Eilisiä pullia

Kymppisynttäreitään juhlistava Malmgårdin Panimo julkisti juuri historiansa ensimmäiset pohjahiivaoluensa. Spelt Lager ja Simcoe Lager ovat jo saatavilla muutamista anniskeluravintoloista. Tarkemmat saatavuustiedot voit tarkistaa panimon sivuilta. Tällä kertaa ei kuitenkaan analysoida edellä mainittuja oluita. Taisi olla vielä kesäkuuta, kun lähipanimoltani Pernajasta lähetettiin nämä kuvan uutuudet maistiin. Keikyblogi ei aina kulje aivan ajan hermolla, mutta kyllähän näitä sentään edelleen kaupoista löytyy. Itse asiassa aika syksyn värinen paletti, eikö? 

Dry Hop Pilsner on paketoitu tilavuudeltaan puolen litran kokoiseen alumiiniastiaan ja vaalean sinisissä teippauksissa mainostetaan suurin kirjaimin oluen gluteenittomuutta. Selkeästi pienemmällä fontilla opastetaan nauttimaan kyseinen olut yhdessä kalan, makkaran tai pastan kanssa. Samaisella kirjasinkoolla kerrotaan valmistuspaikaksi Saimaa Brewing Co, Mikkeli.

Lasissa Dry Hop Pilsner vaahtoaa viehkeän vauhdikkaasti ja kelmeilee kiiltävän kullankeltaisesti. Vaahdon laskeuduttua tuoksu lyö ilmoille maltaisen hedelmäisiä tuulahduksia eteläsavolaisesta tropiikista. Galaxy-humalan ananaksisuus voimistuu suutuntuman kautta kohti jälkimakua, jossa antipizzahedelmän raikkaus yhdistyy ryhdikkään speltin kanssa, aikaan saaden lähes nautinnollisen yhdistelmän. Taustalla on kuitenkin pienoinen tunkkaisuus, joka puskee trooppisen eksotiikan päälle. Humalan purentaakin toivoisi reilusti enemmän. Ei niin kovin "humalavetoinen", mitä paragraafeissa kerrotaan.

Seuraavaksi lasiin Maalaisvehnä. Sanotaan vaikka niin, että nimikkeellä ei minua ostajaksi saisi. Assosiaatiot kun laukkaavat välittömästi navettaisen dunkkiksen puolelle, mutta maistetaan nyt kuitenkin ensin. Pullon aukaisu juoruaa hapottomuudesta. Lasiin kaadettaessa vaahto on vain nimellistä ja ulkoasu lähes sahtinen. Myös tuoksu omaa selkeästi enemmän suomalaisia perinnejuoman flavoreita kuin saksalaisia hefenyansseja. Suutuntuma on hedelmäisen vetinen ja makean maltainen. Miten tästäkin puskee ananasta ulos, vai jäikö se maku suuhun edellisestä?  Jälkimaku on aavistuksen yrttinen, mutta kaikin puolin epämiellyttävä.

Malmgårdin New England Pale Ale niitti mainetta aikaisemmin tänä vuonna voittaessaan oman sarjansa Helsinki Beer Festivaalien  Vuoden Olut -kisassa, joten ihan surkeasta tapauksesta ei voi olla kyse. Tätä olen useampaankin otteeseen jo aikaisemmin tyypannut sekä pullosta että hanasta. Lasketaan siis tämäkin lasiin. Kaunis olut. Kaunis vaahto. Kaunis pitsi. Nämä ovat kuitenkin vain puoli ruokaa. Humaloidun mangoinen tuoksu petaa kesäisen kepeää suutuntumaa ja sellainen myös saadaan. Mallasrunko pitää ryhtiä yllä sekä tasapainottaa hedelmäisyyttä yhtä lailla katkeran humaloinnin kanssa. Lopuksi huulille jää sopivasti pihkaa ja ananasta. Ananasta?! Taas?! Paras tähän asti. Sellanen vahva kasi.

Lopuksi vielä Kuningatar Sour. Väkisin tulee mieleen tuutti, mutta kyllä tämä ihan lasipullossa on. Mansikalla, mustikalla sekä vadelmalla maustettu hapanolut on ulkoisesti kevyesti vaahtoileva tiilenpunertava ale. Tuoksussa marjat dominoivat ja suutuntuma on erittäin helposti lähestyttävä. Hapanoluita vähemmän harrastaneelle souria saati suolaa on siroteltu sopivissa määrin, eivätkä nämä näin ollen pääse iskemään kasvoille millään muotoa. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia? Itse saattaisin kaivata hieman enemmän boolsseja. Kokonaisuutena Malmgårdin Kuningatar Sour on joka tapauksessa siis iisi kesäjuoma ja ennen kaikkea ilman ananasta.

KimitoKeiky 2019 voitto Keravalle

KimitoKeikyn tuomarointi suoritettiin perinteisin menoin Kemiönsaaressa allekirjoittaneen blogistin sekä Kimito Brewingin heimopäällikön a.k.a. suurmestarin Jonas Sahlbergin voimin. Tällä kertaa kisassa  oli aavistuksen aiempia vuosia vähemmän oluita. Mukaan ilmoittautuneita oli kaikkiaan viisitoista, joista muutama taidonnäyte jäi matkan varrelle, eivätkä näin ollen päässeet edustamaan itseään tuomaripöytään saakka. Taso oli kaikesta huolimatta jälleen kerran huomattavan korkea. 

Oluiden maistelu on aina rankkaa puuhaa (ehkä not!), mutta jonkun se oli jälleen tehtävä. Kovasta tasosta huolimatta kilpailun mitalikolmikko nousi kisailijoiden joukosta esille melko nopeasti. Järjettömän puhtaita ja tyyliensä mukaisia bissejä. Kyllä meiltä löytyy kovia osaajia!

Vuoden 2019 KimitoKeiky podiumille nousivat Rouhe Brewingin New York Cheese Cake (1.sija), Wooden Pickle Brewingin Lagertha (2. sija) ja Teemu Laineen Mosaiikki IPA (3. sija).

New York Cheese Cake tullaan tekemään myöhemmin yhdessä reseptin luojan kanssa Kimito Brewingin laitteistolla tuhannen litran eränä. Lisäksi voittaja saa Panimonurkan 100€:n lahjakortin. Toiseksi ja kolmanneksi tulleet palkitaan viime vuoden tapaan Panimonurkan lahjakorteilla arvoltaan 50€ ja 20€.

Voittajaolut on tyylinsä mukaisesti hazyä kuin Hudson Harlemissa. Trooppisen täyteläinen tuoksu viitoittaa tietä kohti ylikypsäisen persimonista suutuntumaa. Maku on silkkaa mañanaa Manhattanilla, maukasta ja mystisen modernia impressionismia, Digestive-keksin ratsastusta ananaksella kohti auringonlaskua. Jälkimaun juustokakkuisuus kuivaa kitalakea kuin keskikesä Keskuspuistoa. Nestemäinen ison omenan piiras ei päästä nukahtamaan ennen uutta aamuruskoa. New York Cheese Cake on huomisen kotioluen Monet.

Kolmatta kertaa KimitoKeikyyn osallistuneen Rouhe Brewingin takaa löytyy pitkän linjan kotiolutharrastaja Roope Komulainen, jonka oluet eivät edellisinäkään vuosina ole jääneet huomiotta. Ensimmäisenä vuonna Rouhe Brewingin Mocha Brown Alen matka ei aivan riittänyt finaaliin saakka, mutta viime vuonna New Generation Hazy löysi tiensä viiden parhaan oluen joukkoon ja tänä vuonna mätkähtikin sitten tilille koko kilpailun voitto.

"Olutta olen tehnyt noin 7 vuotta. Alkuun tilattiin siskon miehen kanssa netistä 25L laitteisto saksasta ja sitä ollaan paranneltu matkan varrella. 4 vuotta olen mäskännyt noilla kuvassa olevilla Home Depotin coolereilla ja viilennykset tapahtuu levyviilentimellä. Coolereihin olen rakennellut valepohjat ja kunnon hanat."

Voittoisaa New York Cheese Cakea Komulainen kuvailee viritykseksi, josta ainakin kaverit ovat pitäneet, eikä sellaista ihan joka päivä tule vastaan.

"Aijai, toivoinkin että se olisi pärjännyt. Siistiä. Resepti lähti syntymään arviolta noin 4 vuotta sitten kun maistelin omnipollon villejä stoutteja missä oli vaahtokarkkia, rocky roadia ja milloin mitäkin. Omnipollot iski hyvin omiin makuhermoihin ja aloin miettimään ja googlettamaan että millä nuo erikoiset maut on tehty ja aloin testailemaan sitten makuja omissa oluissa. Yllätyksenä parhaiten toimi juustokakku aromi mitä käytin ensin pale alessa ja sitten neipassa. Oluiden toimivuutta olen paljon testannut kavereiden kustannuksella yhteisissä illanvietoissa ja kerännyt sieltä palautetta ja parannusehdotuksia."