Keikyklubin Raumanjaosto oli jälleen huomannut ison aukon blogissa ja lähtenyt pikimiten nokkosen etsintään. Lumossa hyllyt olivat huutaneet soldouttia. Buena Vistassa, Toivasen omassa kylmiössä, lepäsi kaikkien onneksi pari pulloa nimelläni varustettuna ja alkujaan savonlinnalaisen nokkosen matka sai jatkua kohti Porvoota. Kiitokset pilshead hunterille efortista ja itse ravintoloitsijalle voimajuomista. Olisiko ko. oluen autenttisin nautiskelupaikka Vistan terassi Ganalin kupeessa? Gyl maar!Itse olueen, joka on lajissaan toinen Lumon oma tuotos. Ensimmäinen oma olut oli stout, joka valmistettiin Rauman pohjoispuolella ja nyt toinen etelässä. Olisiko seuraava ilmansuunta itä ja Lapin Voima?
Pilsneri on kauniin utuinen ja oljenkeltainen. Vaahtoa puskee jo korkin aukaisusta, eikä tuoppikaan tahdo hattaralle riittää. Pitkäkestoinen on myös hän. Lasin reunoille piirtyy vahvaa pitsiverkostoa, joka ei myöskään anna helpolla periksi. Runsas lukuisella hiilihappopalleroarmeijalla näyttää olevan kova kiire ylös.
Tuoksu kertoo, että nyt on kyse jostain spesiaalista. Peruspilsnerin ruohoinen mallas saa rinnalleen veitsen terävän nokkosen ja lapiollisen multaa. Jos en tietäisi, niin voisin erehtyä nokkosen sijasta inkiväärin suuntaan.
Suussa pilsneri pistelee poskia ja maistuu maltaisen makealta. Vaikka kohta on syyskuu, Nokkospilsin lumo tekee kesän. Ruohoisen rapsakka kokonaisuus, josta todellakin aistii nokkosen kaikin mahdollisin keinoin. Omalle kohdalleni nokkonen kirvelee juuri sopivasti. Chilimäinen suutuntuma kuitenkin saattaa olla liikaa jollekin yrttistä tulisuutta vierastavalle. Itse olisin lisännyt vielä knaapullisen vihreää lehteä, mutta luultavasti se olisi ollut liikaa. Nimittäin koe-erän jälkeen oluen nokkospitoisuutta vähennettiin ja alkuperäisten suunnitelmien mukainen suodatus jätettiin pois. Jei! Mielenkiintoista olisi ollut maistaa myös tuplanokkosta. Erittäin ylväs ja uskalias resepti.
Keikyklubin vuoden luomutuote 2013 (ilman sertifikaattia).
90
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti