöinä oli tukeva mallaspohja sekä tuhti humalointi, mutta myös panostus itse prosessiin sekä materiaalin optimiin käyttöön. Hyvä siitä tuli myös omasta mielestä ja tietysti olemme reseptiä jalostaneet jo hieman eteenpäin. Tietysti toivomme myös muidenkin kuin itsemme ja ystäviemme pääsevän maistamaan tätä kevyesti savuista täysmallas-humalapommia! Korkkaanpa vaikka yhden LSA:n voiton kunniaksi..."

LSA eli Lusin Savuinen Ale

Kuusi prosenttinen Lusin Savuinen Ale on aavistuksen Itämerisesti samea, jonka pohjalta kumpuaa meripihkainen punertavuus. Vaahtopäät eivät nouse äärimmäisen korkealle, mutta viekoittelevat siitä huolimatta pitsiverhouksellaan. Oluen sielu lepää suupielillä vielä pitkään siemaisun jälkeenkin. Hunajakennoinen makeus saa aikaan maallista mielihyvää ja muinaishistoriallista mielenmuhinointia. Edellä mainittuja assosiaatioita vahvistaa yhä enemmän ja enemmän mallasrungosta kaikuva vienon savuisesti sahtinen alkukantaisuus, joka lusilaisella röyhkeydellään ja larppauksellisella rivoudellaan lakaisee kaikki muut Kimitokeiky-finalistit pöydän alle. Onnittelut voitosta, kohta pannaan isosti!