Keisari IPA 5,1%

Posteljooni istuu terassillamme ja näppäilee puhelimeensa tuttua numeroa.
- Ai, sä oletkin kotona?
Kyllä, kaljarekka kävi taas kylässä. Kevät ja olutlähetykset kiihdyttävät jälleen kilpaa vauhtiaan ja molempia on lopulta vastassa yhä vaaleampien olutsävyjen sesonki. Uutuuksia puskee sieltä sun täältä, näin myös Nokialta. Vastahan tässä on saatu suut pilsneristä soikeiksi, niin nyt nokitetaan jo IPA´lla, joka panimomestarin saatesanojen mukaan "jatkaa legendaarisen Keisari APA Route 66:n jalanjälkiä".

Lasiin soljuu tummaa kultaa. Vaahto on valkean runsas, mutta ei aivan niin muhkea mitä kirjeessä muotoiltiin. Humidissa havumetsän tuoksussa aamukaste vetää perässään kevyttä piharatamosatoa nakellen taakseen humalkukintoja polun merkiksi. Toisaalta hyvin kepeä ja helppo ilman sen suurempaa humalan potkua, mutta siitä huolimatta sopivan runsas ja rapsakka. Jälkimaku on lähes herkullisen hedelmäinen.
Pienen pienet leijuvat hiivapartikkelit kummastuttavat ja tuovat mukaan aavistuksen akvaariotunnelmaa, mutta haitalliseen tasoon saakka bleu de Francen sekamelska ei taivu. Talvellakin toki toimiva hiekkalaatikko-olut, mutta kieltämättä jalkapohjissa polttavaa pikeä tässä jo haikaillaan.

31.3. Lisäys
Sisätiloissa nautittuna huomattavasti tunkkaisempi tai sitten tölkkien sisällöissä eroja. Herkullinen hedelmä oli vain utopiaa?  Ehkä kuitenkin enempi talvi- kuin kesäolut.

Oravan painajainen

Reservoir Dogsin väripaletissa tämä painajainen olisi Mr. Brown, mutta vain koska kukaan ei saanut olla herra Musta. Saattaa olla, että oluiden värimaailmassa asia on aika lailla samalla tavalla. Imperial Stouteissa kaikki pyrkivät blackiin, mutta lähemmällä tarkastelulla lopputulos on kuitenkin aina ainakin valoa vasten tarkasteltuna jossain määrin ruskeaa.

Orwellialaisen Ödöörin aihettama laktoosinen laskeuma saattaisi säikäyttää varovaisimmat maitoallergikot, mutta ainakin itselleni kyseinen tuoksu aiheuttaa jo heti pilvisyydessäänkin aitoa mielihyvää. Samettinen suutuntuma soittaa sellaista säveltä, että kyseessä voisi olla jonkin aikaa kellarikypsytystäkin kapioarkkuunsa kellottanut keiky, mutta kyseinen tölkkihän on suhteellisen tuoretta tavaraa. Kuluvan vuoden Alkon käsityöläisolutkattauksen satoa nimittäin.

Öljyisen tymäkkä Oravan olemus lesoilee koko matkan ajan eikä jälkimakukaan tilastoissa kalpene. Toffeisen tarttuvaa ja suklaisen sulavaa liukua alusta loppuun saakka. Kokonaisuutta voisi lähestulkoon käyttää jopa imperial stoutin mallikappaleena. Edellä mainittujen makujen lisänä kahvi, lakritsi, salmiakki, yrtit, kaakao ja siirappisuus täydellisessä symbioosissa. Samaan tasoon voi kotioloissa pyrkiä, mutta paremmaksi on turha edes yrittää.