Reality/pop-up-ravintola Finnjävelin nimikko-olut on kyseisen perinnefinediningillan sommelier Samuil Angelovin ja Hopping Brewstersin Kimmo Kyllösen yhteistyössä pantu "muinaisolut" eli gruit amerikkalaistyyppisellä pale ale pohjalla. Gruitteihin henkilökohtaisesti lähiaikoina paljoltikin tykästyneenä odotukset ovat samalla tyylilajin suhteen hyvinkin korkealla, mutta toisaalta ajatuksin onkohan tästä mihinkään?
Korkkaamisvaiheessa sitruunalakritsainen tuoksu pulpahtaa pintaan ja tuo mieleen Laihian markkinoiden metrilakukojun, mutta lähes samanaikaisesti oluen sielu vapautuu jo todelliseen mittaansa. Tunturipuroisen tiivis puolukan ja appelsiinisuklaan liitto painii vuoron Pohjolan katajissa ja tropiikin papajapuiden seassa. Lasiin kaatuu kuravetisen alkukantaista nestettä, joka on pantu Akaalla. Valoon vieden olut muuntautuu kuitenkin kirkkaan kultaiseksi keikyksi. Ajatukset laukkaavat taas kääntöpiiriltä toiselle, mutta Napapiirinen notkeus nillittää näennäisesti nasevimpana näkökantana.
Suussa sulava suutuntuma sivelee sisulla ja suutelee suklaalla. Kertakaikkisen jännä liemi kyseessä. Hiivainen marmeladi tuo mieleen jotain mummolan makuja ja hajuja, joista en sen enempää saa kiinni. Poskissa pirullisen pihkainen puolukka puhkuu puisen paletin palkeilla piirtäen paleontologisia pääkalloja pyrexin pinnan pitsiverhoiluun. Huh, hunajainen makeus villitsee samalla kaivaten vierelleen jotain hapanta. Tätä makeutta aavistuksen alas samalla kirpeyttä korostaen, niin avot! Se olisi jävlä gott!
