Kakolan Kalpea 4,7%

Kakolan Kalpean nimi on alkujaan Reijo Mäen käsialaa ja nyttemmin kirjailijalta itseltäänkin on ilmestymässä samanniminen romaani. Reseptiikka sen sijaan syntyi Panimo Koulun ja Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan yhteistyön alla. Koekeitot tehtiin niin ikään Laitilassa 2016, mutta myyntiä varten ensimmäiset KooKoot tehtiin Turussa. Itse kumosin muistaakseni Koulun Kalpeaa ensimmäistä kertaa viime kesänä Helsingin rautatietorilla viisi prosenttisena versiona.

"Kakolahan on kaupungin parhaalla paikalla, ja sieltä on sellin ikkunasta nähnyt miten ihmiset menevät oluelle. Kyllä sen seuraaminen kaltereiden takaa, naama harmaana on syönyt miestä ja tehnyt kurkun kuivaksi" - Reijo Mäki 

Oljenkeltainen olut on tähtisumuisen samea. Galaktisen katsomuksen keskiöstä nousee valkean viriili vaahto, jonka varjeluksesta paljastuu hedelmäisen hekumainen hajusteisuus. Suutuntuman kautta voisin veikata lasissa lepäävän ennemminkin nokialaista kuin laitilalaista olutta. Raikkaan rapsakasti humaloitu maku on täyteläisen trooppinen ja vahvistavan virkistävä. Kohtalaisen täydellinen kesäjuoma nautittavaksi siis niin Apteekissa kuin Svarte Rudolfissakin ja miksei myös saman auringon alla Turun rajojen ulkopuolella.

Pieni kuutio, iso Maku

Maku Brewing ja Pyynikin Käsityöläispanimo löivät samaan aikaan tiskiin jotain innovatiivista suomalaisella olutrintamalla mitattuna. Vaikka manselaiset ottivatkin ensimmäisen askeleen erilaisia oluita sisältävien monipakkausten kanssa, niin tuusulalaiset ilmeisesti ehtivät tölkkirintamalla Thomas Wassbergin verran edelle. Idean pioneerityöstä kuitenkin joka tapauksessa kaikki kunnia ja glooria Tampereelle. Makun lisäksi myös Pyynikki lähetti jälleen bloggareille näytteitä ja tällä kertaa siis omaa nelipackiään eli Big4Sun:ia. Valittetavasti kyseinen allekirjoittaneelle osoitettu paketti on edelleen teillä tuntemattomilla, eikä kukaan tunnu tietävän missä, joten keskitytään (force majeure) nyt Tuusulan tuuliin.

Makustelusetin sisältämät neljä tölkkiä tulivat markkinoille aika tarkkaan vuosi taaksepäin ja tästä linkistä pääset katsastamaan silloiset mietteet uutukaisista. Kuutiopakkauksen ykkösidea on ehdottomasti sen kätevyys lähestyä erilaisia oluita yhdellä käden ojennuksella. Pakkauksen pahveihin on lisäksi painettu monenlaista informaatiota. Ruokasuositusten ja oluiden lyhyiden luonnehdintojen lisäksi laatikosta löytyy jopa maisteluohjeita ja musiikkiparituksia. Ehdottomasti siis pieteetillä rakennettu paketti.

Boksin hinta pyörii jossain reilun kymmenen euron paikkeilla ja on saatavilla maanlaajuisesti useammasta sadasta ruokakaupasta, joten ei muuta kuin kuutiota kainaloon!

Stadin Belle Saison d'Hiver 6,5%

Nappasin Alkon alennuslaarista StaPan jouluisen saisonin, joka ei normihintaansa liiemmin kiinnostanut, mutta halvennuksesta ostaminenhan on kuin pistäisi rahaa pankkiin, joten samantein pulloa korkkaamaan! Hintaa en silti liiemmin pistänyt muistiin.

Oljenkeltainen olut tuoksuu belgisen hiivaiselle hedelmälle yrttipedillä. Kokeneen kypsä tuoksu saa seuraansa sinisilmäisen sähäkän sekä suoraviivaisen sesonkisen suutuntuman, jonka hapokkuus laahaa estereiden edellä tilaa sen enempää viemättä. Maku kanavoituu ylikypsän banaanin ja käyneen appelsiinin välimaastoon jättäen jälkeensä kovin lattean jälkiliukkaan. Eltaantuneen oloinen kokonaisuus, mutta epäilen ettei tunnelma tuoreeltaankaan olisi ollut järisyttävästi erilainen.

60

Brew By Numbers 08/01 Stout - Export Strength 8,0%

Luumuisen limppuinen ja vienosti paahteinen kahvisuus siivittää tuoksua matalaoktaaniseen mielentilaan. Mustanruskean nesteen peittona on tumman beige vaahto, jonka piirtämät pitsijäljet liikehtivät lasin reunoilla kuin sokeritoukat kaakelipinnalla. Suutuntuma on kevyen kaloriton ja mokkaisen maltillinen. Minuutin mittainen purskuttelu poskien sisäpinnoilla tuo yhä enemmän cola-juomaisia tuntemuksia, kunnes vihdoin nieltäessä paahtunut alkoholi hyppää esiin ensimmäistä kertaa koko illan aikana. Tämäkin tuhkaisen tunnollinen kurkistus esiintyy tosin hyvin marginaalisella tasolla. Marjaisuuden muodustuessa mukaan makujen Mardi Gras mahtailee maltaisilla mokkasiineillaan mansikkaisissakin maisemissa mietiskellen. Finaalissa suklainen silkkisyys syttyy liekkeihin ja polttaa postimerkkejä filatelistin porstuassa pirullisesti paaluttajaa pilkaten. Yllättävän helppo, letkeä, kevyt ja jopa jossain määrin ryhditön. Lähes erinomainen kuitenkin, mutta odotin silti enemmän. 

84

To Øl Black Ball Porter 8,0%

Naistenpäivän itävaltalaista Rieslingiä etsiessäni heräteostoksena bongasin Alkosta tanskalaisen To Øl:in Musta Pallo porterin. Eihän tällaista nyt mitenkään voi olla ohittamattakaan, kun näkökenttään sattuu. Auts! Parasta ennen leimat raksuttavat vuotta 2022, mutta kokeillaan nyt kerrankin jotain tuoreeltaan, vaikka pölyttymispotentiaalia löytyisikin. Kellarissa riittää kypsyteltäviä entuudestaankin ihan riittämiin. Tällä kertaa muistin ostaa myös valkoviinin!

Biljardikasisen musta ja muutoinkin hallittavissa olevilta aistimuodoiltaan pallon pyöreä porter liukuu laskien lasiin kuin Korintin kanava. Kahvisen Kikkomaaninen kölninvesi kutoo kuonon kohti kiitettävän kiinnostavaa karismaa. Vaahto kasvattaa juuriaan jokaisella kallistuksella ja nyplää lasin ylle kuutamon loisteen läpipäästämätöntä tiivistä ja kermaisen samettista pitsiä. Suutuntuma on mokkaisen metsäinen ja suolaisesti salmiakkinen. Lakritsi lyö läpi maussa, kunnes muuttuu jo aavistuksen turhankin ylivoimaiseksi. Jälkimaussa suolaisuus nousee uudestaan pintaan ja aiheuttaa runsasta janontunnetta. Vaatii vesilasin vierelle.

88

Õllekõrs Coffee Stout 6,5%

Aika tarkalleen vuosi sitten parasta ennen leimansa menettänyt Õllekõrsin kahvi stoutti näkee valoa, mutta ei aurinkoa. Rubiinisen ruskea neste päästää kajoa lasin läpi. Vaahtoa ei synny. Stillin maltainen suutuntuma silittää makeasti kahvista loppuliukua, mutta hurraamiseen ei aihetta löydy. Ohuen savuisesti toffeinen kokonaisuus maistuu laihalla cola-juomalla lantratulle halvalle rommille. Vähemmän nautinnollinen virolainen slaidaa käsistä vähin sanoin.

54

Laitilan Savu India Pale Ale 5,9%

Alkon käsityöläisvalikomasta löytyy vuosittain yhä erikoisempia ja kummallisempia oluita, eikä tälläkään kertaa ainakaan tässä suhteessa voinut repertuaariin pettyä. Savuinen IPA kuulostaa siltä, että kombinaatio ei yksinkertaisesti voi toimia, mutta toisaalta myös kutsuu luokseen mystistä mielenkiintoa höyryten. Valkean vaahdon peittämän kullankeltaisen nesteen tuoksu toistaa etikettiä. Vienoa vihtaisen hikistä savua ja yrttisen humaloitua sitrushedelmää. Purennan kuusenkerkkäinen kitkeryys siintää jälkimaussa selluisemmassa suunnassa greippisyyden piiskatessa löylyä minkä kerkiää. Tunnelma vie järvimaisemaan ja aamun kylmettämään saunan eteiseen. Itse kuitenkin tykkään enemmän merestä ja lämpimästä löylyhuoneesta. 

74

Onko tämä Suomen paras olut?

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout saapui Alkon käsityöläisoluiden joukkoon tyylikkäästi viikon myöhässä. Jo pelkästään strategisten mittojensa perusteella kyseessä oli ainakin omalla henkilökohtaisella tasolla se kaikkein odotetuin uutuus tälle keväälle. Eikä aikaakaan, kun kuluttajien kokemuksia kaikui keskusradiosta:

"No nyt löysi Siperia Imperial Stout voittajansa. Pyynikki iskee kuin  miljoona volttia!" - nimimerkki Svenflygel PintPlease-sovelluksessa.

"Pisteteknisesti tämä menee itselläni kotimaan listan kärkeen. Et silleen.  Better than Siperia." - Johnny Rio, Tuopin Ääressä

Siis Siperiaakin suurempi? Plevnan ylpeys on liputtanut Suomen parhaana pidetyn oluen paalupaikkaa jo vuosia ja tällä nimikkeellä tituleeratussa kilpailussakin kyseinen lesti on päässyt seisomaan sen korkeimmalla podiumilla.

Pyynikin Käsityöläispanimolta lähetettiinkin juuri sopivasti muutama maistiainen, joiden joukossa tuli myös kyseinen BBA IS. Samalla viikolla olin jo ehtinyt tilaamaan Alkon nettikaupasta pari verrokkia kyseiselle Tesoman uutuudelle. Foundersin KBS oli jonkin asteinen itsestäänselvyys, jonka kanssa halusin pyynikkiläisen saada rinnakkain. Otin mukaan lauteille kuitenkin myös Siperian, koska siihen somevertailu yksiselitteisesti kulminoitui, vaikka plevnalaisen tyylilaji onkin ilmeisen esteettömästi Black IPA ja alkoholiprosenteiltaankin reilusti näitä kahta muuta miedompi. Nyt kävi kuitenkin joka tapauksessa niin, että korkkasin nämä kaikki käsillä olevat kolme olutta tuhlaajapojan elkein samalla kertaa.

Korkin aukaisu aiheuttaa jokaisen imperiaalisen oluen kohdalla kevyen sihahduksen. KBS synnyttää pientä tehostehöyryä pullon suulla. Nesteiden olomuodoissa ei liiemmin eroja ole, mutta Founders erottuu kuitenkin selkeästi öljyisimmän paksuimpana ja Pyynikki vähiten mustana lietteenä. Heti tuoksussa Siperia ujostelee ja Plevnan kevyemmät alkoholiprosentit näyttäytyvät kepeänä kahvisuutena voimakkaampien verrokkien paistatellessa tuhtien sinfonioiden keskellä. Kentuckyn aamiaisstoutin keskittyessä kahvin mahtiin Pyynikkiläinen pöyhistelee sumpin joukkoon lorautetun viskin mitalla, joka ei ole mikään pieni knaapu. Vaahtoja verrattaessa Siperia kohoaa neljän millin verran muita korkeammalle ja pyynikkiläinen tasoittuu nopeiten. Pitsiä piirrettäessä jenkki kuittaa parhaat pisteet.

Siperian suutuntuma jää kauas kavereista. Tässä vaiheessa tuntuu, että asetelma alkaa olla täysin epäreilu. Viisi prosenttia kevyempi plevnalainen ei vain tässä seurassa pärjää. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että 13% ja 11,9% hakkaavat yksinkertaisesti Siperian niin pieneen rakoon, että sieltä ei flavoreita enää irtoa. Täyteläisen tynnyriset iStoutit eivät anna armoa, vaikka vesilasia kuinka väliin vilkuttaisi. Valitettavan hukkaan menee tämä Siperia.

Maussa KBS:n suupieliä syleilevä vaniljaisen viskinen laktoosisuus saa vastaansa Pyynikin tervamaisenkin tammisen paahteisuuden ja niin ikään vaniljaisen, mutta samalla supisuomalaisesti salmiakkisen kaiun. Founders on selkeästi helpompi (jos näin voi sanoa) ja PKP moniulotteisemman mystisempi, joskin myös etanolisesti terävämpi, jossa viskitynnyrin tuomat vibraariot ovat aivan siinä rajapinnalla lyövätkö yli vai ei. Kolmasosa pulloista kumottuina ollaan siinä vaiheessa, että Siperialla voi näiden oluiden välissä enää vain huuhtoa suunsa veden sijasta.

Suklaisen makeuden kanssa KBS vetää köyttä, mutta itse henkilökohtaisesti pidän Pyynikin suolaisesta lakritsisuudesta. Foundersin leivosmaisen lempeä ote on se joka huumaannuttaa joskin jo jonkin asteisesti humaltuneen blogistin mielen. Yltääkö Pyynikkiläinen sitten legendaarisen KBS:in mittoihin ja onko se kulttimaineista Siperiaakin parempi? Ei ja en tiedä. Jenkki IS on eittämättä parempi, mutta pieni ja pippurinen Pyynikki potkii hämmentävän lähellä Foundersin kaltaisen panimon suurimpia seoksia ja tarjoilee isolla kädellä imperiaalisen ihanaa itsekeskeisyyttä. Kuten jo heti kättelyssä tuli todettua, niin Siperian kanssa vertailua on mielestäni mahdoton tehdä. Tyylilajit ovat kertakaikkisesti niin kaukana toisistaan ja voimakkaampien oluiden hyökkäys tukahduttaa kaikki aistit. Summa summarum, Plevnan Siperiaa BIPAksi puhuteltaessa Pyynikin Käsityöläispanimo on tehnyt keikyblogistin silmissä kaikkien aikojen parhaan suomalaisen imperial stoutin. Nähtäväksi jää minkälaisen muodon tämä saavuttaa muutaman vuoden kellarikasvatuksen jälkeen, joka on ehdottomasti kokeiltava.

Põhjala Mets 7,0% (batch 282)

Testasin ensimmäistä kertaa Alkon verkkokauppaa ja kolmen haluamani pullon jälkeen jahtasin kvartettia täyteen. Kaikki alle viiden euron lekat läpi kahlattuani päädyin nappaamaan tämän virolaisen Black IPAn pahvilaatikon täytteeksi. Verkkokauppaan liittyen sanottakoot lyhyesti, että homma toimi kuin unelma. Miinusta luonnollisesti kotimaisesta verotuksen sanelemasta hintatasosta ja kotiinkuljetuksen puuttumisesta, mutta jos laatikon voi ilman toimituskuluja noutaa lähimmästä toimipisteestä, niin en kyllä valita. Monopolissa asiointini tulee jatkossa keskittymään tähän toimintatapaan.

Põhjala Mets on mustikalla ja kuusenkerkällä maustetun Pesakondin jonkin asteinen jatko-osa. Toisin sanoen alkoholin volyymia on lisätty, mutta muutoin kyseessä on hyvin pitkälti sama setsuuri. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa takapotkuisen vihaisesti ja pieneen maljakkoon laskiessa pöytävahinko on joka vaiheessa enemmän kuin lähellä. Tuoksussa kuusenkerkkä kertoo kaapin kuuluvan havumetsän kingille, jossa paahteisen suklaamaltainen jälkikaiku konttaa kohti suutuntumaa. Ylitsepursuava hapokkuus häiritsee edelleen oluen kuohuessa poskipäitä pullottaen. Mustikkaisuus astuu kuvaan maun kahvisessa valöörissä, jonka päässä lepää marjaisen karvas lehtivihreä yrttisellä vesavuoteella. Totuttuun Põhjalan laatuun nähden ehkä jopa pienoinen pettymys, vaikka ihan ok lesti onkin. Hapokkuus tosin ei voinut olla aivan kohdillaan.

76

BrewDog #MashTag - Democratic Imperial Red Ale 9,0%

"#Mashtag - a beer for the people, by the people."

BrewDogin DIRA on Mashtag-sarjan toinen olut. Ideana on, että panimon verkkosivulla voi äänestää millainen oluesta tulee ja lopulta se toteutetaan eniten kannatusta saaneilla spekseillä. Vuonna 2014 tästä tuli tämmönen, joka kulkeutui Skotlannista synkkään Suomalaiseen olutkellariin, jonne se lopulta vahingossa unohdettiin. Testataanpa nyt kuitenkin tässä ajassa miltä lesti maistuu.

Keitetyn luumuinen ja liotinmaisesti yrttinen tuoksu on yhtä epämääräisen likainen kuin oluen ulkoinen olemuskin. Suutuntuma lähentelee rommin ja liköörin välimaastoa öljyisessä ympäristössä. Rähisevän rusinainen ralli koteloi kokonaisuuden nektariinisuudessaan jopa aavistuksen sahtimaiseen kartonkiin. Karamellisen kinuskinen loppuliuku äyskäröi alkoholin poltteen purren pohjalta perinpohjaisesti pois jättäen jälkeensä maltaisen makean jälkiliu´un. Kohtalaisen hyvin aikaa sietänyt, mutta luultavasti tuoreena paremminkin tykittänyt imperial red ale.
75

OlutPostin uudet ulkovaatteet

OlutPosti uudistautuu rytinällä avaamalla digiaineistoa kotisivujen ja Facebookin voimin. Fb:n puolella suosittu sivu Pienpanimot hiipuu hiljalleen ja jatkaa tulevaisuudessa toimintaansa OlutPosti nimikkeen alla. 

”Tehdään yhdessä Suomesta olutmaa! Käynnistetään liike, jolla yhteistyössä kaikkien alan toimijoiden kanssa luodaan olutkulttuurille, harrastamiselle ja oluttietouden jakamiselle uudet puitteet”, Suomen Olutseuran puheenjohtaja Simo Hämäläinen innostaa. 

Nettisivuilta löytyy paljon OlutPostista ennestään jo tuttua, kuten olutguru Heino Tiilikaisen tuoreimpia arvioita ja muita huurteisia artikkeleita. Digiaineiston mukana tuomina uutuuksina sivuilla pitää nyt paikkaansa mm. videoarkisto, tapahtumakalenteri, olutblogivirta ja someseuranta #olutposti.

"Olutkulttuuria vauhdittaakseen seura rakentaa uusia yhteistyömuotoja olemassa olevien kumppaneiden kanssa sekä hankkii uusia yhteistyökumppaneita. Suomen Olutseuran jäsenmäärää kasvatetaan aktiivisesti hankkimalla lisää jäsenetuja sekä järjestämällä oluttapahtumia ja muita tempauksia. Samalla tiivistetään yhteistyötä eri kulttuurialojen ja -toimijoiden kanssa sekä luodaan yhteistyösiltaa ja edellytyksiä olutkulttuurin leviämiseen uusille alueille."

"Merkittävimpänä uudistuksena on perinteikkään OlutPOSTI-lehden saattaminen digitaaliseen maailmaan. Uusi verkkosivusto, näköislehti sekä sosiaalisen median kanavat levittävät oluen ilosanomaa ja palvelevat niin alan harrastajia kuin ammattilaisia. OlutPOSTIn uudet verkkosivut löytyvät osoitteesta www.olutposti.fi, missä voit tutustua ilmaiseksi OlutPOSTIn näköislehteen."

Varsinaisen OlutPosti-lehdenkin voi sivuston kautta siis lukea digitaalisena. Itse tosin olen tottunut perinteisesti lukemaan lehteni saunan lauteilla urkujen laulaessa, joten suosin oldschoolisti paperista versiota. Vai mitenkä tabletit nykyään kestävät lämpöä? OlutPosti nimittäin sietää saunaa huomattavasti Juoksijaa paremmin.