St. Feuillien Saison 6,5% BELGIA

Messevän sienimäinen vaahtotorni.
Torni luhistuu luhistumistaan kuin pommin jäljiltä ja nopeasti jäljellä on vain Australian muotoiset rauniot utuisen ja persikkaisesti kellertävän nesteen ympäröimänä.
Reunoja seuraa geometrisen säntillinen piirros, joka jättää itsestään saman muotoisen ja hitaasti valuvan pitsin.
Hedelmäisen yrttinen ja kukkea tuoksu on vakuuttava siinä missä vaahtokin, vaikka pieni alkoholin häivähdys taittaakin kuvioita jouluaskartelun suuntaan.
Ensipuraisu on belgihiivainen ja greippinen. Loppua kohden hedelmä muuttaa muotoaan sitruunaan.
Kokonaisuus on parfyymisen aromaattinen ja heinäisen kuiva.
Aika makea kuitenkin.
84

Boon Framboise 5,0% BELGIA

Vadelma lambic!
Eipähän ole tällaiseen tullut aikaisemmin törmättyä (Alkovahvuisena) ja pienen aiheeseen paneutumisen jälkeen odotukset alkavat olla kovin korkealla.
Boonin panimo kertoo käyttävänsä 200 grammaa vadelmia jokaista lambic litraa kohden, joten vadelmapitoisuus on 40%:n luokkaa.
Ulkonäöltään Framboise muistuttaa mummon mansikkamehua, joka tuoksusta päätellen on päässyt hieman käymään, mutta vain päivän pari. Hiivaahan lambiceihin ei lisätä, vaan vierremehu imee ilmasta ravinnokseen villihiivoja kuin silakka planktonia.
Vaahto on lähinnä valkokultainen reunus lasin ympärillä, joka jää kallistusvaiheessa lähes sata prosenttisesti pitsinauhaksi.
Maussa ei ole niinkään oletettua mansikkaa (ehkä vähän metsäversiota), vaan luvattua vadelmaa. Heti vatun jälkeen lisäisin pakkaan viinimarjat.
Jälkimaku on nahkea ja saa kurkun kuivumaan tosissaan.
83

Höss Allgäuer Hüttenbier 5,2% SAKSA

Voikukan keltainen helles. Vaahtoa tulee ja menee yhtä lujaa.
Jäljelle jäänyt ohuen ohut nauhamainen vaahto jättää jälkeensä pieniä Mauri Kunnaksen kirjoista tuttuja ökkimönkiäisen muotoisia valuvia pitsi palleroita. Tarkoitan niitä harmaita silinterihattuisia karvapalloja.
Tuoksu on ruohoinen ja miedosti maltainen. Aivan kuten Öko Bierkin, niin tämäkin aiheuttaa vahvoja maalaismaisema tuntemuksia. Navettaan on ehkä kolme metriä pidempi matka, kuin edellä mainitulla hellesillä.
Miedosti humaloitu maku on hellesille tyypillinen, joka allekirjoittanutta viehättää näin oluttyyppinä enemmän kuin pils, jossa humala maistuu huomattavasti karvaampana ja runsaampana. Toisaalta tämä vie selkärankaa aavistuksen kyyrympään, joten riippuu selkeästi tilanteesta.
Jälkimaku on multainen ja hyppysellisen diasetyylinen.
Peruskeiky, jota olisi kiva nautiskella runsaamminkin mitoin hintatason sen sallittaessa.
78

La Trappe Witte Trappist 5,5% HOLLANTI

"The only trappist white beer in the world that is unfiltered and undergoes secondary fermentation in the bottle." Kovat on meriitit etiketissä. Tosin eikös witbier toisin kuin weissbier ole aina suodattamatonta? Korjatkaa jos olen väärässä.
Avatessa pullosta lehahtaa ilmoille aidon suomalaisen olympiajuoman lonkeron greippinen tuoksu, eikä värikään putoa kauaksi maalista ainakaan pulloon tiirailtuna. Lasiin kaadettuna väripaletti muuttuu tuttavallisen oloiseksi a.k.a. Pierre Celisin väriseksi.
Vaahto on muhkean sienimäinen ja pitsi paksua vaniljahattaraa.
Maku komppaa Pierren luomaa Hoegaardenia monella saralla, mutta kelkkani kääntyy ison H:n sijasta La Trappeen.
Kokonaisuudessa on belgihiivaa, korianteria, appelsiinia/greippiä ja vehnää. Mitä muuta sitä pitäisi olla?
86

Nørrebro Pacific Summer Ale (Økologisk) 5,6% TANSKA

Kaisaniemen Fosters-linnoituksien jälkeen on mukava palata kotiin juhlistamaan Helsinki-päivää oikealla tanskalaisella luomuoluella.
Nørrebron kesäolut on otsikkonsa mukainen kaikin puolin. Auringonkeltaisen alen yllä lepää kaunis etusormen levyinen vaahto, joka muistuttaa vatkattua valkuais-sokeria. Sormen leveys kapenee hiljalleen ja jäljelle jää hattaramaisia pilvenhaituvia pitsin olomuodossa. Raikkaan persikkainen tuoksu jatkaa kesäisiä mielleyhtymiä ja vie ajatukset aina tropiikkiin asti. Maun rapsakkaiset männynneulaset ja greippiset hanna tädin keksit palauttauttavat tilanteen saunaterassille ja väittäisin, että kyseinen tanskalainen olut on parasta nautittuna Suomessa.
Jälkimaku on kesäisesti sopivan diasetyylinen, eli menee luonnikkaasti myös uusien perunoiden kanssa.
86

Rainbow Pint of Lager Tumma Olut 4,0% IISALMI

Onhan se tumma. Siis ainakin tummempi kuin se vaaleampi versio. Ilman tätä vertailukohtaa olutta ei helposti tummaksi haukkuisi. Kuparinen lager nostaa ylleen hyvin samanlaisen vaahdon ja pitsin, kuin se toinenkin "pint", paitsi vaatimattomammassa mittakaavassa.
Tuoksu aikaansaa mielikuvan ruisleipätaikinasta, johon on lorahtanut saavillinen vettä ja ruosteisia nauloja.
Metallisuus pyöriskelee hapokkaana suussa aivan kuten sirkkelinterä Soikkelin peukalon ympärillä.
Onhan se surullista, mutta tämä on S-ryhmän myydyin tumma pintti. Kippis.
29

Rainbow Pint of Lager 4,5% IISALMI

Tähän ollaan tultu, Pirkan vanavedessä.
Kyseistä olutta jo pitkään vältelleenä, lähdin Rainbow-linjalle Iltalehden "halpisolut vertailun" uhrina.
Mainitussa testissä S-ryhmän oma pintti lager oli selkeästi raadin suosikkiolut.
Oluen väri on tumman kuparinen ja vaahto/pitsi valkoisen elitistiset, vaikkakin vaatimattomat. Tuoksu on maltaisen vihanneksinen ja vetisen pahvinen. Karvaan pistelevä hapokkuus valtaa suun kuin pirtu ikään ja maistuu lähes samalta lukuunottamatta rapiaa yhdeksääkymmentä prosenttia alkoholia.
Kokonaisuutena muovisen viljainen, mutta ihan okei.
35

Pirkka Lager 4,7% HOLLANTI/SUOMI

Haaleampaa kuin ruosteinen kaivovesi.
Metallinen maissi leijailee pienen valkoisen vaahdon yllä jättäen jälkeensä nopeasti laskeutuvaa nauhamaista (myöhemmin saarekkeista) pitsiä.
Ensi puraisu on hyvin hapokkaan pistelevä. Maku jatkuu öljyisen pahvisena ja palaa lopuksi takaisin vahvaan metalliin.
Lopputulos on tunkkainen ja vihanneksinen.
Pitäytyisin Pirkan kolmosessa, no doubt! Se on sentään kotimaista.
40

Carlow O'Hara's Irish Red 4,3% IRLANTI

Samettisen kuohkea sienimäinen vaahto jättää kestävää ja erittäin paksua saarekkeista pitsiä.
Tuoksu on metallisen sikarinen.
Kokonaisuus on paahteisen ohraleipäinen, vaikka ulkonäkö ilman vaahtoa viittaisikin colajuomaan.
Tyypillinen irkku red ale, joka taipuu siinä missä Brunbergin toffeekin lämpimällä säällä.
76

Lefebvre Floreffe Blonde 6,3% BELGIA

Kultarannikon keltainen belgi samettisen pehmeällä vaahdolla.
Pitsi on tiivis ja hitaasti laskeutuva esirippu.
Tuoksuun mentäessä alkoholi alkaa vilauttelemaan takkiaan, mutta pääasiassa tunnelma on hedelmäisen mausteinen. Alkoholin rooli kasvaa maussa, vaikka häiriöksi asti ei kuitenkaan mennä.
Makean maltainen kokonaisuus päättyy tunkkaiseen vehnään, joka viipyilee hyvin pitkään.
Tässä etiketissä ei ole sitä Lefebvren pissivää poikaa ja kylämaisema onkin kieltämättä toimivampi. Toimivaa on myös helsinkiläinen palvelu; ensimmäisenä kysyttiin minkälaisesta lasista haluan olueni. Arvostan.
80

Herbsthäuser Hefe-Weizen Hell 5,2% SAKSA

Samean saksalainen suodattamaton, 18-karaatin kultainen harkko upealla hattaraisella vaahdolla. Vaahto muodostaa Mustanaamion Pääkalloluolan muotoista pitsiä jokaisella kallistuksella yhä uudelleen ja uudelleen. Pitsikin kestää kuin Panu konsanaan, mutta vaahto näkee jo useamman polven. Korianteri siivittää perus hiivaa ja banaania eteenpäin. Taattua saksalaista hefelaatua. Tuoksussa jo mainittujen lisäksi kokonaisuus on aavistuksen hapokas ja sitruunainen. Voisi ostaa useammankin. 82

Kingfisher Lager 4,8% INTIA/ENGLANTI

Hailakan kullankeltainen kuningaskalastaja ei liiemmin vaahtoa. Olemus on kauttaaltaan hyvin limonadimainen. Valkoviinimäisen kuiva ja metallisen viljainen tuoksu ei hyväile edestä eikä takaa. Suutuntuma on hapokkaan kirpsakka. Maku jatkuu hunajaisen hedelmäisenä päättyen auringon polttamaan ruohoon. Intialaisissa ravintoloissa usein pöytälagerina, mutta nyt saatavissa myös Alkosta. Ei siis enää niin harvinainen, kuin itse jalolintu. 71