Tornion Panimon Original 1964 Lager ja Czech Style Pilsner

Tornion Panimo heilahti kerta laakista Suomen suurimpien pienpanimoiden kastiin. Aluksi suhtauduin kyseiseen laitokseen kovin skeptisesti, mutta kun kehuja on sadellut vähän sieltä ja täältä, niin tokkopa sitä itsekään voi näitä kauppaan kohdatessaan jättää. Original lager on totta tosiaan original, nimittäin se aito ja oikea torniolainen Lapin Kulta. Homma on sillä tavalla, että 60-luvulla Leo Andelinin kehittelemä pitkin Eurooppaakin palkittu poron kusen reseptiikka on tässä kohtaa syntynyt uudelleen herrasmiehen omien muistiinpanojen sekä muistikuvien perusteella. Ei siis mitään lahtelaista halpaa Hartwallin kopiota, vaan sitä oikeaa tunturipurojen raikkautta. Paluu tulevaisuuteen meininkiäkö? Astutaan DeLoreanin kyytiin!

Original Lager tuoksuu heti kruunukorkin raotettua lapsuudelle. Makean maltainen ja miedosti maissinen myskisyys myötäilee maalaismaisemaa. Silmät kiinni ja olen Kortelassa. Bulkkipoljento, mutta perustavan puhtaalla pieteetillä pantu boogie. Samettinen suutuntuma yllättää ja reinkarnoitu hunaja voitelee loppuliukkaat. Lappari kehitettiin alunperin naistenkin suuhun sopivaksi ruokajuomaksi, mutta suosittelen myös sille renttu lavastajalle jolle long drink on jumala ja pale lager sen vasen käsi.

Tzekkipilsnerin vuoro, joka ehti oivasti paljastua muhkean vaahtonsa alta laakeria lipitellessä. Tuoksussa on diasetyylillä voideltua humalaa. Luonnollisesti Saaz´eria, jonka kylkeen sopisi toki myös pizzeria. Hedelmäisen raikas suutuntuma on yhä vähemmän bulkkinen ja hunajaisuus sitäkin tuoreempaa. Lämmetessään kokonaisuus on jotenkin Hubba Bubbaisen viinikuminen. Ei etiketti turhia puhu. Kyllä siinä Tzekkiä on ja hienoa sellaista. Summa summarum, onnea Tornio! Tästä on hyvä jatkaa!

Silkkaa savua - Suomen parhaiksi palkitut lagerit

Suomen Paras Olut-kilpailussa omissa sarjoissaan voittoihin yltäneet Teerenpelin Suomi 100 Juhlaolut (tumma tai värillinen lager) ja Takatalo & Tompurin Kylmäsavulager (vaalea lager) aiheuttivat ainakin jossain määrin keskustelua, jonka lähtökohtana oli se, että molempien sarjojen korkeimmalle pallille ylsivät juurikin savuoluet. Itse toimin tuomarina kilpailussa, mutta Teerenpeliä en päässyt maistamaan ennen palkintojenjakotilaisuutta. Kylmäsavulageria (muiden vaaleiden lagereiden ohessa) sen sijaan olin arvioimassa sekä alkusarjassa että semifinaalissa, enkä voi sanoa että palkinto olisi mennyt väärään osoitteeseen. Omat henkilökohtaiset mietteeni kyseistä oluesta voi lukaista vanhasta postauksesta, joten keskitytään tällä kertaa lahtelaiseen liemeen.

Teerenpelin Juhlaolut kuultaa kaunista rubiinia ja tuoksuu tasapainoisen taljaiselle tammitynnyrissä imelletylle perunalaatikolle. Leipäisen lempeä suutuntuma vie kohti vahvaa marjavellinkiä, jonka lopussa seisoo yritteliäästikin yskändroppinen yrttisyys. Savuisuus on lähinnä kylmäkiskoisella polulla pehmeän palvikinkkuisuuden sijasta, mutta sen sijaan säväyttää viskisillä aromiliuskoillaan. Hyvä, ehkä jopa hieno ja tasapainoinen tumma lager, mutta silti Suomi 100 Juhlaolueksi kovin vaatimaton sinfonia. Kylmäsavulager uppoaa ainakin allekirjoittaneeseen huomattavasti paremmin, mutta läskin lihan kumppanina miksen lähtisi tätä Teerenpeliäkin kokeilemaan.