Kimiton kylmäsavustettu sour saison lohipasta (vaimolle)

Joulun jälkeen ainakin yksi googlatuimmista asioista on mitä tehdä kinkun jämillä ja ainoa oikea vastaus siihen on hernekeitto. Meidän joulupöydässämme on lihan sijasta runsaasti kalaa. Tällä kertaa kylmäsavustettua lohta jäi jonkin verran yli, eikä tuota voi kovin kauaa jääkaapissakaan enää muhituttaa, joten pastan tekeminen häämöitti horisontissa. Tavallisemmin kyseisessä ruokalajissa käyttäisin valkoviiniä, mutta tässä reseptissä korvasin vineton Kimito Brewingin Rhubarb Sour Saisonilla. Valmistusaika n. 10 minuuttia.

Ainekset:

Kylmäsavulohta

Punaista paprikaa

Sipulia

Kermaa

Tuorepastaa

Rhubarb Sour Saisonia

Sitruunamehua

Vehnäjauhoja

Pippuria

Suolaa

Tilliä

1. Pilko kylmäsavulohi ja marinoi se sitruunamehulla. Rouhi joukkoon suolaa ja pippuria. 

2. Pilko sipuli sekä paprika pieniksi kuutioiksi ja kuullota ne hennosti voissa.
3. Heitä tuorepasta kiehuvaan veteen. Keitä kolme minuuttia.

4. Lisää kylmäsavulohen siivut pannulle ja pyöräytä pikaisesti kohtaan viisi.

5. Lorauta joukkoon sopivasti Kimito Brewingin Rhubarb sour saisonia.

6. Kaada heti perään pannulle kerma, johon olet sekoittanut jo aiemmin knaapullisen jauhoja. Sekoita ja kiehauta.

7. Valuta tuorepasta ja lisää se paistinpannulle. Nostele kevyesti kastike ja pasta sekaisin. Kruunaa tillillä ja pippurilla. Tarjoile ja nauti heti. 

Chateau Izabel Carsin Barrel Aged Imperial Milk Stout 10,0%

Eräänä iltana Kemiöstä lähtiessäni Kimito Brewingin Jonas ojensi tyttärensä mukaan nimetyn oluen käteeni ja kehoitti korkkaamaan illalla. Kyseessä oli panimon ensimmäinen punaviinitynnyrissä kypsytetty (4kk) olut. Lesti lähti välittömästi polttelemaan sormenpäitäni. Yhtään muita samassa yhteydessä käytettyjä termejä väheksymättä, tässä etiketissä komeilivat oman henkilökohtaisen olutmaailmani kolme ehkä kauneinta sanaa; imperial milk stout.  Mutta sitten, syksy yllätti. Hormit oli nuohoamatta ja kilkkeet tilaamatta. Voisiko näin kiehtovaa olutta nauttia ilman takkatulen lämmittävää loimua? Soitto nuohoojalle sekä kirvesmiehelle lukitsivat pullon avauspäivän muutaman viikon päähän tulevaisuuteen. Päivät kuluivat bulkkikaljaa kaataessa, kunnes vihdoin piipusta nousi valkeaa savua ja lasiini laskeutui mustaa nestettä.

Jo kruunukorkkia raottaessa punaviinisen tanniininen tuoksu leviää ympäröivään ilmaan muodostaen takkatulen suitsutuksen symbioosissa erittäin euforisen kulissin. Suutuntuma on öljyisen viskoosinen sekä samettisen sulava. Bordeauxilaista pehmeyttä tammisen täyteläisyyden siivittämänä. Loppuliukuna laktoosi laskeutuu lavalle ja voitelee kokonaisuuden umpeen jättäen ilmaan happaman metsämarjan makean suklaisuuden (sweet and sour).
Hetken ovat täydellisiä, yhdessä että erikseen.
Hiillos ja olut.

Eilisiä pullia

Kymppisynttäreitään juhlistava Malmgårdin Panimo julkisti juuri historiansa ensimmäiset pohjahiivaoluensa. Spelt Lager ja Simcoe Lager ovat jo saatavilla muutamista anniskeluravintoloista. Tarkemmat saatavuustiedot voit tarkistaa panimon sivuilta. Tällä kertaa ei kuitenkaan analysoida edellä mainittuja oluita. Taisi olla vielä kesäkuuta, kun lähipanimoltani Pernajasta lähetettiin nämä kuvan uutuudet maistiin. Keikyblogi ei aina kulje aivan ajan hermolla, mutta kyllähän näitä sentään edelleen kaupoista löytyy. Itse asiassa aika syksyn värinen paletti, eikö? 

Dry Hop Pilsner on paketoitu tilavuudeltaan puolen litran kokoiseen alumiiniastiaan ja vaalean sinisissä teippauksissa mainostetaan suurin kirjaimin oluen gluteenittomuutta. Selkeästi pienemmällä fontilla opastetaan nauttimaan kyseinen olut yhdessä kalan, makkaran tai pastan kanssa. Samaisella kirjasinkoolla kerrotaan valmistuspaikaksi Saimaa Brewing Co, Mikkeli.

Lasissa Dry Hop Pilsner vaahtoaa viehkeän vauhdikkaasti ja kelmeilee kiiltävän kullankeltaisesti. Vaahdon laskeuduttua tuoksu lyö ilmoille maltaisen hedelmäisiä tuulahduksia eteläsavolaisesta tropiikista. Galaxy-humalan ananaksisuus voimistuu suutuntuman kautta kohti jälkimakua, jossa antipizzahedelmän raikkaus yhdistyy ryhdikkään speltin kanssa, aikaan saaden lähes nautinnollisen yhdistelmän. Taustalla on kuitenkin pienoinen tunkkaisuus, joka puskee trooppisen eksotiikan päälle. Humalan purentaakin toivoisi reilusti enemmän. Ei niin kovin "humalavetoinen", mitä paragraafeissa kerrotaan.

Seuraavaksi lasiin Maalaisvehnä. Sanotaan vaikka niin, että nimikkeellä ei minua ostajaksi saisi. Assosiaatiot kun laukkaavat välittömästi navettaisen dunkkiksen puolelle, mutta maistetaan nyt kuitenkin ensin. Pullon aukaisu juoruaa hapottomuudesta. Lasiin kaadettaessa vaahto on vain nimellistä ja ulkoasu lähes sahtinen. Myös tuoksu omaa selkeästi enemmän suomalaisia perinnejuoman flavoreita kuin saksalaisia hefenyansseja. Suutuntuma on hedelmäisen vetinen ja makean maltainen. Miten tästäkin puskee ananasta ulos, vai jäikö se maku suuhun edellisestä?  Jälkimaku on aavistuksen yrttinen, mutta kaikin puolin epämiellyttävä.

Malmgårdin New England Pale Ale niitti mainetta aikaisemmin tänä vuonna voittaessaan oman sarjansa Helsinki Beer Festivaalien  Vuoden Olut -kisassa, joten ihan surkeasta tapauksesta ei voi olla kyse. Tätä olen useampaankin otteeseen jo aikaisemmin tyypannut sekä pullosta että hanasta. Lasketaan siis tämäkin lasiin. Kaunis olut. Kaunis vaahto. Kaunis pitsi. Nämä ovat kuitenkin vain puoli ruokaa. Humaloidun mangoinen tuoksu petaa kesäisen kepeää suutuntumaa ja sellainen myös saadaan. Mallasrunko pitää ryhtiä yllä sekä tasapainottaa hedelmäisyyttä yhtä lailla katkeran humaloinnin kanssa. Lopuksi huulille jää sopivasti pihkaa ja ananasta. Ananasta?! Taas?! Paras tähän asti. Sellanen vahva kasi.

Lopuksi vielä Kuningatar Sour. Väkisin tulee mieleen tuutti, mutta kyllä tämä ihan lasipullossa on. Mansikalla, mustikalla sekä vadelmalla maustettu hapanolut on ulkoisesti kevyesti vaahtoileva tiilenpunertava ale. Tuoksussa marjat dominoivat ja suutuntuma on erittäin helposti lähestyttävä. Hapanoluita vähemmän harrastaneelle souria saati suolaa on siroteltu sopivissa määrin, eivätkä nämä näin ollen pääse iskemään kasvoille millään muotoa. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia? Itse saattaisin kaivata hieman enemmän boolsseja. Kokonaisuutena Malmgårdin Kuningatar Sour on joka tapauksessa siis iisi kesäjuoma ja ennen kaikkea ilman ananasta.

KimitoKeiky 2019 voitto Keravalle

KimitoKeikyn tuomarointi suoritettiin perinteisin menoin Kemiönsaaressa allekirjoittaneen blogistin sekä Kimito Brewingin heimopäällikön a.k.a. suurmestarin Jonas Sahlbergin voimin. Tällä kertaa kisassa  oli aavistuksen aiempia vuosia vähemmän oluita. Mukaan ilmoittautuneita oli kaikkiaan viisitoista, joista muutama taidonnäyte jäi matkan varrelle, eivätkä näin ollen päässeet edustamaan itseään tuomaripöytään saakka. Taso oli kaikesta huolimatta jälleen kerran huomattavan korkea. 

Oluiden maistelu on aina rankkaa puuhaa (ehkä not!), mutta jonkun se oli jälleen tehtävä. Kovasta tasosta huolimatta kilpailun mitalikolmikko nousi kisailijoiden joukosta esille melko nopeasti. Järjettömän puhtaita ja tyyliensä mukaisia bissejä. Kyllä meiltä löytyy kovia osaajia!

Vuoden 2019 KimitoKeiky podiumille nousivat Rouhe Brewingin New York Cheese Cake (1.sija), Wooden Pickle Brewingin Lagertha (2. sija) ja Teemu Laineen Mosaiikki IPA (3. sija).

New York Cheese Cake tullaan tekemään myöhemmin yhdessä reseptin luojan kanssa Kimito Brewingin laitteistolla tuhannen litran eränä. Lisäksi voittaja saa Panimonurkan 100€:n lahjakortin. Toiseksi ja kolmanneksi tulleet palkitaan viime vuoden tapaan Panimonurkan lahjakorteilla arvoltaan 50€ ja 20€.

Voittajaolut on tyylinsä mukaisesti hazyä kuin Hudson Harlemissa. Trooppisen täyteläinen tuoksu viitoittaa tietä kohti ylikypsäisen persimonista suutuntumaa. Maku on silkkaa mañanaa Manhattanilla, maukasta ja mystisen modernia impressionismia, Digestive-keksin ratsastusta ananaksella kohti auringonlaskua. Jälkimaun juustokakkuisuus kuivaa kitalakea kuin keskikesä Keskuspuistoa. Nestemäinen ison omenan piiras ei päästä nukahtamaan ennen uutta aamuruskoa. New York Cheese Cake on huomisen kotioluen Monet.

Kolmatta kertaa KimitoKeikyyn osallistuneen Rouhe Brewingin takaa löytyy pitkän linjan kotiolutharrastaja Roope Komulainen, jonka oluet eivät edellisinäkään vuosina ole jääneet huomiotta. Ensimmäisenä vuonna Rouhe Brewingin Mocha Brown Alen matka ei aivan riittänyt finaaliin saakka, mutta viime vuonna New Generation Hazy löysi tiensä viiden parhaan oluen joukkoon ja tänä vuonna mätkähtikin sitten tilille koko kilpailun voitto.

"Olutta olen tehnyt noin 7 vuotta. Alkuun tilattiin siskon miehen kanssa netistä 25L laitteisto saksasta ja sitä ollaan paranneltu matkan varrella. 4 vuotta olen mäskännyt noilla kuvassa olevilla Home Depotin coolereilla ja viilennykset tapahtuu levyviilentimellä. Coolereihin olen rakennellut valepohjat ja kunnon hanat."

Voittoisaa New York Cheese Cakea Komulainen kuvailee viritykseksi, josta ainakin kaverit ovat pitäneet, eikä sellaista ihan joka päivä tule vastaan.

"Aijai, toivoinkin että se olisi pärjännyt. Siistiä. Resepti lähti syntymään arviolta noin 4 vuotta sitten kun maistelin omnipollon villejä stoutteja missä oli vaahtokarkkia, rocky roadia ja milloin mitäkin. Omnipollot iski hyvin omiin makuhermoihin ja aloin miettimään ja googlettamaan että millä nuo erikoiset maut on tehty ja aloin testailemaan sitten makuja omissa oluissa. Yllätyksenä parhaiten toimi juustokakku aromi mitä käytin ensin pale alessa ja sitten neipassa. Oluiden toimivuutta olen paljon testannut kavereiden kustannuksella yhteisissä illanvietoissa ja kerännyt sieltä palautetta ja parannusehdotuksia."

KimitoKeiky 2019

On jälleen KimitoKeikyn aika! Kotiolutvirtuoosi, ota paras reseptisi ja ilmoittaudu mukaan! Tällä kertaa käänsimme hanikoita kaakkoon ja kisaoluiden prosenttiyläraja nostettiin kymmeneen pinnaan. Muilta osin säännöt ovat edellisiltä vuosilta tutut.

Juuri Sinä voit osallistua kilpailuun kunhan sinulla ei ole historiaa kaupallisen oluen valmistuksesta. Poikkeuksena, jos olet aikaisemmin kyseisen tai jonkin vastaavan kilpailun kautta päässyt tekemään olutta, josta et itse ole rahallisesti hyötynyt, niin tätä emme pidä esteenä kisaamme osallistumiseen. Osallistumiseen tarvitset omalla reseptilläsi ja omilla laitteillasi valmistetun oluen. Olut saa edustaa mitä tahansa tyyliä (ei villihiivaa) alkoholivoimakkuudeltaan max. 10,0%. Voit osallistua kisaan myös useammalla kuin yhdellä oluella.

Voittajaolut tullaan panemaan Kimito Brewingin laitteistolla yhdessä reseptin luojan/luojien kanssa. Samalla voittajaoluen tekijä/tekijät pääsevät tutustumaan pienpanimon arkeen Jonas Sahlbergin omintakeisen persoonallisella opastuksella.
Lisäksi kilpailun kolme parasta olutta palkitaan Panimonurkan lahjakorteilla:
1. 100€
2. 50€
3. 20€

Kilpailuun voi ilmoittautua 31. heinäkuuta 2019 mennessä sähköpostilla keikyklubi(at)outlook.com otsikolla KimitoKeiky. Kerro sähköpostissa oman nimesi lisäksi kilpailuoluesi nimi, resepti (humalat, hiivat ja maltaat yms.), missä valmistat oluesi sekä kuvaus mitä pullosta pitäisi löytyä. Ilmoitamme näytteiden (kolme etiketöityä pulloa = min. 0,33l/pullo) toimitusosoitteen ilmoittautumisajan päätyttyä. Pullot voi toimittaa postitse tai henkilökohtaisesti tuomalla allekirjoittaneelle blogistille Porvooseen.

Kilpailuun osallistuvista pulloista tullaan julkaisemaan kuvia sekä sosiaalisessa mediassa että Keikyblogissa. Reseptit pidämme luonnollisesti salassa. Näytepullot tulee toimittaa annettujen ohjeiden mukaisesti 29.8. 2019 mennessä.

Kilpailun tulokset julkaistaan täällä Keikyblogissa syyskuun loppuun mennessä. Somessa kilpailun hästäginä toimii #KimitoKeiky, jolla kilpailijat voivat tuoda esille esim. panon vaiheita ja kotipanimoidensa laitteistoja.

Valitsemme voittajan yhdessä Kimito Brewingin Jonas Sahlbergin kanssa. Podiumin korkeimmalle jakkaralle päässyt kotiolut pannaan Kimito Brewingin panimolla 1000 litran suuruisena eränä ja tuote kohdennetaan mahdollisuuksien mukaan myyntiin ensisijaisesti kotioluen kotipaikkakunnan tai lähikuntien ravintoloihin. Viime vuoden voittajan Tommi Hovin vinkit kotiolutharrastajille voit lukea tästä linkistä.

Tervetuloa mukaan kisaan!

Vedellä on väliä

Alko lanseerasi viikon alussa 3.6. ristiriitaisia keskusteluita synnyttäneen uuden alkoholittoman tuotteensa. Eli nyt se on vihdoin Alkoissa. Kossuvichy ilman kossua. Valitettavasti nimeksi asti edellä mainittu title ei kuitenkaan päässyt. Välivedellä halutaan muistuttaa suomalaisia veden juonnin tärkeydestä etenkin alkoholipitoisen illanvieton yhteydessä. Alkon Ilvesjoella pullotettu Kurikkalainen Välivesi on kevyesti hiilihapotettua lähdevettä. Kävin maanantaiaamuna Alkon pääkonttorilla maistelemassa kesäkuun erikoiserien oluet ja viinit läpi, joissa ei liiemmin ollut mainitsemisen arvoisia liemiä. Tämän jälkeen lähdin testaamaan Välivettä kenttäolosuhteissa. Penthousesta pullo povariin ja baanalle!

Astelin Arkadiasta ripein askelin kohti keskustakirjasto Oodia, jossa julkistettiin parhaillaan Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelmaa. Kolmannen kerroksen sisälämpötila oli jo valmiiksi noussut yleisömäärän johdosta tappiin, joten etsin sopivaa paikkaa Väliveden korkkaamiselle. Vastapäivään varovasti vääntäen pullo sihahti purkaen paineensa ympäröivään Oodin trooppiseen sisäilmaan. "Kevyesti hiilihapotetun" veden hiilidioksidi oli askellukseni ansiosta kaasuuntunut voimakkaasti. Varovaisuudestani huolimatta tämän seurauksena korkin auetessa nesteen paine aleni äkillisesti aiheuttaen syöksyvirtauksen ulos pullosta. Väänsin nopeasti korkin takaisin kiinni minimoiden vahingot. Väliveden ensipuraisu jäi siis vielä odottamaan.

Matka jatkui kohti Punavuorta. Bier-Bierin ovet olivat vielä kiinni, mutta Black Doorin terassilla palvottiin jo aurinkoa. Huomattavasti rauhallisempi kävelytahti oli saanut Väliveden kaasut takaisin tasapainoon ja pullo sihahti auki turvallisesti. Etkon sunnuntaipunssi IPA jätti yllättäen kylmäksi. Kuplavesi maistui myös Tommyknockerin keikkuvilla / kiikkuvilla pöydillä ja Avery IPA tuli juotua siinä välissä.

Seuraavaksi klassisempiin maisemiin. Punavuoren Ahven on eittämättä yksi Helsingin viihtyisimmistä juottoloista. Arvostan erityisesti paikkoja, joissa ei soiteta musiikkia. Kaikin puolin tähän aikaan päivästä Ahvenessa oli muutoinkin rauhallinen tunnelma. Keltaiseen pikkutakkiin ja sähkönsiniseen kauluspaitaan sonnustautunut parrakas mies astelee sisään muutamaa minuuttia ennen lasissani olevan muka NEIPA´n tyhjentymistä. Oluthuone Lehto onkin näemmä sulkenut remontin ajaksi, jota ei näy ainakaan vielä tapahtuvan. Parin korttelin päästä Angleterressä puoli pinttiä Roosterin suklaa brown alea, Distant Sun (cask). Välissä vettä, jota oli kätevästi saatavilla myös baaritiskin päästä. Parrakas pikkutakkimies näyttäytyi jälleen.

Välissä vettä ja Villiin Wäinöön. Pieni annos Malmgårdin talon olutta Onnia 5,50€ ja iso 5,00€. Hinnoittelu aiheutti pientä hässäkkää, mutta halvempi on halvempi, vaikkei sitä sitten loppuun saakka joisikaan. Coronassa jopa Guinness laskettiin nopeasti, mutta biljardikerhoa vastapäätä löytyi kierroksen sekä kaikkien kalaravintoloiden mukavimmin nimetty kuppila, Leijuva Lahna. Koivuliemen herra meni tilaukseen erinomaisen palvelun saattelemana, eikä olutkaan huono ollut.

Tässä vaiheessa Välivesi alkoi maistumaan jo kovin väljähtäneeltä. Kolmeneljäsosaa pullon sisällöstä täytti jo ilma, joten viimeisimmätkin hiilidioksidin rippeet olivat purkautuneet laajenneeseen ilmatilaan. Pakko paikata tilannetta pizzalla. Takaisin Viiskulmaan. Brewdogissa nimittäin paistellaan nykyään myös pizzoja. Sen verran tuhti nälkä, että ei kehdannut kuvaa ottaa. Polttavaa paprikaa potkiva pizza oli hyvä, mutta jäi aavistuksen jälkeen esim. Bristolin Brewdogissa syömästäni lätystä. Väliveden viimeiseksi etapiksi jäi Ruttopuiston Pikkulintu, jonka sijainti löytyi pariin kertaan hautakivien ympäri seilattua. Kovin kolkko miljöö ei houkutellut viihtymään sen pidempään kuin halvassa mikrokebabbilassakaan, mutta Takatalo & Tompurin Mustakaura maistui tähän väliin joka tapauksessa täydellisesti. Viimeiset vedet ja kohti kaupungin rajaa. Vedellä on väliä.

Hapanoluita ja hipstereitä - eiku kombuchaa!

SOUR SPRING BREAK! Kuulostaako jopa liian nuorekkaalta ja trendikkäältä? Pohjoismaiden ensimmäisen hapanoluisiin keskittyvän festivaalin hipsteri-imu oli jo reilusti ennen tapahtumaa käsin kosketeltavissa. Kalliosta pääsee ratikalla melkein suoraan Korjaamon ovelle, mutta minäpä löysin parkkipaikan jopa vielä lähempää. Kyllä, saavuin autolla olutfestareille. 

Alkuillasta tapahtumapaikka vaikutti hyvin tyhjältä ja paikalla olevasta kuluttajasta monet eivät edes edustaneet maksavaa asiakaskuntaa. Hain Korjaamon omalta baaritiskiltä alkoholittoman Heinekenin suuvedeksi ja pyörin hetken aikaa hämmentyneenä ympäri soursalia nollalager kädessä, kunnes siirryin suljettuun tilaan Olutliiton hallituksen kokouksen ajaksi. Täällä Heineken ajoi itse asiassa asiansa erittäin hyvin.

Parin tunnin paikoillaan istumisen jälkeen tunnelma Korjaamolla oli muuttunut. Väkeä oli yhtäkkiä ruuhkaksi asti ja italodiskon humppavolyymi raastoi tärykalvoja. Ei ainuttakaan merinovillapipoa näköpiirissä. Pallomeren läheisyydessä keskusteluun ei enää kyennyt, joten asettauduin eteisaulaan rupattelemaan vastaan tulleiden tuttujen kanssa. Lähietäisyydeltä löytyi festareiden musta lammas, "Haze Corner", jonka valikoimassa oli NEIPA´a sekä yksi pils. Ostin kolmella eurolla viisitoista senttilitraa kirkasta olutta. Sour Spring Breakin halvimmassa hintakategoriassa oluet ovat tämän hintaisia. Kalleimmillaan tanskalaisista hapanoluista saa pulittaa kuusikymmentä euroa litra, mutta kuulemma tämä on rahan arvoista.

Nojailin tyhjään pöytää, joka osoittautuikin niin ikään myyntikojuksi. Kombucha! Alkoholitonta juomaa! Ennakkoluuloillen lähdin maistelemaan Citralla, Nelson Sauvinilla ja Simcoella kuivahumaloitua kombuchaa. Aivan käsittämättömän hyvää ja raikasta janojuomaa sekä hyvin paljon oluen kaltaista. Äkkiä ajauduinkin maistelemaan koko The Good Guysin polkupyöräkärrystä löytyneen repertuaarin läpi.  Mansikalla ja basilikalla sekä pelkällä inkiväärillä maustettujen "teejuomien" makumaisema oli kuitenkin enemmän siiderinen/mehumainen. Hyviä toki nämäkin.

Humaloidun kombuchan pauloissa jäin haastattelemaan miestä polkupyörän takana hieman lisää. Aasiasta lähtöisin olevalla juomalla on pari tuhatta vuotta vanhat juuret, joten ihan uudesta keksinnöstä ei ole kyse. Kombuchan alkoholiprosentti on yhden prosentin paikkeilla, eli tuote jää sopivasti alkoholilainsäädännön ulkopuolelle. Suomessa kyseinen raja on 1,2%, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa kombuchan kaupallistaminen on aavistuksen haastavempaa, koska täkäläinen raja on asetettu puoleen prosenttiin.

The Good Guys on nyt valmistanut tätä villihiivoilla ja elävillä bakteereilla synnytettyä pästoroimatonta terveysjuomaa helmikuusta 2018 lähtien. Markkinoilla saatavaa neljää eri makua pullotetaan kuukausittain 2000-3000 litraa, mutta kysyntä olisi vieläkin kovempaa. Kukapa ei olisi kiinnostunut jostain terveellisestä, joka vieläpä maistuu hyvälle? Alkoholittoman juoman hintataso kuitenkin aavistuksen hirvittää. Kombuchalitrasta joutuu maksamaan kahdestatoista jopa yli kahteenkymmeneen euroa litra. Toisaalta itse maksoin juuri kolme euroa viidestätoista senttilitrasta, joten kaikki on suhteellista. 

Sour Spring Break siis vielä tänään Korjaamolla, joten menkäähän maistelemaan. Tapahtumaan voi osallistua, vaikka happamat maut eivät hivelisikään makuhermoja. Eihän sitä tiedä, vaikka paikan päältä löytyisikin sellainen souri, joka muuttaisi jonkin käsityksesi tai kenties tyydyttäisi suolanhimosi. Ja autoilijallekin maisteltavaa löytyy, mutta vaikket ajokuntoasi ylläpitäisikään, niin menkää Kombocha-kioskille ja lausukaa:

- Heavenly hops. 

Tuffan Vehnä

Viisiprosenttinen Tuffa kaatuu lasiin varovasti. Pullon pohjalla on sen verran sedimenttiä, että ihan kaikkea ei heti kärkeen uskalla kumota. Hiivathan on kuitenkin saatava mukaan, joten pyörittelen pulloa ja annan suurimpien partikkeleiden painua takaisin pohjalle. Ja sitten sameutta lasiin. Samalla tuoksuun tunkeutuu hiivan mukana lisää banaanin makeutta sekä ruohoisen raikasta humalointia, joka voimistuu loppua kohden myös maussa. Kokonaisuus ei ole tuoksun osoittamalla tavalla liian makea, vaan pikemminkin sitruksisen sähäkkä. Toinen kaato tuo jo aavistuksen liikaa sementtiä joukkoon ja suutuntuma muuttuu turhan nektariiniseksi. Vehnäinen pehmeys vie kuitenkin molemmissa lasillisissa pallon maaliin, eikä tästä loppujen lopuksi puutu kyljestä kuin ruoka.
Isoisän kalsarikuviointinen etiketti kruunaa makunautinnon, mutta missä on jarrarit?

Yksisarvisen tuhnu

Amager Pink Farts & Unicorns vähintäänkin lesoilee sekä nimellään että etiketillään. Pullo erottuu siis hyllystä, mutta kannattaako ostospäätös? Lasiin soljuu samean oloinen sitruuna vaahtokarkeilta lemuava lager lieju. Ulkoisesti nesteellä on lähes neipainen olomuoto, mutta kirkkauskin kuitenkin siintää siman sielussa. Maltaisen tiskiaineinen suutuntuma yltyy maussa greipin ylivoimaksi, eikä tämä jälkimakua kohti ainakaan yhtään lievene. Kokonaisuus jää mykkäisen tuhnuksi.

Panimo Duuni Jussi-Brown 2018

KimitoKeiky-kotiolutkilpailu lähestyy jälleen! Viime vuoden skabassa mukana olleita oluita jäi muutama pullo kellariin ja sieltä silmiini osui jyväskyläläisen Panimo Duunin Jussi-Brown. Etiketin päivämäärä kiinnitti huomioni, koska kyseinen brown ale on pullotettu kutakuinkin tasan vuosi sitten. Vaikka Jussi-Brown ei kovatasoisen KimitoKeikyn 2018 finaaliporukkaan päässytkään, niin muistikuvissa on erittäin laadukas ja tyylinsä mukainen tekele. Mutta miten kotiolut on kestänyt vuoden kellaroinnin?

Olut on täysin kirkas ilman minkäänlaista sakkaa pullon pohjalla. Rubiinisen ruskea neste vaahtoaa tulppaanissa kauniisti ja jättää pintaan ohuen harson. Tuoksu on kellaripubisesti brittisen brown ja maltaisen makea. Jostain kuitenkin aisteille kumpuaa vihdotun puusaunan viilenneet leppälauteet, joiden kosteus leijailee yhä ulkoilmassa. Suutuntuma on kevyen kuparinen ja karamellisen kuorrutettu. Maussa kaikki edellä mainitut voimistuvat entisestään ja jälkimaussa paahteinen suklaisuus iskee suoraan suonille. Kyllä, tämä vuoden vanha kotiolut on edelleen erittäin nautinnollinen ja laadukas brown ale.

Kevään Keisarit

Nokian Panimo lähestyi jälleen näytepakkauksen voimin. Kevään Keisari uutuuksista kaupoista jo löytyy kuvassa olevat tuotteet, joita panimon sivuilla luonnehditaan seuraavasti: "Punertava, wieniläistyyppinen pohjahiivaolut. Tämä mm. vienna-maltailla tehty täysmallaslager vie nauttijansa wieniläisten kristallikruunujen alle valssin pyörteisiin. Vaahto kuin keisarinna Sisin tanssiaispuvun helma, maku soi kielellä kuin sinfoniaorkesterin lento, allegro ja adaggio" sekä "Musta, irlantilaistyyppinen stout, jonka tukeva paahteisuus ja miellyttävä maltaisuus sekä maltillinen 5,5% alkoholipitoisuus panee jalat vipattamaan kuin Flatleyn irkkutanssirivistöllä. Tästä ei stoutti stoutimmaksi tule". 

Wiener Lager 5,0%
Auringonlaskuisen oranssi Keisari puleeraa päivän päikkeessä kuin parahin prinssi. Maltaisen makean tuoksun päällä leijailee nokialaisen lähikaupan kahden euron hävikkilaatikkolta eksynyt yksinäinen banaanikärpänen. Suutuntuma on kevyen kapea-alainen ja kolsyraisen kotikaljainen. Kokonaisuutena ihan mukiinmenevä, mutta ei täysin kokonainen.

Premium Stout 5,5%

Aavistuksen Coca-Colaa ruskeampi sekä valoa punertavammin taittuva neste vaahtoaa nätisti. Tuoksussa on niin vaniljaa kuin vadelmaakin, mutta paahteinen pikakahvi prässää piispankahvoja kuin pikaliima. Suutuntuma on niin ikään mokkainen, mutta samalla kaihoisen katkeroinen. Kokonaisuutena täyteläisen topakka ja tyylipuhdas toteutus.

Helsinki Beer Festival 2019

Ensimmäistä kertaa henkilökohtaisessa Helsinki Beer Festival historiassani ennätin Kaapelitehtaalle jo lehdistötilaisuuden alkuun. Näin ainakin siis oli tarkoitus, mutta pari minuuttia Merikaapelihallin kellariosastolla harhailua ja myöhässä sisään, sori. Festivaalijohtaja Markku Korhonen kertoili omaan boheemiin tapaansa tutut tarinat festivaalien sisällöstä sekä tämän kertaisesta teemamaasta Slovakiasta. Organisaation maakuntakierroksella Korhonen oli päässyt tutustumaan kattavaan otantaan Slovakian 67 pienpanimosta, joista HBF tarjosi jälleen asiakkailleen erinomaisen valikoiman tuotteita, joita ei liiemmin Suomessa ole nähty. 

Korhonen tarjoili perjantain ensimmäisen oluen itse. Slovakialainen tumma lager hämmästytti humaloinnillaan ja osoittauituikin sitten lopulta DIPAksi. Tummaa lageria olisi ollut siinä viereisessä hanassa. Ensi puraisun jälkimainingeissa ammattilaistunnit alkoivat vetää ensimmäisiä maistelijoita sisään. Tila tuntui aika täydeltä jo kello kolmen pintaan, vaikka ovet avautuivat suurelle yleisölle vasta viideltä. Jotenkin sellainen tuntu, että näitä "ammattilaisia" on joka vuosi enemmän ja enemmän. Toisaalta monet näistä tekevät tilaa maksaville asiakkaille lähtiessään pois alueelta jo pian varsinaisen aukioloajan alettua. Itse henkilökohtaisesti olen monena vuonna lukeutunut näihin "seiskan bussiin"-porukoihin, kuin myös tänäkin viikonloppuna.

Ruokapuolella Alexanders tarjoili härkänsä optimaalisesti nestettä tihkuvan märkänä ja Kuivalihakundi luonnollisesti kuivana. Lisäksi tarjolla oli perinteiset saksalaiset makkara-annokset sekä Johann Schlagin osterit. Lauantainakin pyörähdin niin ikään vielä paikalla, mutta aikani kului Olutliiton liittokokouksen merkeissä, enkä ehtinyt edes oluelle. Oliko siellä muuten tänä vuonna sika?