Lähimmäisten joulu - Sessio III

Joulu rakennetaan läheltä. Savusaunakinkku haetaan paikallisesta palvaamosta ja kalat naapurin kalastajalta. Juurekset ovat tietysti kotimaisia. Perunat pakastettiin kesällä ja nyt pöydässä on kevään ensimmäisiä siiklejä. Jotkin pöydän antimet ovat ehkä hieman kauempaakin, mutta mitäs sen väliä, ne ovat kuitenkin luomua tai sitten eivät, ihan sama. Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että viini ei kuulu perinteiseen suomalaiseen joulupöytään. Oluista löydät vain selkeästi huomattavasti parempia makupareja. Jos et usko, niin haastan kokeilemaan! Kirjoittamattomana sääntönä kuitenkin sanottakoot - Jos siinä lukee joulu, jätä se hyllyyn.

Jos iso osa punaisen tonttupöytäliinan yllä notkuvista elintarvikkeista tulevat pääsääntöisesti läheltä, niin miksi emme noudattaisi tätä periaatetta myös juomapuolen kanssa? Toki tosiasia on, että esimerkiksi Belgiasta ja Saksasta löytyy sellaisia klassikoita, joiden kanssa ei jouluruokaa yksinkertaisesti pysty pilaamaan. Toisaalta kotimaisia arjen sankareita kuten sahti ja kotikalja ei voi ohittaa minkään kaltaisilla mittarilla, kun kyseessä on joulupöytä. Kotikaljaa jos ei jaksa itse vääntää, niin kaupan veroikkeihin en kuitenkaan suosittele turvautumaan. Sahdinkin saatavuus on kovin marginaalista, joten mietitään mitä meillä olisi helpommin tai entistäkin vaikeammin tarjolla?

Alkumaljaksi voisi nostattaa jouluisen punaista Suokin Berliner Weissea. Rohkeasti skumppalasiin ja skool! En voi myöskään olla mainitsematta Takatalo & Tompurin Kylmäsavulageria. Suomen paras olut kilpailussa menestyneen oluen saatavuus alkaa olemaan niin hyvä kuin Virolahdesta voi vain odottaa ja olut iskee eittämättä kalojen kaveriksi aika lailla häränsilmään. Miksei siihen voisi kokeilla myös Fiskarsin Vehnää tai näyttävästi Fat Lizardin Je Suis Saisonia? Kinkulle ja laatikoille ei välttämättä tarvitse lähteä ajatuksella tummaa sen olla pitää. Toki vaikkapa Pyynikin portterit antaisivat komeaa kaikua kinkulle, mutta miksei voisi joskus lähestyä potkaa vaikka Kimito Brewingin American IPAlla? En usko että telakoituu aivan kuten Urbock, mutta voisin kuvitella, että toimii joka tapauksessa varmemmin kuin Helkaman pakki.  Ja odottakaas, kun Turun suunnalta alkaa kolahdella Mallasseppää. Siinä ensi joulun kuumin metallimies! Joulutortulle kokeilisin Malmgårdin Belgea tai Arctic Circleä, ei ihan pieleen voi mennä. Iltasella ainakin meillä pruukataan veistää jos jonkin sorttista juustoa. Eittämättä paras vaihtoehto tähän pöytään on Bryggerin Vuosi Sata. Vannon kautta kiven ja kannon mörököllistä puhumattakaan. Viimein koittaa se kauan odotettu Tapaninpäivä ja kinkun rippeet heitetään hernerokan joukkoon. Pitäisikö nyt jo luovuttaa ja kaivaa kellarin kätköistä se Schlenkerla suupielille?

Vaimon kanssa panimolla

"Mikä menee meidän kaaliin? Pyynikki, Pyynikki!

Mikä menee teidän kaaliin? Pyynikki, Pyynikki!"

Mutta meneekö se vaimon kaaliin?

Blogistin puolisona ei ole helppoa.

Saan aika ajoin kutsuja erinäisiin tapahtumiin, joiden keskiössä on olut. Silloin tällöin kutsut ovat avec, mutta parempi puoliskoni on tehnyt selväksi ettei moisiin tilaisuuksiin mukaan lähde. Toisaalta molempien poistuminen samaan aikaan kotiovesta ilman lapsia vaatii kieltämättä nykypäivänä enemmän tai vähemmän järjestelyitä, joten ihan pienten kissanristiäisten takia ei vaivaa edes jaksaisi nähdä. Sen sijaan, kun Tampereelta tuli kutsu laajentuneen Pyynikin Käsityöläispanimon avajaisiin vaimoni syntymäpäivänä ja tarjolla olisi runsaan olutrepertuaarin lisäksi myös Pyynikin Juomien Kirsikkasiideriä, niin ajattelin ottaa riskin ja yllättää viemällä hänet kyseisiin kinkereihin. Seurasi soitto anopille ja lastenvahtikuviot oli selätetty.

Skumpat Ilveksessä ja kohti Tesomaa. Panimon porteilla vaimollekin alkoi paljastumaan illan todellinen agenda. Tutunoloiset portaat veivät kohti Pyynikin Käsityöläispanimon uusia tiloja. Kaksi ja puolituhatta neliömetriä avautui pieninä palasina kuin labyrintti, mutta kaiken kaikkiaan joka paikassa näytti komealta. Osa tiloista oli kutsuvierailta asetettu karanteeniin. Olutmestari Tuomas Pere totesi näissä osissa olevan joko salaisuuksia tai vain yksinkertaisesti niin paljon roipetta, ettei niitä kannata sen suuremmin esitellä.

Pitopöytä tarjosi ensimmäisen elementin korkeimman asteen jännitystä. Nopealta vilkaisulta vaikutti, että pöytä notkuu erilaisia mehukkaita lihatuotteita aina 4 Cateringin karamellisoidusta kaslerista Wigrenin Suomen parhaaksi valittujen Brunssi nakkien kautta perinteiseen Tapolan mustaanmakkaraan. Vaimoni on siis kasvissyöjä ja tapahtuma hetkellä hyvin nälkäinen. Hikikarpalot otsalla lähestyimme seisovaapöytää, kunnes Vegemin vapauttava näky puhdisti ilman. Kebab osoittautui yllättäen lihattomaksi vaihtoehdoksi ja muuten järjettömän hyväksi sellaiseksi. Sanoisin, että pöydän parasta antia!

Pitkiin ruokailupöytiin oli katettu valmiiksi ruokajuomiksi mm. palkittuja Ruby Jazz Alea ja Mosaic Lageria sekä sitä ainoaa ei olutta eli kirsikkasiideriä. Vaimo maisteli ja totesi, että kyllä tätä nyt yhden pullon pystyy juomaan. Itse painotin juomapuolen pois tölkkituotteista kohti takaseinälle viritettyjä hanoja. Toistakymmentä itsepalveluvipua tarjosivat aika kivan leikkauksen Pyynikin parhaimmistosta eli porttereista. Vahvaportteri, Papan Vanilla Stout ja Imperial Stout maistuivat kuten yleensä. Yritin vielä pienten maistiaisten kautta perehdyttää vaimollekin maltaisia herkkuja, mutta ilmeistä päätellen samettinen stoutti ei osunut sen paremmin maaliin kuin lempeä lakkasaisonikaan.

- Ollaanko sitä pienpanimoita enää?     
- Todellakin ollaan.

- Ollaanko sitä käsityöläispanimoita enää?   
- Taidetaan olla ainoo käsityöläispanimo tässä maassa.

Illan isäntä piti puheen kertoen lyhykäisyydesti...lyhykäisesti...lyhyesti panimon historiasta ja nykytilasta. Vanhojen laitteiden lisäksi pystyyn on nyt saatu kahdeksan uutta 7000 litran käymistankkia. - Käytännössä tullaan tekemään 5000 - 5500 litran batchejä, Pere toteaa. 

Entisestä puolen miljoonan litran vuosituotannosta ollaan harpaamassa siis melkoisiin saappaisiin. Tämän hetkisen valmisteverolain mukaan pienpanimoiksi luokitellaan kaikki alle 15 miljoonaa litraa vuodessa tuottavat panimot. Eli vaikka vauhti kiihtyy, niin jalat sujahtavat kuitenkin vielä bootseihin sen enempää nauhoja löysäämättä.

Illan muusta ohjelmasta vastasivat Karoliina Blackburnin juontojen välissä Tampereen kiäliset uutiset, Kanerva-kuoro ja Karanteeni. Samalla juhlittiin muuten myös Pyynikin Käsityöläispanimon 5-vuotissyntymäpäiviä. Panimon perustaminen oli aikoinaan sattunut täsmälleen samalle päivämäärälle. Kiitokset kutsusta ja onnittelut! Lisäksi Tesoma - keskusta välisestä transportaatiosta vielä kumarrukset Kohokohdille, oli hyvät kyydit!